Mun lapsella oli/on kamala kaveri.

Hän on periaatteessa ihan mukava, mutta vielä 5. luokallakin keksii tarinoita ja vedättää muita. Hän voi olla pääjehu jossain jutussa, mutta äidillensä kertoo, että muut keksivät ja muut tekivät ja kaikki muut saa syyt niskoillensa. Muutaman kerran mut leimattu valehtelijaksi, koska äiti uskoo mieluummin lastansa. Tämä tyttö ja äiti pyörittävät opettajaa oman mielensä mukaan ja aika paljon luokkakavereitakin.

Mua nuo rasittivat tosi paljon sen takia, koska oma lapseni vedettiin joka asiaan mukaan ja aina piti olla sressaamassa mitä seuraavaksi tulee. Toki mä tiedän, että oma lapseni ei ole mikään pulmumen, mutta kun tämän yhden äiti kuvittelee oman lapsensa olevan joku enkeli, joka ei tee mitään pahaa koskaan, niin tilanne oli tosi vaikea, kun muita piti rangaista ja tämä yksi jäi aina ilman mitään rangaistusta. Kehuttiin vain, kun hän on niin rehellinen ja kertoo "totuuden" muista.

Nyt sitten olen saanut tehnyksi pesäeroa tuosta perheestä, mutta tyttöni on selvästi paljon yksinäisempi nykyään. Tiedän, että tämä on pidemmän päälle paljon parempi ratkaisu, mutta silti harmittaa.