Mikä ollut paras ikä tähän mennessä?

Olo on itsevarma, mieli tyyni, innostus suuri oppia kaikkea uutta ja harrastaa. Ei enää ole nimetöntä kaipuuta tai tarvetta muuttaa jotakin. Se vaihe meni ohi vähän alle 30-vuotiaana. (Silloin elettiin "tässäkö tämä nyt oli" -tuskaa)



Lapsia olen saanut nuorena ja yli kolmevitosena, eli oma tyytyväisyyteni ei liity valvomiseen tai vapauteen.



Nautin elämän pienuudesta; tavallisuudesta, kotona olemisesta, perheestä, lapsista.

ja eikun paranee vain päivä päivältä.

Elän tässä ja nyt elämää, en 'sittenkun'



Lapsuus oli ja meni pitkälti isovanhempien hoivissa,

vanhemmat erosivat ollessani toisella kymmenellä,



teini-ikä oli ja meni yksin ja sisarusten kanssa kaukana kotiseudulta, äitin muutettua toiselle puolen Suomea rakkauden perässä.



Täysi-ikäiseksi tultua menin avoliittoon...avioliittoon, lapsia, suhde päättyi 15vuoden kuluessa puolison alkoholisoitumiseen.



Seitsemän tapahtumarikasta ja onnellista vuotta lasten kanssa.



Uusi puoliso ja onni.

Lapseni ovat terveitä ja tasapainoisia, ihania ihmisiä. Minä ja puolisoni olemme terveitä ja toisiimme rakastuneita.



Mitäpä sitä pienistä marisemaan.

Ystävät ovat pysyneet elämänmatkan mukana tähän asti. Toki on läheisiä kuollut ja vakavasti sairastunutkin, mutta eihän täällä ikuisesti olla.

Sen jälkeen on ollut pelkkää alamäkeä. Ensin meni oma terveys, sen jälkeen on vain läheisiä kuollut ympäriltä.