Lue keskustelun säännöt.
Erot suomalaisen vs. amerikkalaisen vanhemmuusmallin kesken
19.11.2012 |
En tiedä aiheesta kamalasti, mutta olen huomannut sen, että siinä missä täällä kotimaassa keskitytään syyllistämään vanhempia sekä ymmärtämään lasta loputtomiin, amerikkalainen tyyli on aivan erilainen. Etenkin erityislasten kasvatuskysymyksissä nämä jutut tulevat selkeästi ilmi: siinä missä Suomessa lapsi saa ns. kasvaa kieroon häiriönsä vuoksi, Amerikassa hänen käytökseensä puututaan tarvittaessa hyvin tiukastikin.
Suomessa koko luokkaa terrorisoivaa ei saada edes pois huoneesta, Amerikassa hänet erotetaan koulusta. Kuvaavaa on, että kun pyysin neuvoja eskari-ikäisen muita häiritsevään oireiluun, minulle sanottiin "asiaan ei kannata puuttua kunnes se häiritsee HÄNTÄ ITSEÄÄN"! Eli viisveisattiin siitä, että päiväkotiryhmällinen lapsia kärsi tämän yhden käytöksestä...tämä on sitä "hyväksymistä" kai sitten? Annetaan toisen hyppiä seinille, kaikki muu on rajoittamista.
Erot vanhempien välisessä keskusteluissa ovat huikeat, jos jollekin keskustelufoorumille eksyy: Suomessa on pari suljettua foorumia erityislasten vanhemmille, rapakon toisella puolen niitä on tusina ja kaikesta keskustellaan avoimesti. Suomessa voidaan ehkä voivotella väsymystä ja itkeä uupumista, mutta amerikkalaiset kysyvät suoraan, mistä saisi apua tilanteeseen jota ei meinaa jaksaa. Suomessa oletetaan äidin jaksavan loputtomiin ja vääntävän kättä byrokratian kanssa päivittäin, Amerikassa äiti ei ole yksin vaan kuuluu vähintään johonkin support group:iin ja on usein aktiivinen verkostoituja. Amerikkalainen äiti uskaltaa sanoa että "just nyt toivon että joku veisi tuon kakaran pois". Suomalainen äiti voi yrittää sanoa samantapaista, mutta eikös vaan joku uhkaa lastensuojelulla jos hän tämmöistä kehtaa suustaan päästää.
Kommentit (10)
Suomessa ja USAssa on erilaiset lainsäädännöt. Suomessa lähes kaikki koulut ovat lakisääteisiä valtionkouluja, oppilailla on tarkat koulut ja oppilaita on pakko opettaa silloinkin, kun heidät määräajaksi erotetaan (opettajat käyvät siis silloin lapsen kotona opettamassa koulupäivän jälkeen).
USAssa on huoltajan velvollisuus etsiä lapselle jokin koulu (eikä niin kuin Suomessa, lapsi kuuluu automaattisesti jonkin koulun piiriin). Siellä kun on noita maksullisiakin kouluja, niin niihin on kova hinku keskituloisilla perheillä, ettei joudu "köyhien kouluun". Jotta lapsi ei tulisi erotetuksi, tottahan toki vanhemmat ovat aktiivisia, etteivät joudu etsimään aina uutta ja uutta koulua. Tuskinpa vain ilmaisten valtionkoulujen, joissa on vähävaraisten lapsia, huoltajat ovat yhtään sen kiinnostuneempia koulusta kuin Suomessakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katsokaa vaikka Louie Therouxin dokumentti "Amerikan lääkityt lapset". Alle kouluikäisten lasten joka elettä tarkkaillaan kriittisesti ja niissä nähdään lääkitystä vaativia ongelmia aivan älyttömän helposti. Toivottavasti ei ikinä Suomeen tule sellaista. Vaikka samaan suuntaan täälläkin on jo pitkään menty.
Suomessa on pari suljettua foorumia erityislasten vanhemmille, rapakon toisella puolen niitä on tusina
vielä suurta eroa synny. USA:n väkiluku on yli 300 miljoonaa, siis yli 50-kertainen suomeen verrattuna. Eiköhän niitä foorumeitakin siellä ole enemmän kuin tusina.
Amerikassa suunnitellaan jo ujouden määrittämistä sairaudeksi, niin että siellä on sitten varmaan niitäkin keskustelufoorumeita, joissa ujojen lasten äidit voivat tukea toisiaan...
Avoimuutta voitaisiin ehkä oppia sieltä, mutta ei juuri muuten siitä maasta ole mielestäni esimerkiksi muille. Lapsille kasvatetaan menestymisen mittapuuksi vuositulot, ja ulospäin sitä menestystä näytetään tolkuttomalla kuluttamisella.
Kuri oli kova tuntemassani perheessä, kyllä oli ruumiillista kuritustakin.
Mutta fiksumpia lapsia kuin suomessa, jossa on sitä älykkäämpi mammoje mielestä, mitä suuremman älämölön saa aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on pari suljettua foorumia erityislasten vanhemmille, rapakon toisella puolen niitä on tusina
vielä suurta eroa synny. USA:n väkiluku on yli 300 miljoonaa, siis yli 50-kertainen suomeen verrattuna. Eiköhän niitä foorumeitakin siellä ole enemmän kuin tusina. Amerikassa suunnitellaan jo ujouden määrittämistä sairaudeksi, niin että siellä on sitten varmaan niitäkin keskustelufoorumeita, joissa ujojen lasten äidit voivat tukea toisiaan... Avoimuutta voitaisiin ehkä oppia sieltä, mutta ei juuri muuten siitä maasta ole mielestäni esimerkiksi muille. Lapsille kasvatetaan menestymisen mittapuuksi vuositulot, ja ulospäin sitä menestystä näytetään tolkuttomalla kuluttamisella.
Suomessa tiedetaan naapureiden palkat ja verotulot ovat julkiset, tuo olisi ennenkuulumatonta USAssa. Autoista ja muusta ulospain nakyvasta varakkuudesta on tallakin palstalla jatkuvasti pohdintaa, taalla kaikilla on vahintaan kaksi autoa eika jaksa suuremmasti kiinnostaa mita merkkia ne ovat.
Koulutustasoa ei myoskaan mainosteta niinkuin Suomessa ennenkuin on tohtori, sitten kaytetaan Doctoria nimen yhteydessa.
porukkaa. Jollekin on kaikkein tärkeintä päteminen ja se, että muut huomaa kuinka hyvin menee, joillekin se on ihan yksi ja sama.
Valitettavasti täällä suurinosa suomalaisista on noita joiden on aina mainostettava paremmuuttaan. Olen oppinut oikein kehumaan heitä ja valikoimaan juttuni niin, että harvoin kun tavataan, saavat retostella lasten ja miesten saavutuksilla. Voi oksennus kun on uskomatonta touhua!? Miten he voivat olla niin sokeita, etteivät tajua sitä itse?
Hyvä juttu oli vasta yksi, jossa omalla lapsellani olikin mennyt tentti yliopistossa paremmin kuin hänen lapsellaan ja tämä ko. mamma sitten keksi oivan selityksen, miksi minun lapseni sillä kertaa oli päässyt jotenkin helpommalla tilanteesta kuin omansa? What??!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat ovat kiinnostuneita lasten koulutuksesta ja ovat aktiivisesti mukana.
Suomalainen lapsi on vauva seitseman ikaan saakka ja sitten yhtena yona on muututtava koululaiseksi joka osaa yksin menna kouluun ja tulla takaisin tyhjaan kotiin.
USAlaisilla teineilla on lakisaateiset kotiintuloajat, kaupungilla hilluminen ei tule kuuloonkaan. Valimatkat ovat pitkia joten vanhemmat saavat kuskata nuoria kunnes oppivat itse ajamaan ja nainollen tietavat aina missa mennaan.
johtuu varmaan historiallisista syistä. Suomalaiset ovat hyvin homogeenista kansaa, ja tavallaan täällä ollaan aina oltu omien keskuudessa, joten täydelliset tavat ja yltiökohteliaisuus eivät ole olleet tarpeen.
USA taas on aina ollut väkivaltainen ja heterogeeninen yhteiskunta, jossa eriarvoisuus on ollut suurta. Siitä tarve hyvään käytökseen - on ollut todella tärkeää hallita käytöstavat jos on meinannut selvitä hengissä tai jopa edetä elämässä.
Itseäni aina huvittaa amerikkalaisten kaksinaismoralismi. On ihan kamalaa jos lapsi sanoo vaikka f-sanan, mutta toisaalta lapsia saa kyllä läpsiä ihan vapaasti kasvatuksen nimissä, koska se on lapsen parhaaksi. Eli säännöt ovat aika erilaiset lapsille ja vanhemmille. Suomessa mennään enemmän maalaisjärjellä.
Suomessa ja USAssa on erilaiset lainsäädännöt. Suomessa lähes kaikki koulut ovat lakisääteisiä valtionkouluja, oppilailla on tarkat koulut ja oppilaita on pakko opettaa silloinkin, kun heidät määräajaksi erotetaan (opettajat käyvät siis silloin lapsen kotona opettamassa koulupäivän jälkeen).
USAssa on huoltajan velvollisuus etsiä lapselle jokin koulu (eikä niin kuin Suomessa, lapsi kuuluu automaattisesti jonkin koulun piiriin). Siellä kun on noita maksullisiakin kouluja, niin niihin on kova hinku keskituloisilla perheillä, ettei joudu "köyhien kouluun". Jotta lapsi ei tulisi erotetuksi, tottahan toki vanhemmat ovat aktiivisia, etteivät joudu etsimään aina uutta ja uutta koulua. Tuskinpa vain ilmaisten valtionkoulujen, joissa on vähävaraisten lapsia, huoltajat ovat yhtään sen kiinnostuneempia koulusta kuin Suomessakaan.