En ole kuullut kummilapsestani ja tämän äidistä puoleen vuoteen, en lahjo

on sijoitettuna isovanhemmille, pois äidiltään ja äitinsä kanssa en ole nähnyt kohta vuoteen.

Lapselle olisi varmaan tärkeää, että hänellä olisi pysyviä aikuisia elämässä. Lahjoa ei tietysti tarvitse, mutta (laadukasta) aikaa lapsen kanssa voisi viettää ja näyttää lapselle, että hänellä on aikuisia, jotka hänestä välittävät.

siksikin parempi jättää kummin rooli pois elämästäni

Minäkään en ole kuullut juuri mitään kummilapseni äidistä, viimeksi näin hänet melkein vuosi sitten.



Olemme olleet hyviä ystäviä, lapsuudenystäviä. Nyt on vain rouvalla niin paljon menoa elämässään, että ei riitä aika ja tahto ylläpitää vanhoja kaverisuhteita. HÄnestä olisi ok, jos tulisin kummilapsen synttäreille lahjan kanssa ja toisen kerran joululahjan kanssa.



Kummilastani kuitenkin haluan nähdä, joten aina silloin tällöin, pari kertaa vuodessa järjestän jonkun jutun hänen kanssaan. Luulisi, että olisi helppoa äidin sitten kutsua vaikka hetkeksi sisälle mutta ei. Äiti on aina jossakin menossa tukka putkella, kun ei tarvitse huolehtia lapsesta. Kummilastani en juurikaan tunne, mutta jonkinlainen yhteys kumminkin löytyy, ei vierasta tms. mutta alkaa ollakin jo aika iso.

Minäkään en ole kuullut juuri mitään kummilapseni äidistä, viimeksi näin hänet melkein vuosi sitten.

Olemme olleet hyviä ystäviä, lapsuudenystäviä. Nyt on vain rouvalla niin paljon menoa elämässään, että ei riitä aika ja tahto ylläpitää vanhoja kaverisuhteita. HÄnestä olisi ok, jos tulisin kummilapsen synttäreille lahjan kanssa ja toisen kerran joululahjan kanssa.

Kummilastani kuitenkin haluan nähdä, joten aina silloin tällöin, pari kertaa vuodessa järjestän jonkun jutun hänen kanssaan. Luulisi, että olisi helppoa äidin sitten kutsua vaikka hetkeksi sisälle mutta ei. Äiti on aina jossakin menossa tukka putkella, kun ei tarvitse huolehtia lapsesta. Kummilastani en juurikaan tunne, mutta jonkinlainen yhteys kumminkin löytyy, ei vierasta tms. mutta alkaa ollakin jo aika iso.

Meillä yhden kummilapseni äiti ehdottelee aina että eikö voitaisi järjestää jossain muualla (tyylii Huimala) yhteissynttärit heidän lapselleen ja meidän lapselleen, joilla lähes 2kk eroa synttäriajassa! Ehdottaa aina että voitaisiin sitten samalla vaihtaa näppärästi joululahjat (juu 1-2kk ennen joulua). Syyksi kertoo että on niin rankkaa tuo vieraiden kestitseminen.

No viimeksi mulla oli tuohon aikaan jalka poikki ja ei huvittanut lähteä minnekään sen kipeän jalan kanssa kepeillä könyämään, niin kutsuin heidät meille lapsen synttäreille. Samalla varatiin heidän lapselleen synttärilahja ja vaihdettiin joululahjat. Mun tuli siis järjestettyä meillä molempien synttärit ja tarjoilut. Luultavasti tällä menetelmällä onnistuu sitten kummilastaan ja vanhempiaan nähdä edes kerran vuodessa.

Kummilasta olen pyydellyt kesällä loma-aikana meille, mutta yleensä ei onnistu koska on isovanhemmillaan tai kukaan ei ehdi tuoda. Viimeksi kun näin tytön, niin pitkän otsatukan alta pälyillyt ei silmiin katsova ja toisten kontaktia välttelevä teinin alku antoi sen kuvan että tuskin tulisikaan minnekään "vieraaseen" paikkaan enää edes ilman vanhempiaan, kun vanhempien kanssakin näytti olevan vaikeaa. Lisäksi kun vanhemmista se kaverini ei oikein jaksa ja on niin paljon muuta, niin ei hänkään tule.

Joskus tulee mieleen että antaa olla, en jaksa... Soittelen kaverille joitakin kertoja vuodessa, mutta yleensä hän vastaa ettei nyt ehdi. Ikinä ei soita takaisin. Eli ei tunnu häntä paljoa kiinnostavan. Kavereita olemme ala-aste ajalta. Kummallakin saman verran suht saman ikäisiä lapsia ja normielämä avioliitossa. Kaverin mies osallistuu tosi hyvin perhe-elämään, joten ei ole kaveri siihenkään kiinni sidottu. Kaverini on vain todellinen kotikissa ja sukulaissidonnainen.

niin senkun ottaa. Ei voi odottaa että lapsi sitä tekee itse. Ja taas lapsen vanhemmalla voi tosiaan olla elämässä sellainen tilanne että ei jaksa/ehdi pitää yhteyttä juuri kehenkään. Meillä on ollut näin, puolin ja toisin, mutta yritämme muistaa ainakin jouluna, usein tulee laitettua siinä samalla unohtuneet synttärilahjatkin. Asutaan nykyään niin kaukana, ja kaikilla on työt sun muut, että ei tavata edes joka vuosi. Ei siinä ole mitään kummallista.

Jos haluaisin kummilapseeni pitää tiivistä yhteyttä, toki niin tekisin, sehän olisi minun tehtäväni aikuisena.

Minulla on nyt sellainen tilanne, että olen sairastunut vakavasti.Se ei näy, vielä, päällepäin. Mutta olen asiasta henkisesti ja fyysisestikin väsynyt.En ole jaksanut pitää yhteyttä lasten kummeihin, enkä muihinkaan ystäviini. nyt tuli mieleen, että ajattelevatkohan noin. Että olenpa kiireinen rouva kun en soittele tm.



Itse olen oppinut tästä sen etten ole toisille ihimisille ja perheille kateellinen heidän varallisuudestaan, omasta ajastaan, matkoistaan jne, koskaan ei voi tietää mitä murheita ihmisillä on elämissään.



Jos teille on jotkut ihmiset tärkeitä, ottakaa yhteyttä. Joku voisi ilahtua siitä, vaikka ei juuri itse jaksakaan olla se aktiivinen osapuoli.

siksikin parempi jättää kummin rooli pois elämästäni

Minusta puoli vuotta on aika lyhyt aika, elämä on usein niin hektistä ja täynnä kaikenmoista että hyvinkin voi jäädä ottamatta yhteyttä.



Itse olen onnellinen ystävistäni, joiden kanssa voidaan aina jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin vaikka välissä olisi pitkiäkin aikoja.



Kummilapsen kannnalta on tosi surullista jos kummi hylkää hänet siitä syystä ettei äiti ole ottanut kummiin yhteyttä muutamaan kuukauteen.

Sitä paitsi siitä ei ole puoli vuotta, vaan 3kk.

Kuinka monta kertaa olet itse ottanut yhteyttä?

on sijoitettuna isovanhemmille, pois äidiltään ja äitinsä kanssa en ole nähnyt kohta vuoteen.