Lue keskustelun säännöt.
Elämisen kustannukset, miten jako?
09.11.2012 |
Tämä tuntuu usein olevan kuuma peruna. Joillekin on hyvin tarkkaa että kulut tasataan sentilleen, joidenkin mielestä miehen tulee maksaa kaikki, ja joissakin talouksissa nainen maksaa kaiken.
Miten teillä?
Meidän taloudessa minä kustannan käytännössä kaiken, koska vaimoni opiskelee. En ymmärrä miksi vaimoni pitäisi opintotuista kiristää roposia että saisin häneltä vuokraosuuden. Vuokramme on 3000 dollaria, ja maksan sen mielelläni, koska minulla on tuloja.
Meidän (tai ainakin minun) elämänasenteeni on aina ollut, että se on vain rahaa. Se maksaa kummalla on rahaa. En tiedä miten se parantaisi parisuhdettamme jos kiristäisin häneltä roposia vain siksi että "se kuuluu hänenkin maksaa".
Toisaalta, luulen että suurin syy on siinä, että meillä on samanlaiset arvot vaimoni kanssa. Emme lähde tuhlailemaan turhuuksiin, ja tiedämme mikä on tärkeää. Joskus on tiukempaa, joskus voi tuhlata. Nytkin vaimolleni laitoin kahden tonnin katon luottokortille, että riittää rahaa vielä oman korttini maksuun ja laskuihinkin jää.
Olen toki miettinyt, kuinka paljon enemmän minulle jäisi jos käyttäisin kaikki itseeni, ja jos eläisin yksin. Elämäni olisi silti köyhempää ilman häntä, enkä hienoilla autoilla ja muilla sitä tyhjyyttä voisi täyttää. Mielummin haluan onnellisen ja tasapainoisen parisuhteen kuin pursuavan pankkitilin. Ei näitä rahoja hautaan saa. :)
Kommentit (10)
aina ollut. On ollut aika jolloin minä olin kotiäiti (ja opiskelija sen jälkeen/aikana), ja silloin mies maksoi kaiken. Nykyisin minä tienaan noin tuplat mieheen nähden, ja siis siellä yhteisellä tilillä suurin osa rahoista on minun tulojani, joten suurin osa menoista maksetaan sillä mitä minä tienaan.
Meitä ei kiinnosta tuollaiset jakokysymykset pätkääkään. Kumpikaan meistä ei ole holtiton tuhlari muttei pihikään, ollaan tyytyväisiä niin kauan kuin tili plussan puolella pysyy, eikä kytätä mihin toinen on kuluttanut. Pääasia on että meillä on mukava elämä, jossa voidaan nauttia molemmat siitä mitä yhdessä tienataan, eikä niin että olisi kaksi eri elintasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ns pakollisiin menoihin rahaa suhteessa tuloihin -periaatteella. Omansa maksaa sit muuten molemmat.
jolla on rahaa. Pienipalkkaisia ollaan molemmat ja lasketaan niin, että selvitään aina toisen tilipäivään. Meillä sikäli eri tilanne kuin ap:lla, että tulot ovat aikalailla samat. Mutta koskaan ei lasketa niin, että "minä maksoin viime kuussa enemmän."
jolla on rahaa. Pienipalkkaisia ollaan molemmat ja lasketaan niin, että selvitään aina toisen tilipäivään. Meillä sikäli eri tilanne kuin ap:lla, että tulot ovat aikalailla samat. Mutta koskaan ei lasketa niin, että "minä maksoin viime kuussa enemmän."
Itse olen tuloton, joten eipä siinä jaeta kustannuksia.
Tämä sopii meille ja siitä ei tule mitään napinaa.
Aivan, juuri näin meilläkin.
Haluan sen vielä tarkentaa tuohon aloitukseeni, että vaimoni on erittäin kunnianhimoinen, ja olisi mielellään töissä. On aina tehnyt opintojensa ohella töitä, eikä halua jäädä kotiin makaamaan. Tämänhetkiset opinnot ovat kuitenkin sen verran haastavat, että mieluiten tekee ne rauhassa loppuun ja hoitaa kotia kun itse käyn töissä.
Kun molemmat ovat olleet työelämässä, niin maksut ovat jakautuneet niin, että se maksaa kuka ehtii ja kenellä on rahaa. Kuitenkaan kummallakaan ei ole ollut koskaan sitä taka-ajatusta, että "odotan että toinen maksaa laskut niin ostan itselleni jotain kivaa ja kallista". Siinä tapauksessahan tämä ei toimisi, vaan se vaatii sen että molemmilla on järki rahankäytön suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tasajako, mutta meillä onkin lähes aina ollut samat tulot ja olemme molemmat olleet hoitovapailla (kun toinen oli hoitovapaalla niin toinen tietenkin maksoi enemmän, esim. kaikki asumiskulut, mutta tämäkin meni "päittäin").
Mutta tilanne on eri, jos tulotaso on väliaikaisesti tai pysyvästi erilainen. En usko, että suhde, jossa on kaksi eri elintasoa voi mitenkään toimia.
Mahtavaa että näinkin asiallista keskustelua saatiin aikaiseksi, eikä turhaa piikittelyä ollut ilmassa. :)
Halusinkin tosiaan tietää miten ihmisillä yleensä tämä jakautuu.
En usko, että suhde, jossa on kaksi eri elintasoa voi mitenkään toimia.
Juuri tätä hain takaa, ja mahtavaa että muillakin on samat ajatukset.
--
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tilanne on eri, jos tulotaso on väliaikaisesti tai pysyvästi erilainen. En usko, että suhde, jossa on kaksi eri elintasoa voi mitenkään toimia.
Esim. meillä jos alettaisiin mun rahat-sun rahat niuhoiksi jotka vaatii että molemmat maksaa puolet asumisesta jne, niin tilanne päätyisi siihen että emme voisi enää matkustaakaan aina yhdessä. Voisin todeta miehelle vaikka että tough luck että et voi lähteä Karibian risteilylle, mutta olis katsinut sitä hei miettiä siinä vaiheessa kun hankit vain amiskoulutuksen jolla ei ole sellaiseen rahaa! Että mä meen nyt vaan sitten ihan itsekseni, käy sinä vaikka kavereiden kanssa Tallinnassa hei...
t. 3
Toisaalta, luulen että suurin syy on siinä, että meillä on samanlaiset arvot vaimoni kanssa. Emme lähde tuhlailemaan turhuuksiin, ja tiedämme mikä on tärkeää. Joskus on tiukempaa, joskus voi tuhlata. Nytkin vaimolleni laitoin kahden tonnin katon luottokortille, että riittää rahaa vielä oman korttini maksuun ja laskuihinkin jää.
Minäkin voisin laittaa rahani yhteiselle tilille, mutta kun itse olen pihi ja vaimoni tuhlaavainen, parempi, että siirrämme molemmat yhteiselle tilille sopimamme summan rahaa, jolla talous pyörii.
Toki sitten tarvittaessa ollessani isotuloisempi ja säästäväisempi, maksan esim. remontteja jne pakollisia menoja. Mutta turhaan en anna rahaa, ostakoon vaimo omilla rahoillaan turhuuksia
Itse olen tuloton, joten eipä siinä jaeta kustannuksia.
Tämä sopii meille ja siitä ei tule mitään napinaa.