Lue keskustelun säännöt.
Ei aikaa, eikä kiinnostusta hoitaa sosiaalisia suhteita
31.10.2012 |
Päässä on sata tehtävää, jotka pitäisi hoitaa. Yritän päästä kaiken lisäksi lääkikseen ensi vuonna ja joudun muuttamaan siis kuitenkin tältä paikkakunnalta pois. En jaksa pätkääkään seurustella kenenkään kanssa tällä hetkellä, kun yritän keskittyä tärkeämpiin asioihin eli pääsykokeisiin. Käyn tuhat kertaa mielummin yksin iltaisin lenkillä kuin istun tuntitolkulla kaljalla jonkun kaverin kanssa puhumassa paskaa. Viikonloppuisin käyn mielummin mieheni kanssa luonnossa kävelyllä kuin biletän yöt kavereiden kanssa. En jaksa edes vastailla kavereiden facebook-viesteihin, kun en edes tiedä, mitä kirjoittaisin. Muutenkin muiden naisten seura saa hermoni kireälle.
Olenko ihan kauhea epäsosiaalinen paska?
Kommentit (6)
vaikka en olekkaan lääkiksessä, keikkatyötä teen silloin tällöin. Jotenkin tää työnhakeminen ja muut arkitouhut vie "kaiken" ajan. Hassua kuvitella, että meilkein työttömällä ei ole muka aikaa eikä jaksa pitää sos.suhteita yllä, mutta kyllä se vaan uuvuttaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinulle aikaa, jos satut olemaan sellaisessa elämäntilanteessa, että seuraa kaipaisit.
Ps. Outoa, että sulla on tuttavapiiri, jossa ihmiset haluaa vaan bilettää ja juoda kaljaa, jos itse tykkäät urheilla ja kävellä luonnossa. Mä käyn ainakin ystävieni kanssa luontokävelyillä, marjastus/sienestysretkillä, veneilemässä, leffassa, taidenäyttelyissä, konserteissa jne. Ihan vaan vinkkinä, jos olet jotenkin siinä käsityksessä, että vain kaljanjuominen ja biletys ja facebook- viestit olisivat sosiaalista elämää.
mielestäni ystäviä jaksaa aina, mutta ehkä nuo ei ole sitten niin hyviä ystäviä?
Silloin, kun olen tehnyt sosiaalista työtä niin en ole kaivannut kavereiden seuraa niin paljon. Mutta tietysti jos tulee ero kumppanista niin niitä kavereitakin voi kaivata. No, aikansa kutakin.
Ihan vapaasti saat nyt keskittyä noihin kaikkiin muihin asioihisi ja jättää ihmissuhteet vähemmälle.
sinulle aikaa, jos satut olemaan sellaisessa elämäntilanteessa, että seuraa kaipaisit.
Ps. Outoa, että sulla on tuttavapiiri, jossa ihmiset haluaa vaan bilettää ja juoda kaljaa, jos itse tykkäät urheilla ja kävellä luonnossa. Mä käyn ainakin ystävieni kanssa luontokävelyillä, marjastus/sienestysretkillä, veneilemässä, leffassa, taidenäyttelyissä, konserteissa jne. Ihan vaan vinkkinä, jos olet jotenkin siinä käsityksessä, että vain kaljanjuominen ja biletys ja facebook- viestit olisivat sosiaalista elämää.
Eipä kovin monet nuoret tykkää metsäretkeilystä ja olen itse entinen "bilettäjä" joten yllättäen kaveritkin harrastaa vain tuota kaljalla/kahvilla käyntiä ja tietenkin biletystä. Vihaan myös ryhmäliikuntatunteja, joten urheilua seurassa on turha edes yrittää. Jos joskus satun jonkun kaverin kanssa tapaamaan, on se lähes aina kahvilassa tai illalla baarissa. Minulle tuo on ihan ok. En edes välttämättä tykkäisi vaeltaa metsissä muiden kuin mieheni kanssa.
Tuntuu vain, että olen eristäytymässä kaikista, eikä kohta enää ketään kiinnosta seukkailla kanssani. Toisaalta se on ok, mutta koko elämäni olen saanut kärsiä siitä, että en ole niin seurallinen kuin ystäväni ja en tykkää istua tuntikausia kavereiden kanssa, vaan 1,5 h kerran kuussa tai kahdessa on ihan tarpeeksi.
Eräskin "ystäväni" lopetti yhteydenpidon, kun en pariin kertaan voinut lähteä hänen kanssaa kaljalle, koska ajankohta ei vain sopinut minulle. Sitten ehdotin hänelle aina toista ajankohtaa, eikä se koskaan sopinut hänelle. Lopulta hän ei enää edes vastannut viesteihini ja nyt hänestä ei ole kuulunut mitään moneen kuukauteen.
Ehkä olen pikkuvanha, kun en enää tämänikäisenä jaksa spontaanisti klo 21 tiistai-iltana lähteä kaljalle. ap
Aika aikaa kutakin.