Lue keskustelun säännöt.
miksi meillä ei käy kukaan kylässä, eikä meitä koskaan kutsuta kylään?
20.10.2012 |
Joskus olisi mukavaa, että joku tuttu soittais vaikka ihan arki-iltana, että ootteko kotona jos tullaan käymään. Tai joku soittais ja kutsuis vaikka kahville.
Miehen veli sai juuri lapsen, ja ollaan pari kertaa soitettu, että voitaisko tulla katsomaan vauvaa. Ei oo käynyt. Kuinka monta kertaa viitsii soitella, jos sieltä päin ei koskaan kutsuta? Jos ne ei sitten halua olla meidän kanssa missään tekemisissä. Meillä on vuodessa muutama vakiopäivä, jolloin kutsutaan isompi kaveriporukka kylään, ja silloin ne tulee paikalle, kun tarjotaan joulun alla glögiä, vappuna munkkeja ja lasten synttäreinä kakkua. Muutamat ruokakutsut on järjestetty, mutta _ikinä_ meitä ei oo kutsuttu vastavuoroisesti syömään kenenkään luo.
Miehen kaverit järjestävät joskus saunailtoja, mutta yleensä me ei olla niissä käyty kun lapsia ei ole voitu ottaa mukaan. Silloin harvoin kun on kahdestaan miehen kanssa käyty, niin mukaan pitää ottaa omat juomat ja jotain sipsejä, koska talon puolesta ei koskaan saa kuin vettä hanasta. Ja silti nämä samat ihmiset käyvät meillä joskus pelaamassa vaikka lautapelejä. Jos vieraat viipyy useamman tunnin, niin en kehtaa olla tarjoamatta edes teetä ja jotain voileipäkeksejä. Tarjoilut kelpaa aina, ja esim. leipää ja leivänpäällisiä uppoaa siihen tahtiin, että huomaa vierailla olevan edes vähän nälkä. Onko meidän kaverit ajattelemattomia vai vaan röyhkeitä? Tympii tämä vastavuoroisuuden puuttuminen. Joskus kokeiltiin miehen kanssa että kuinka pitkä aika menee että kukaan muu ottaa yhteyttä meihin, jos me lopetetaankin yhteydenpito. Meni kaksi kuukautta, eli tasan niin kauan, että oli ilmoitettava toisen lapsen kummille milloin pidetään sen kummilapsen synttärit. Tuli tekstiviestinä ilmoitus, että ei pääse kun on joku harrastukseen liittyvä kurssi. Mut eipä se kysynyt, että voisko tulla jonain toisena päivänä sitten.
Kommentit (26)
Laitoimme merkille että kaiken kyläilyn ja kaveeraamisen motiivi tuppaa olemaan viina. Jos ei ole viinaa niin kukaan ei tule.
Meillä on nyt eräs harrastus joka on ylätykseksemme kerännyt joskus kavereita kotiimme ihan alkottomissa merkeissä. Itse emme käytä alkoholia joten se rajoittaa aika paljon menemistä ja sosiaalisia suhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sepä selittikin ongelman. Eroa on näet kuin yöllä ja päivällä näihin pk-seudun ihmisiin verrattuna.
Ystäväni on myös Karjalasta ja sanoo että ei sitten millään jaksa kun ollaan niin sulkeutuneita eikä tunteita saa näyttää. Hän on onnistunut kuitenkin keräämään ystäviä ympärilleen mutta hän onkin sinkku.
Sinullekin jaksamista toivotan. Yritä ymmärtää meitä moukkia. Ollaan niin epäsosiaalisia.
eivät jaksa nähdä vaivaa toisten takia, niin kuin te teette. Olen itse kokenut samaa. Meilläkin on kavereita, jotka tulevat mielellään juhliin mutta eivät itse kutsu koskaan.
Kaikki on suomalaisen seurustelukulttuurin, luokkayhteiskunnan ja laman vika. Tilannetta parantaa vain kuuluminen eliittiin, joka kutsuu kyllä toisiaan vastavuoroisesti ja pöydät notkuvat tarjoamisia (Tulotasonne ei ilmeisesti ole riittävä tälläisiin pöytiin?). Komppaan ed.vastaajaa siinä, että kulttuurimme on menossa siihen suuntaan, että tavataan julkisella paikalla ystäviä. Elintasoerot alkavat olla jo sitä luokkaa, että monia ystäviä ei kehtaisi vaatimattomaan vuokrakotiinsa kutsua ja ruoka/juomatarjoiluihin vaadittavaa ylimääräistä satasta ei ole. Suomesta on tullut sosiaalisesti ikävä ja ankara luokkayhteiskunta.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisia suhteita hoidetaan facessa ja kahvilla tavataan kahviloissa.
Todella harva jaksaa enää kutsua ainakaan syömään omaan kotiinsa, ennemmin treffataan ravintoloissa.
mitäs helvetin paskaa tämä nyt on? vitsi?
vaatiiko se sulta jaksamista pyytää kotiisi syömään ihmisiä? millä ufokaudella sä elät?
tuskin treffataan ravintolassa ainakaan, ihan eri juttu.
facebook on lisäksi perseestä ja lapsellisten teinien juttu.
ei sovi aikuisille. ainakaan ihmisille.
Ettei enää haluta mennä minnekään yhdessä.