Miten te muut pärjäätte vanhempien kanssa, joista ei vain voi pitää?

Olen tosi pahoillani, että suhteesi isääsi on huono! Kaikki me ansaitsisimme hyvän suhteen kumpaankin vanhempaan, semmoisen kuin sen kuuluu olla!

Toivotan hyvää ihanaa isänpäivää omalle isälleni pilven reunalle; ikävää että karkasit niin aikaisin pois luotani! Olit ja olet maailman paras isä ja toivotan sinulle Upeaa Isänpäivää sinne Yläkertaan! (tiedän ettet voi olla siellä alakerrassa!!)



Ap- olisiko mahdollista jutella OIKEASTI isäsi kanssa - ennen kuin hän on mullan alla? Ehkäpä sieltä alta voisi raaputtamalla löytyä inhimillinen ihminen..? Toivon jaksamista ja hyvää sinulle joka tapauksessa !

nro 3! Myötätuntosi lämmittää taas uutena isänpäivänä. Tunnen aina niin suurta osattomuutta kun katson minkälaista muilla on, lämpöä ja rakkautta isä-lapsi -suhteessa.



Ei keskustelemisesta oikein ole hyötyä, yritetty on kyllä. Kuulunee narsismiin, että tapahtuneita tosiasioita ei ole tapahtunutkaan hänen mielestään, jos pitäisi myöntää että hän itse on toiminut väärin tai ollut epärehellinen.



Olen itse ajatellut, että ystävällisempää on antaa hänen pitää omat käsityksensä asioista (= hän on maailman paras ja täydellisin ihminen ja aina oikeassa), koska eipä se menneisyyttä miksikään muuta vaikka hän ymmärtäisikin miltä asiat muista tuntuvat ja ovat tuntuneet.



Onhan tämä surullista mutta ei varmaan mitenkään ainutlaatuista. Alkava Alzheimer hänellä saa myös ajattelemaan, että ei kannata yrittää enempää.

minun isäni on narsistista jotain vielä pahempaa, jotain sosiopatiaa tms (en tiedä oikeaa nimeä) koska on todella sadistisen väkivaltainen ja nauttii toisten pelosta ja hädästä, lapsena uhkaili jatkuvasti ja toteuttikin uhkauksiaan aika ajoin hakkaamalla perhettään.



Isäni ei ole muuttunut vanhemmiten yhtään vaan pelkästään pahentunut. On aikuisiällä käynyt pari kertaa kimppuuni ihan mitättömistä asisoista esim jos olen jostan eri mieltä kuin hän tai uskallan sanoa jostain vastaan. Se riittää hänelle oikeutukseksi käydä kimppuun ja kurittaa (siis AIKUISTA lasta).



Kun sain omat lapseni, alkoi tuputus siitä että vauvaa pitää jo piiskata ja kurittaa että oppii kuka on herra ja isäntä talossa. Sairasta.



Oman ja lasteni hyvinvoinnin takia olen joutunut jäädyttämään yhteydenpidon emmekä ole tekemisissä. Isäni suuttui tästä niin kovin (narsistillehan ei sanota vastaan) että on kieltänyt minut tyttärenään kokonaan. Äitini paapoo ja palvoo narsisti isääni, eikä halua tavata minua tai ainoita lapsenlapsiaan koska ei halua pahoittaa isäni mieltä. Eli en ole kummankaan kanssa tekemisissä.



Elämä on nyt helppoa, kevyttä ja ihanaa. Ei tartte enää pelätä haukkumispuheluita, syyllistämistä, manipulointia tai isäni raivokohtauksia mistä milloinkin aiheesta. EI ole mikään pakko olla hullujen vanhempien kanssa yhteydessä. Ja lapsetkaan ei menetä yhtään mitään jos tuollaiset isovanhemmat on kyseessä.

Sinulla nro 5 on paljon konempi hisyoria kuin minulla, kaikki kannustus ja myötätunto sinulle! Meillä ei ollut fyysistä väkivaltaa, psyykkistä sitäkin enemmän se riitti meillä, ei tarvinnut olla väkivaltainen.



Tosin muistan äitini joskus vuosikymmeniä sitten sanoneen, että mieluummin isäni saisi vaikka lyödä verrattuna siihen armottomaan manipulointiin, syyllistämiseen ja masentamiseen.



Alistamisen tarve (siitähän molemmat kertovat) on ollut niin suuri että sitä on vaikea ymmärtää. Onnettomia ihmisiä heidän täytyy olla. En tiedä pystynkö milloinkaan antamaan anteeksi, sen tiedän varmasti, etten voi unohtaa.

hei, haluan vielä siteerata terapeuttia yhden lauseen verran:



jos vanhemmat ovat sinulle voimavara, voit olla heidän kanssaan tekemisissä, mutta jos he vain riistävät sinulta viimeisetkin voimasi ja uuvuttavat sinut, on itsellesi terveempää olla olematta tekemisissä.



Tämä on loistava ohjenuora. Itse tiedät että onko vanhemmistasi sinulle iloa ja onnea (epäilen) vai pelkkää murhetta, surua, syyllistämistä, tuskaa (uskoisin näin olevan).



Välien poikkimeneminen toki tekee sen että surutyö omasta orpoudesta pitää käydä läpi ja tavallaan surra vanhempien kuolema, se että heitä ei enää ole, mutta kun se on tehty, eivät vanhemmat enää kaiherra ajatuksissa ja mielessä jatkuvasti vaan viimein voi olla vapaa.



Narsisti vain pahenee iän myötä kun vanhenee ja vallankäyttö saa uusia muotoja, joten olethan ap tarkkana ja suojelet lapsiasi isäsi käytökseltä. Itse en antaisi lapsiani narsistin seuraan ollenkaan, en välttämättä edes valvotusti jos narsisti on taitava manipuloimaan ja piilov***uilemaan.