Koko omaisuus menetetty, katselet vierestä kun jäännöksiä
siitä roudataan kaatopaikalle ja ihmiset jankuttaa, et kyllä se siitä. Aletaan kertoon kuinka se ja se kuoli ja se sitä ja tätä-
Ihan kun mua kiinnostais vieraiden ihmisten asiat tässä tilanteessa. Lapsilla ei ole kotia, ei mitään ja mulle vaan toitotetaan, et se on vaan maallista.
Ja ei ole ainutkaan ihminen ojentanut auttaavaa kättään edes sen vertaa, että syömään olis kutsunut.
4 lapsen yksinhuoltajan on kivaa huomata, että sulla ei ystäviä olekkaan. Kyllä apu on ilomielin otettu vastaan, mut eipä nyt tänne suuntaan ole ainuttakaan auttavaa kättä ojennttu :/
Kommentit (2)
tärkeitä ja varmaan paljon muistojakin niissä. Mutta tärkein säilyi - ihmishenget.
Kyllä te selviätte, hyvin vähällä sitä pärjää alkuun, pikkuhiljaa lisää.
oletko kysynyt spr:n katastrofirahastosta apua? Sieltä saa hätätilanteeseen vaatteet, taloustavarat yms.
Voimia! toivottaa 5v sitten myös kodin ja omaisuutensa menettänyt iso perhe, nyt jo pärjäillään.
Kai sinulla oli vakuutus?
Tylsää, ettei kukaan hoksaa auttaa. Toisaalta olet ehkä epäreilu sanoessasi, että todellisia ystäviä ei ole. Moni ympärilläsi on yrittänyt lohduttaa sinua. Tilanteessasi koet hyväätarkoittavat sanat loukkaavina. Tsemppiä. Kodin menetys on varmasti suuri järkytys :(