Mies ollut 3x tässä kuussa jo "viihteellä"

kun esikoinen syntyi. Raskauden aikana mies oli solidaarisuudesta juomatta (silloin tällöin otti pari olutta mutta siinä kaikki). Lapsi oli 2 viikon ikäinen, kun mies lähti ensimmäisen kerran baariin. Kun lapsi oli 5vko, mies oli käynyt jo neljästi juomassa ja oli joka kerta aivan umpikännissä. Seuraava päivä meni krapulaa parannellessa eli tasoittavien voimin.



Olin hyvin surullinen ja pettynyt niin itseeni, mieheen kuin perhe-elämäänkin. Itseeni siksi, etten osannut valita parempaa miestä. En voinut ymmärtää, miksi mies yhtäkkiä haluaa juosta ulkona - eikö häntä kiinnostakaan vauva? Miehelläni on 1 lapsi ennestään, ja tälle lapselle hän on ainakin minun nähteni ollut aina hyvä isä. Tunsin surua lapsemme puolesta.



Sitten, kun lapsi oli 6 viikon ikäinen ja mies tuli jälleen ryyppyreissulta, juttelimme siitä seuraavana päivänä. Mies avasi vihdoin sanaisen arkkunsa ja selvisi, että häntä ahdistaa kotona oleminen, meillä ei ole enää mitään yhteistä jne. Halusi siis tavallaan päästä pakoon. Hän koki, että tilanne oli menossa aivan samanlaiseksi kuin edellisessä liitossaankin. Tätä hän sitten pakeni tuttuun tapaan juomalla. Oli sitä mieltä, että minä lähinnä vain valitin ja keskityin vauvaan.



Tätä oli siis miehen mielestä jatkunut useampi kuukausi, eikä hän ollut sanonut mitään. Ei kuulemma viitsinyt, kun oli sellaiseen tottunut edellisessä liitossakin. Huhhuh vaan.



Tuosta keskustelusta lähtikin sitten ylämäki. Minä katsoin peiliin ja tajusin, että olin oikeasti keskittynyt vain ensin mahaan ja sitten vauvaan - mikä on tietysti täysin luonnollista, mutta parisuhde oli oikeasti jäänyt aika retuperälle. En ollut edes tajunnut, että mies voisi kaivata yhteistä aikaa, hän kun ei ollut ikinä sellaista kysellyt!



Veikkaan, että teillä on jotain samanlaista.

Miksi mies ei saisi käydä missään, siksi ettet itse halua käydä? Ehkä sen tarvitsee päästä välillä kotiympyröistä pois. Samanlainen tunne itselläni on välillä, haluaa irtioton arkielämästä jotta jaksaa kiinnostaa taas se arkikin. Darra tulee välillä ja ei ole niin nopeasti ohi kuin nuorempana, niin voi mennä seuraava päivä maatessa kyllä.



Me käydään miehen kanssa yleensä yhdessä. Luultavasti se on joku kausi, haluaa mennä nyt kun vielä pääsee ennenkuin vauva syntyy.

no olen kyllä käynytkin välillä leffassa jne omien ystävieni kanssa, mutta näin raskauden loppuvaiheessa ei oikein jaksa aamuun asti katsella ryyppääviä ihmisiä, etenkin kun se oma seuralainen on jo siinä vaiheessa sellasessa kunnossa että oma vaimo on "unohtunut" jonnekin. Kävisin kyllä mielelläni jollain keikoille, syömässä ja muutamalla drinkilläkin mieheni kanssa, mutta kun tämä ei ole hänen näkemyksensä ulkoilusta, joten nyt kun olen raskaana niin minulle ei oikein jää vaihtoehtoja.



Kyllästymistä on aivan selvästi havaittavissa puolin ja toisin, ja tämä kyllä lisää omaani häntä kohtaan. Ei ole tietoakaan siitä että vaikka perheenä tehtäisi jotain yhdessä viikonloppuna, kuten ainakin oletan että useammat perheelliset tekevät. No eipä tässä varmaan hirveesti voi tehdä muuta kun kärvistellä.

Sitten kun synnytät (oletko pitkälläkin jo raskaana?) mies ei varmaan pääse kuukausiin baariin, kun teillä on esikoinenkin huolehdittavana. Joten käy ehkä nyt vähän "varastoon".