Lue keskustelun säännöt.
Suvaitseeko kaikki äidit sitten muita ihmisiä, puhumattakaan kunnioituksesta?
09.11.2012 |
On muuten totta, että hyvin paljon on nirppanokka kansaa lapsen normaalikäytökseen nähden, mihin kuuluu itku, uhma sekä raivarit.
Saahan aikuisetkin näyttää tunteita, eikö? Jos minun läheiseni vaikka kuolisi, voisin luvata, että jos olisin esim. Bussissa, en itkuani ja huutoani pidättelisi.
Ymmärrän, että vanhemmuudeksi tulo auttaa ymmärtämään lapsen käytöstä enemmän. Mutta mikä on normaalia ja mikä ei?
Jokainen meistä on ottanut mallia vanhemmistaan, eikö?
Eikö olisi syytä kohdistaa inho näihin vanhempiin, joita ei kiinnosta miten lapsi käyttäytyy?
Joo lapset on lapsia, lapset saa olla lapsia. Mikä nyt sitten on normaalia?
Kysymys teille?
Onko normaalia antaa lapsen esim. Lentokoneessa mennä pomppimaan muiden ihmisten syliin, kerjäämään eväitä tai potkia edellä istuvan penkkejä?!
Ja vain perustella, että "lapset on lapsia"?
Kun taas ihmisten pitäis ja olisi hyväkin hyväksyä elämän ääniä, jos lapsi ei suoranaisesti/kongreettisesti häiritse toisia ihmisiä? Lapsen itkusta ärsyyntyminen on ihmisten korvien välissä. Ei kongreettista häintää.
Esim. Kanssamatkustajien lyöminen on kongreettista ja todella mielenterveydellistä häirintää, mikä on epänormaalia, mitä ei kenenkään tarvitse sietää.
Viimeinen pohdinta:
Missä menee raja toisten lapsen käytöksen hyväksymiseen?
Mielestäni syy on vanhemmissa.
Välinpitämättömät vanhemmat on kaiken huippu. Niitäkin on, jos joku ei ole huomannut?
On hyvin harhaluuloista olettaa, että muiden ihmisten keskipiste olisi jonkun kersa jossain ihmistenilmoilla.
Puhuitte muiden ihmisten viihdyttämisestä ja hymyilemisestä teidän lapsianne kohtaan.
Okei jos joku lapsi hymyilee minulle, hymyilen takaisin, mutta
Ei se hyvänen aika sitä tarkoita, että olisitte etuoikeutettuja tai maailmannapoja tai että muiden tehtävä olisi palvoa teitä.
Miten teidän lapsenne oppii kunnioittamaan muita tai omaamaan hyviä käytöstapoja? Jos oletatte muiden palvovan ja sietävän teidän lapsen lyömiset ja sylkemiset tai kongreettisen häiritsemisen?
Jos lapsi oppii, että muut palvoo häntä, millainen narsisti hänestä kasvaa? Aika kamala, elämä tulee opettamaan aikuisena viimeistään.
Vaikka ne ulkomailla hymyilee ja juttelee teidän lapsille, niin ei teidän lapset Heille kuin ei Muillekkaan tärkeintä ole ja omat läheiset ovat AINA etusijalla ja rakkaammat teidän tuntemattomiin lapsiin nähden. Muistakaa se!
Kommentit (7)
Positiivinen huomio on normaalia, saa aikuisetkin positiivista huomiota perheeltään ja ystäviltään sekä työkavereilta.
Positiivinen huomio ja palvominen on kaksi eri asiaa.
Jos yhtä lasta palvotaan tai hänelle toitotetaan, kuinka erityinen hän on muihin nähden, kuinka parempi, kauniimpi hän on muihin verrattuna, se on negatiivista palvontaa.
Lapsen täytyy oppia, että on Muitakin ihmisiä ja jokainen ansaitsee rakkautta omilta läheisiltään.
Lapsen täytyy ymmärtää, että joku esim. Nainen kadulla on miehelleen tärkeämpi, kuin tämä itse tuntematon lapsi.
Lapsen täytyy oppia suhteellisuuden tajua. Kun lasta huomioidaan ja kehutaan sopivin määrin, kun lapsi itse näkee muille osoitettavan rakkautta. Lapsen on hyvä nähdä myös, että vanhemmat halaa ja suukottelee toisia.
Lapsen on kohdattava maailma avarakatseisesti, moniulotteisesti, sopeutua ihmisten joukkoon.
Ei voi ajatella niin, että MUUT ihmiset sopeutuu tämän yhden lapsen ympärille, se ei vaan mene niin.
Eli lapsi oppii, ettei hän ole maailman napa, mutta hänellä on oma paikka tässä maailmassa. Hän voi toteuttaa itseään samallatavalla, kuin muutkin ihmise.
Äideille myös opetusta siihen, että on muitakin, erilaisia ihmisiä, äitien täytyy myös kunnioittaa ja ottaa muut ihmiset huomioon. Jos he eivät sitä mallia lapsilleen anna, tää maa on kohta täynnä itsekkäitä kusipäitä, joista jokainen vaatii omansa eivätkä anna muille yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja täysin hämärää paatosta, mutta sen voin sanoa, että narsistia ei tule sellaisesta, joka on keskipiste ja kaikkien huomion kohde... päinvastoin suorastaan.
Kaikki on suhteellista.
Muista piittaamattomia oman navan tuojottajaperheitä ei kiinnosta edes vilkaista, saatika huomioida.
Iloiset, toisia kunnioittavat perheet on ihania. Heidän ihanille lapsille hymyilee, koska heidät on opetettu tykkäämään ihmisistä ja kunnioittamaan.
Eivätkä vaadi ainoastaan itselleen ja lapselleen muilta sellaista, vaan antavat sitä takaisin.
Entäs jos sen huomion varastaakin vieressä oleva koiranpentu? Nimim. Kokemuksia on ;)
Meneekö vanhemman ja lapsen pasma sekaisin tästä?
Se ei ole edes mahdollista, että yksi lapsi olisi Kaikkien huomion kohde? Kaikkia ei katsos läheskään kiinnosta esim. Sittarissa jonkun jokeltava kakara.
Vai hyökkääkö koko sittari tämän kakaran ympärille? Itse en ole vielä moiseen törmännyt :D
Miksi tietyn lapsen pitäisi oppia saamaan sellaista huomiota, että hän olisi parempi muita?
Että hän olisi erityinen?
Eikö kouluissa yms.opeteta pienestä pitäen, että KAIKKI on saman arvoisia, vauvasta vaariin.
Mitä sinä olet sanomaan naapurin mummosta, että hän olisi vähempiarvoinen, kuin sinun lapsesi? Ethän tiedä, vaikka naapurin mummolla olisi rakastavia ihmisiä ympärillä enemmän, kuin sinulla ja suvullasi yhteensä ;)
Toinen voi olla rakkaampi toista, mutta ei koskaan parempi ihmisarvoltaan. Sitä ei voi kukaan määrittää muu kuin moraali ja laki.
kenenkään lapsi ei ole se ainoa, keskipiste, osa vanhemmista kokee näin jonkun aikaa, ennekuin elämä taas jatkuu eteenpäin...
Nico-Jeminoita väkisinkin joudutaan vähän katsomaan enemmän sillä keskipiste-silmällä, mutta sekin laantuu ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman miehen, äidin, perheen hymyä ei ylitä vieraan vauvan hymy.
Omaan perheen kohdistuva side ja rakkaus voittaa ihan kenen tahansa ulkopuolisen lapsen tai ihmisen ylipäätänsä ;)
Eli ne niistä luuloista, että jonkun lapsi olisi muiden keskipiste.
on niin eri käsityksiä hyväksyttävästä. Esim. itse en kovin pienestä hätkähdä. Minua voi vaikka hymyilyttää jos joku lapsi täynnä energiaa juoksentelee ja pitää vaikka autonpärinää, kun syön ravintolassa. Ei tulisi mieleenkään ärsyyntyä. Mutta moni muu taas on sitä mieltä että se on todella todella häiritsevää käytöstä ja vanhempien pitäisi pitää se lapsi omassa pöydässä ja hiljaa.
Useimmat ihmiset ajattelee vähän siihen tapaan että toisetkin olisivat samanlaisia kuin he itse, eivätkä välttämättä edes ymmärrä että nyt heidän lapsi häiritsee niitä erilaisia ihmisiä.
Narsisistiksi ei muuten tulla sillä että saa positiivista huomiota lapsena, siihen on ihan eri mekanismit.