"se haluu tulla kaupan kassaksi ja mä haluan olla kirurgi!"

Lapsille kannattaa luoda ajatusmaailma siitä, että kaikki on mahdollista saavuttaa vain taivas on rajana:)

Kerran kysyikin, että saako kuljettaja ottaa ratikan kotiin työpäivän jälkeen:)



On niin pieni vielä, etten odotakaan mitään musta tulee presidentti-juttuja. (Kannustamme kyllä kovasti.)

mitä tekemistä feminismillä on sen kanssa, että lapsesi haluaa kirurgiksi tai on yleisesti kunnianhimoinen?

Muuten kuulostaa aivan triviaalin normaalilta 9-vuotiaiden tyttöjen keskustelulta, joka ei kerro juuri mistään laajemmasta mitään.

kertoi tyttäreni 9v tässä taannoin, kun kaverinsa kanssa tulevaisuudesta puhuivat.

Lisäksi tytärtäni ärsytti suunnattomasti se, että jos ei kaupan kassa, niin sitten se alkaa kampaajaksi. MIKSEI KAVERI VOI HALUTA ENEMMÄN?! Tytär sanoi mulle.

Mekin olemme ihan tavis duunariperhe ja kuten kaverinkin. Mä en ole naisasianainen, päinvastoin äärifeministit ovat perseestä.

Silti tyttäreni tuon tuosta vaatii, että hänestä tulee enemmän ja enemmän. Tarja Halonen on tyttäreni esikuva, on myös väläytellyt, että hänestä tulee jotain yhtä mahtavaa.

Ja samalla tuo pieni ihminen ärsyyntyy, kun kaverin tahto on niin "matalalla".

Toki olemme kannustaneet lapsia, mutta ei nuo kyllä meidän suusta tule. Päinvastoin yritetty kertoa, että jokainen duuni on tärkeä.

mitä tekemistä feminismillä on sen kanssa, että lapsesi haluaa kirurgiksi tai on yleisesti kunnianhimoinen?

Ehkä ap ajattelee, että nainen/tyttö, joka haluaa elämältään enemmän kuin tavis duunaritöitä, on tavallista enemmän feministi. Ja häntä hieman pelottaa, että omasta tyttärestä tulee kauhea äärifeministi.

Aika valaisevaa oli tuo, että hän nimittelee äärifeministejä (ovat p****:stä), mutta kuitenkin on sitä mieltä, että hänen suustaan lapsi ei kuule kritiikkiä muita ihmisiä kohtaan.

Osuin tälle sivulle googlen kautta, olen itse erikoistumassa kirurgiksi, jonka lisäksi olen vielä nainen. Sanon että Kannusta lastasi! Opeta häntä uskomaan itseensä ja tavoittelemaan niitä tähtiä taivaalta, sillä vain sillä asenteella voi kavuta sinne huipulle. Ihan tavallisesta perheestä olen minäkin, mutta aina on ollut hinku ylemmäs ja ylemmäs ja tätä nälkää on minun perheessäni vain kasvatettu. Onneksi. Jos en olisi koskaan mitään tukea saanut, en tiedä olisinko nyt tässä.

Jos tyttöä kiinnostaa tällä hetkellä kirurgia, hommaa hänelle vaikka lapsille tarkoitettu anatomian kirja tai vaikka jokin peli, niin hän saisi näillä ''harjoitella''. Voi olla, että tytön mieli muuttuu, voi olla ettei, itse olen halunnut lääkäriksi 10-vuotiaasta asti.

Lapsi voi olla eri tavalla kunnianhimoinen kuin vanhempansa ja se pitää vanhempien  vain hyväksyä. Halonen sinänsä ei ole mikään huippuidolin perikuva, kiukkuisena, pitkävihaisena ja lakejarikkovana tylyttäjänä. kerropa hänelle Leena Palotiestä.

Miksi lapsi ei saisi haluta kurkottaa korkealle? Kyllä elämä sitten murjoo itse kunkin haaveita, mutta ei kukaan voi menestyä, jos pienentelee haaveitaan jo valmiiksi. Kannusta lastasi, ap, älä lannista! Vai olisiko mielestäsi huono juttu, jos lapsesi menestyisi sinua paremmin? Älä ole kateellinen omalle tytöllesi, se on lapselle kauhea taakka.

Olen samaa mieltä että kannustaa sitä pitää!  Lapsen unelmia saa ja pitää ruokkia!  Vai pitäisikö lapsesta tulla duunari kun koko perhe on täynnä duunareita? Tai kääntäen, pitääkö lapsesta tulla akateeminen jos koko perhe on täynnä akateemia?

Miksi ihmeessä joku on peukuttanut ysin viestiä alaspäin? Kumma juttu.

Sano tyttärellesi että yksi kriteeri olla hyvä lääkäri on se että osaa arvostaa potilaitaan vaikka kuinka olisi niitä kaupan kassoja tai kampaajia.

Ja sano että se hänen ystävänsä voi tulla tekemään lapsellesi ne juhlakampaukset sitten kun hän valmistuu. Jokaisella on oma vahvuutensa ja heikkoutensa, ja on hyvä kun pyrkii siihen mikä on se vahvuus, oli se sitten kirurgina tai kampaajana. Tai kaupana kassana jos on hyvä asiakaspalvelija, iloinen ja kohtelias, myös siinä tarvitaan asiakkaan arvostamista.

[quote author="Vierailija" time="01.11.2012 klo 06:39"]

ehkäpä tyttärenne ei halua tavisduunariksi kuten te.
Kaikkia ammatteja arvostan minäkin. Mutta olen toki hyvilläni että lapset aikovat yliopistoon.

[/quote]

Ei se yliopistoon haluaminen tai sinne pääseminenkään vielä todista mistään mitään.

t. opintojen aikana (ei niiden takia) masentunut ja viimeisillä voimillaan (todennäköisesti työttömäksi) valmistumista yrittävä köyhä lannistunut paska

Mulla on pari tuollaista "ystävää", jotka ei voi ymmärtää mun alas tähtääviä valintoja. Niiden mielestä ihmisarvo perustuu koulutukseen. :D

sun tyttäresi on ihan kusipää! Mun tytär haluaa olla siivooja, eikä siinä mielestäni ole mitään pahaa.

[quote author="Vierailija" time="01.11.2012 klo 12:29"]

Lapsille kannattaa luoda ajatusmaailma siitä, että kaikki on mahdollista saavuttaa vain taivas on rajana:)

[/quote]

Oisko kuitenkin realismi mitään?

Tässä muuten oiva juttu, suosittelen lukasemaan: http://www.waitbutwhy.com/2013/09/why-generation-y-yuppies-are-unhappy.html?m=1

No sehän tiedetään, että elämänvalinnat periytyvät, työttömyys, duunarius, akateemisuus. Tässä meillä on duunariperhe, johon on sattunut tipahtamaan toisenlainen lapsi. Mitä vanhemmat tekevät, tukeako vai tuputtaako omaa ideologiaa?

Olen itse koulujakäymättömien sota-aikana nuoruutensa eläneiden duunarien kodista, missä vanhemmat korostivat miten tärkeää tyttöjen on kouluttautua hyvin ja hankkia hyvä työpaikka. Silti äitini oli ja on samaan aikaan myös suunnattoman kade siitä, kun olemme tehneet niin. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tämä on lapselle erittäin hankala asetelma, kun tuntuu, ettei kelpaa, oli niin tai näin päin. Älä sinä ap tee samaa virhettä.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 17:11"]

[quote author="Vierailija" time="01.11.2012 klo 12:29"]

Lapsille kannattaa luoda ajatusmaailma siitä, että kaikki on mahdollista saavuttaa vain taivas on rajana:)

[/quote]

Oisko kuitenkin realismi mitään?

Tässä muuten oiva juttu, suosittelen lukasemaan: http://www.waitbutwhy.com/2013/09/why-generation-y-yuppies-are-unhappy.html?m=1

[/quote]

Hih, mainio! Ja totta. Samastuin.

No, ehkä ei kantsi ottaa kovin vakavasti, paitsi nyt tietysti antaa ymmârtÄÂ, että se on normaalia, että ihmisiä kiinnostaa eri asiat ja myös eri alat, sillä saa hiukan tasapainoa tuollaiseen asenteeseen. Meillä oli toisin päin, että tyttö kertoi sukulaisille tuossa iässä, ettÄ haluaa lastenhoitajaksi. Isotädit oli ihan ihmeissään, ettÄ voi olla sellaiset toiveet (meillä on molemmilla yliopistotutkinnot ja toisella meistä jatko-opiskelut meneillään...) Entisille naapureille kertoi samaa ja ne sanoivat lapselle suoraan, että eihän sun sellasta ammattia kannata ottaa kun pystyt parempaankin ja täytyy aina ajatella miten tienaisi enemmän... Mua ärsytti reaktiot suunnattomasti, koska pointti oli, että tyttö tykkää pienistä lapsista ja niiden hoitamisesta. Tyttö on koulumenestykseltään sellainen, että yliopistoonhan se lopulta varmasti päätyy,  mutta minusta ihan sama mitä suunnittelee tuossa iässä, kun kiva on vaan että on iloisia ajatuksia tulevaisuudesta ja aikuisuudesta. Ja just joku rahanäkökulma vielä... Me vaan sanotaan, etta ahkerasti pitâä tehdä sitÄ mitä tekee, ja kun vaan sen verran tienaa, että pystyy elämään normaalisti niin se riittää kun vaan työstään tykkää... Eli minusta ap tapauksessa ainoa ongelma on, se, että lapsi ei hyväksy kaverin suunnitelmaa tasa-arvoisena. Se ei ole reilua kaveruutta, elämässä kun pitää ymmärtää, että ihmiset toivovat eri asioita elämältä. Eli minusta pitäisi opetella olemaan iloinen kaverinkin ideasta.

ettei kaikkien lahjat riitä kirurgiksi asti.

ehkäpä tyttärenne ei halua tavisduunariksi kuten te.

Kaikkia ammatteja arvostan minäkin. Mutta olen toki hyvilläni että lapset aikovat yliopistoon.