Saanko avautua? Sairain suhde ever.

Olen 24-vuotias nainen, seurustellut poikaystäväni kanssa neljä vuotta, ja olemme molemmat toisille ensimmäiset.



Aika äkkiä seurustelun aloittamisen jälkeen alkoi ilmetä kaikenlaisia ongelmia - mustasukkaisuutta puolin ja toisin, henkilökohtaisia solvauksia, henkistä väkivaltaa (mykkäkoulua, mitätöintiä ym epätervettä), fyysisellä väkivallalla uhkailua ja joskus tukistuksia ym. Hyviäkin hetkiä on ollut. Paljon, mutta niin myös huonojakin.



Viime kesänä oli yksi kuukauden jakso kun emme olleet yhteydessä ollenkaan, mies oli jättänyt minut jälleen kerran. No, tutustuin erääseen toiseen mieheen jonka kanssa harrastin seksiä - vain siis yhden ja ainoan kerran. Ajattelin että kenties tutustumme ja hän onkin poikaystäväainesta jotta voin jatkaa elämääni ja unohtaa entiseni, mutta toisin kävi. NOH, nyt tämä ex-mieheni sai tietää tästä ko tapauksesta ja pitää sitä erittäin törkeänä pettämisenä. Emme olleet edes yhdessä, haloo! Olemme yrittäneet irtautua toisistamme oikeastaan jo useamman vuoden, mutta jostain syystä siitä ei tule mitään, rakkaus taitaa olla molemmilla niin vahva. Hyvänä esimerkkinä äsken kun puhuimme puhelimessa, ja sanoin jälleen kerran, että toisiemme väsyttämisen sijaan voisimme laittaa kantapäämme vastakkain ja lähteä eri suuntiin. No mikä oli miehen vastaus ehdotukselleni? "Joo, mutta se tarkoittaa sitä että menet seinää vasten seisomaan ja potkin sun polvilumpiosi rikki." Uhkailee myös tappavansa tämän toisen miehen, vaikka on ihan kunnollinen kansalainen. Tervettä??? Minä olen sairastanut masennusta muutaman vuoden, miehellä ei sellaista taustaa. Olen lukenut paljon narsismista ja läheisriippuvuudesta, mutta tässä ei taida olla siitä kysymys kuitenkaan. Mistä sitten?! Miksemme osaa erota? Henki ja terveys tässä menee :( Onko kenelläkään kokemuksia?