Lue keskustelun säännöt.
miksi meillä ei käy kukaan kylässä, eikä meitä koskaan kutsuta kylään?
20.10.2012 |
Joskus olisi mukavaa, että joku tuttu soittais vaikka ihan arki-iltana, että ootteko kotona jos tullaan käymään. Tai joku soittais ja kutsuis vaikka kahville.
Miehen veli sai juuri lapsen, ja ollaan pari kertaa soitettu, että voitaisko tulla katsomaan vauvaa. Ei oo käynyt. Kuinka monta kertaa viitsii soitella, jos sieltä päin ei koskaan kutsuta? Jos ne ei sitten halua olla meidän kanssa missään tekemisissä. Meillä on vuodessa muutama vakiopäivä, jolloin kutsutaan isompi kaveriporukka kylään, ja silloin ne tulee paikalle, kun tarjotaan joulun alla glögiä, vappuna munkkeja ja lasten synttäreinä kakkua. Muutamat ruokakutsut on järjestetty, mutta _ikinä_ meitä ei oo kutsuttu vastavuoroisesti syömään kenenkään luo.
Miehen kaverit järjestävät joskus saunailtoja, mutta yleensä me ei olla niissä käyty kun lapsia ei ole voitu ottaa mukaan. Silloin harvoin kun on kahdestaan miehen kanssa käyty, niin mukaan pitää ottaa omat juomat ja jotain sipsejä, koska talon puolesta ei koskaan saa kuin vettä hanasta. Ja silti nämä samat ihmiset käyvät meillä joskus pelaamassa vaikka lautapelejä. Jos vieraat viipyy useamman tunnin, niin en kehtaa olla tarjoamatta edes teetä ja jotain voileipäkeksejä. Tarjoilut kelpaa aina, ja esim. leipää ja leivänpäällisiä uppoaa siihen tahtiin, että huomaa vierailla olevan edes vähän nälkä. Onko meidän kaverit ajattelemattomia vai vaan röyhkeitä? Tympii tämä vastavuoroisuuden puuttuminen. Joskus kokeiltiin miehen kanssa että kuinka pitkä aika menee että kukaan muu ottaa yhteyttä meihin, jos me lopetetaankin yhteydenpito. Meni kaksi kuukautta, eli tasan niin kauan, että oli ilmoitettava toisen lapsen kummille milloin pidetään sen kummilapsen synttärit. Tuli tekstiviestinä ilmoitus, että ei pääse kun on joku harrastukseen liittyvä kurssi. Mut eipä se kysynyt, että voisko tulla jonain toisena päivänä sitten.
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalisia suhteita hoidetaan facessa ja kahvilla tavataan kahviloissa.
Todella harva jaksaa enää kutsua ainakaan syömään omaan kotiinsa, ennemmin treffataan ravintoloissa.
luultavasti te ootte hirveitä, mut kukaan ei kehtaa suoraan sitä teille sanoa.
olla nähty... Meilläkon sama juttu, mutta enpä jaksa pitää yhteyttä enää, lapsemme kummit kyläilevät sentään mielestäni suht usein, mekin käydään siellä, mutta asuvat todella kaukana ja kun ovat vkl töissä ja meillä vkl vapaata, niin menee tapaamiset kun on joku juhlapyhä.
Kai me ollaan vaan tylsiä Ap :) no ihan sama, ehkä Suomalainen kulttuuri ei sovi meille...
olla nähty... Meilläkon sama juttu, mutta enpä jaksa pitää yhteyttä enää, lapsemme kummit kyläilevät sentään mielestäni suht usein, mekin käydään siellä, mutta asuvat todella kaukana ja kun ovat vkl töissä ja meillä vkl vapaata, niin menee tapaamiset kun on joku juhlapyhä.
Kai me ollaan vaan tylsiä Ap :) no ihan sama, ehkä Suomalainen kulttuuri ei sovi meille...
Mutta ei se ole sama asia kuin näkeminen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikein ole. Harvoin meilläkään käy pariskuntia vieraina. Kesällä mökillä käy porukkaa enemmänkin, mutta kaupungissa vähemmän.
Minäkin joskus tykkäsin järjestää ruokajuhlia, mut niistä on kuitenkin oma vaivansa, ja kun ei koskaan saatu vastavuoroisesti mitään kutsua, niin lopetettiin se. Eikä ole harmittanut; selvästi meidän kaverit ei juuri piittaa siitä, onko tarjolla marie-keksejä vain kunnon pihvit, joten miksi vaivata itseään.
muuta. Tehdään pitkää päivää,juostaan harrastuksissa, kuskataan lapsia harrastuksiin, reissataan jne.
Jostain on pakko leikata ja valitettavasti nykyään on trendinä keskittyä vain työhön ja perheeseen eikä kaverit enää tahdo mahtua kuvioon mukaan.
Tylsää mielestäni. Tässä asiassa suomalaisten olisi syytä ottaa mallia etelä-eurooppalaisesta kulttuurista. Voisivat ihmiset täällä vähän paremmin eikä kukaan olisi yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se johtuu mielestäni ihan siitä ettei kotona enää opeteta vieraanvaraiseksi. Ei enää osata olla isäntiä ja emäntiä.
Jos teillä on ollut kunnon ruokakutsut, kaverit ei välttämättä kehtaa kutsua vain kahville. ja sitten jääkin kokonaan kutsuitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
A: Teillä on pieni koti, jossa vieras kokee ahdistavana olla. Koettu on, eikä me haluta vierailla kyseisissä paikoissa.
B: Teillä on sotkuista. Varsinkaan lasten kanssa ei halua olla kylässä sellaisessa paikassa, jossa likaa ja ryjää on kaikki paikat täynnä. Koettu on, eikä enää kyläillä sellaisissa paikoissa.
C: Lapsenne ovat riiviöitä, joita te ette komenna, tai ette saa ojennukseen. Samoin kuin edellä, me emme kyläile enää sellaisissakaan paikoissa.
D: Te olette vain kuivaa seuraa. Huumori ei kohtaa, ei ole mitään keskusteltavaa. Tämä kategoria on oma lukunsa.. Näissä paikoissa on hyvä kyläillä sillloin, kun paikalla on muitakin kutsuttuja vieraita.
Siitä, miksi te ette saa kutsuja on vaikea lähteä arvaamaan syytä.
Täällä meillä, maalla, syrjäkylällä, kukoistaa edelleen kyläilyn periaate. Ovet ovat aina auki, naapurit kutsutaan kahville ja lapsia sunnuntaina lettukesteille. Onneksi!! Minä sosiaalisena ihmisenä varmaan tulisin mökkihöperöksi viikossa, jos en tapaisi ystäviä ja tuttavia:)
oli ihan sama juttu, järjestettiin ennen useamman kerran vuodessa yli 10 hengen porukalle bileitä ruokatarjoiluineen. Pikku hiljaa kyllästyttiin, kun ei oikein sitä vastavuoroisuutta ollut. Muutama kaveri kutsui pienempää porukkaa ja ihan kivaa oli.
Nykyisin tavataan joskus kesäisin nyyttäripiknikeillä tai pienellä porukalla 83-5 hlöä) mökkeillään tai käydään reissussa.
Kyläilykulttuuri on kai sitten mennyttä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teidän kanssa ei pysty keskustelemaan mistään kiinnostavasta, tai sitten teillä on lapsia jotka riehuvat kylässä ettekä komenna heitä kunnolla.
Nämä ovat ne syyt, miksi minä jätän kutsumatta tietyt ihmiset kylään.
Ja itsekin olen lopettanut kutsumisen, kun vastavuoroisuus puuttuu enkä oikein usko yksipuoliseen systeemiin.
Meillä varmaan probleemi on lapsemme kehitysvammaisuus ja siihen liittyvät oireet ja käytöshäiriöt. Toisaalta lapsi vie niin paljon energiaa ja voimia, että olen ihan tyytyväinen, ettei ole mitään ylimääräistä.
Mutta joskus tunnen itseni yksinäiseksi ja kaipaisin ystävien kontaktia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten on kutsuttava vastavuoroisesti meille, enkä aina jaksaisi. Ollaan kyllä sosiaalisia ihmisiä, meillä on vain yksi helppo lapsi, jonka saamme tarvittaessa myös mummille hoitoon, eli kyläillään myös aikuisseurassaki .
Luulen, että monella on syynä isot perheet, ja surullista kyllä myös erityislapset varmaan vaikuttavat. Väärinhän se on.
Kysymys: te joita ei oikein kutsuta mihinkään, oletteko aina menossa koko perheen voimin?
Muita ehkä 1-2 kertaa vuodessa.
Kyläileminen tuntuu olevan katoava perinne. Kuulumiset vaihdetaan netissä.
Fyysisesti ihmisiä tavataan lähinnä vain töissä ja harrastuksissa. Ihmiset ei enää jaksa kutsua vieraita kotiin, se on työlästä.
oikein ole. Harvoin meilläkään käy pariskuntia vieraina. Kesällä mökillä käy porukkaa enemmänkin, mutta kaupungissa vähemmän.
Minäkin joskus tykkäsin järjestää ruokajuhlia, mut niistä on kuitenkin oma vaivansa, ja kun ei koskaan saatu vastavuoroisesti mitään kutsua, niin lopetettiin se. Eikä ole harmittanut; selvästi meidän kaverit ei juuri piittaa siitä, onko tarjolla marie-keksejä vain kunnon pihvit, joten miksi vaivata itseään.
Joskus ennen lapsia kyläilimme paljonkin, mutta nykyään emme ihan oikeasti ehdi vaikka haluaisinkin. Meillä on illat ja viikonloput usein täynnä menoja. Sukulaisille olemme sitten varanneet kaiken ylimääräisen vapaa- ajan.
Mä huomaan usein murehtivani kun tää oman arjen kiire vie ajan niin, ettei tosiaan ole kaikaa kavereita juuri kylään kutsua kahvittelemaan. Yhtäkkiä tuntuu, että se parin tunnin kyläily vaatii hirveet järjestelyt ja ei vaan jaksa organisoida, siivota tms.
Viikonloput on meillä buukattu syyskuun alusta asti niin, että ensimmäinen vapaa viikonloppu ilman mitään ohjelmaa on joulukuun puolivälissä. En tiedä, onko muilla näin hektistä mutta meillä harrastukset täyttää paljon ja sitten sovitaan näitä ystävien kanssa näkemisiä jo pari kk etukäteen, kun ei muuten mahdu kalenteriin.
Arki-iltoina en tahdo jaksaa ottaa vieraita vastaan. Oma työni on tosi sosiaalinen ja tuntuu, etten iltaisin jaksa enää oikein seurustella.
Mutta haluan uskoa, että tilanne ja kiireet helpottaa kun lapset kasvaa. Että sitten on enemmän aikaa ja haluakin miehen kanssa vaan olla ja istuskella ja tulee kavereitakin kutsuttua. Nyt pitää nämä ruuhkavuodet vaan jaksaa suhata omien voimien mukaan ja sitten on taas aikaa ottaa leppoisammin.
Mutta kyllä mä itsekin huomaan oman kaveripiirini kutistuneen kun olemme tietyistä kutsuista joutuneet toistuvasti kieltäytymään -varmaan eivät jaksa kutsua enää kun ajattelevat "ettei ne kuitenkaan tule"
Kyllä antaisin paljon mahdollisuudesta olla kotiäiti ;) Tai edes tehdä jotain 3pv viikossa työtä.
mukavaa, kun näin moni on vastannut.
Ilmeisesti sitten kyläilykulttuuri on hiipumassa, ainakin kaupungissa. Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta itä-suomesta ja siellä edelleen kaverit ja sukulaiset kyläilee toistensa luona.
Mutta joku täällä arvaili syitä, miksei meille tulla, ja yksi oli että kotimme on pieni. No, meillä nimenomaan on iso olkkari, jossa pöydän ympärille mahtuu 12 ihmistä. Lisäksi on sohvat ja nojatuolit. Meillä on ihan perussiistiä, ja todellakin siistimpää kuin niillä, jotka kutsuu saunailtaan. Siellä esimerkiksi on kylppärin lattialla aina koirankarvoja :( Meillä on tosiaan lapsia, mutta jo sen verran isoja, että kun he ovat syöneet, menevät omaan huoneeseen leikkimään. Eli meidän kanssa voisi myös jutella rauhassa. Kaipa me ollaan tylsiä sitten. Tai minä olen tylsä, sillä mieheni käy kavereillaan joskus myöhään illalla kun meillä lapset menee nukkumaan. Ehkä se sitten onkin se taktiikka, jolla kaverit pääsevät juttelemaan mieheni kanssa ja välttävät minun seuraani.
Kutsuisin teidät mielellään kylään.
ehkä kaveripiirissänne on vaan muodostunut tietyt roolit eikä kukaan enää osaa muutoin toimia.