En tiedä lapseni isää

Kyllä, olen 24-vuotias (25v, kun lapsi syntyy) eli suht. aikuinen, vaikka kieltämättä tulee hetkittäin edelleen omaakin äitiä ikävä :P



ah, siinä sitä onkin kun sukulaisille kertoo tästä. Taidan pitää raskausajan isän (ok, isäehdokkaiden) nimet tiukasti salassa ja ja tuoda sen esille vasta kun isyys on selvitetty. Epäilen, että kumpikin on niitä miehiä, jotka haluavat vastuunsa kantaa... vaikka tilanne onkin aika kammottava.

ja lisäksi elämäsi on muutenkin ns. kunnossa. Lapsen isällä on mielestäni myös oikeus tietää lapsesta ja vastaavasti lapsen isästään. Kun raskaus on hieman pitemmällä voisit esimerkiksi ottaa yhteyttä joko toiseen miehistä tai kumpaankin ja selittää tilanteen. Isyystestissähän heistä ei tarvitsisi käydä kuin toisen, ja sillä selviäisi kumpi on isä.

Tosielämän Kauniit ja Rohkeat käynnissä. Erosimme pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa viime keväänä, mutta n. kuukausi sitten tapasimme sattumalta ja molemminpuolisen ikävän vuoksi päädyimme sänkyyn. Emme ole palaamassa yhteen ja eroon ei liittynyt mitään draamaa, siltihän se suruttaa ja yhteisen yön jälkeen kaipaus, ikävä, suru ja epävarmuus olivat kovat. Alle viikko siitä tapasin toisella paikkakunnalla asuvaa exääni, jonka kanssa olemme aina olleet hyvissä väleissä. Myös hän kävi läpi eroa tyttöystävästään ja niinhän siinä sitten kävi, että molemminpuolinen lohdutus vei lohtuseksiin.

Myönnän olevani idiootti, kun en kummankaan kanssa käyttänyt kondomia. Minulla on ollut ehkäisykapseli hieman alle kolme vuotta ja sen pitäisi kestää neljä vuotta. Luulin siis ehkäisyn olevan kunnossa ja molempiin miehiin luotin siinä, ettei heillä ole tauteja, itsekin tiesin olevani terve. Nähtävästi kapselin ehkäisyteho ei silti kestä, sillä raskaustesti näytti plussaa. Kapselista huolimatta minulla on ollut suht. säännölliset menkat, jotka nyt antoivat odotuttaa itseään plus kai se joku "naisen vaisto" kilkatti mielessä, kun olin aika varma raskaudestani ennen testiä.

Ja nyt olen kuin paraskin Brooke Logan. raskaana, ja ei aavistustakaan kumpi exä on isä. Hävettää. järjettömästi. Olen miettinyt aborttia, mutta en haluaisi tehdä sitä vain sen takia, etten kestä tätä omaa häpeääni. Lapsi on täysin viaton. Lisäksi olen 15-vuotiaana tehnyt abortin enkä halua tehdä toista. Selvästä typeryydestäni huolimatta koen olevani suht. valmis äidiksi, valmistuin juuri, työpaikka on ja tukiverkkoni olisi vahva.

Enkä ole varma siitä, että kerronko miehille tästä. Pimittää en tahdo, tein abortin tai en mutta silti.... Voi luoja!!

Joo.. Ite sain tietää pari kk sitten olevani raskaana. Olin eroamassa mutta se oli sellasta onoffia eli nähtiinkin välillä. No, tapailin sitte myös exän kaveria jonka kanssa päädyttiin sänkyyn.

Tänäkään päivänä en tiedä kumpi oli lapsen alulle laittanut, mutta asia oli sen verran ahdistava että päädyin aborttiin. Oksettikin ajatus siitä että jos palaisinkin exän kanssa yhteen ja sitte oliski sen kaverin lapsi. En pystyisi elämään sellasen asian kanssa

Vaikeita ratkaisuja.

Mun äiti teki päätöksen pitää lapsi ja tässä sitä ollaan.

Joo, itsekään en oikein kummankaan kanssa halua palata yhteen. Kuitenkin molemmissa on "isämatskua", kumpikaan ei ole mikään juopotteleva kusipää ja kummankaan kanssa eroon ei liittynyt mitään erityistä draamaa. No, nyt sitä draamaa on vaikka keille jakaa. Ja pelkään, että todennäköisesti välit menee tämän vuoksi iäksi jommankumman kanssa tai kummankin.



Lääkärille aika huomenna, onneksi siellä varmaan saa hieman puhua ja ajatuksia selviksi. Ymmärrän kyllä täysin päätöksesi enkä itsekään voi vielä sanoa, etten aborttia tee.

Vaikeita ratkaisuja.

Mun äiti teki päätöksen pitää lapsi ja tässä sitä ollaan.

Niinpä. Olen 70% varma, että pidän lapsen. En halua tehdä toista aborttia ja uskon, että vahingosta huolimatta pystyn rakastamaan lasta rajattomasti ja takaamaan hyvän elämän.

Ainakin äiti olisi hyvänä varoittavana esimerkkinä :P

kun tulin exälle raskaaksi.



Lapsi saanut rakkautta yllinkyllin, vaikka ei ole isänsä kanssa tekemisissä.

Koska ylipäätään pohdit asiaa. Tiedät miehet kuitenkin joten vaikka he eivät isäksi ryhtyisikään on sinulla jtn.mitä antaa lapselle, nimittäin isän nimi.

Luulen myös että sisimmässäsi olet ratkaisun tehnyt jo :) Olen itse myös teininä abortin tehnyt ja vannonut ettei koskaan enää. Olet ilmeisesti nyt ihan aikuinen ja sillä tavoin valmis huolehtimaan lapsesta. En usko että voisit antaa itsellesi anteeksi jos nyt teet uuden abortin,vaikka isäkuvio olisi miten vaikea kyllähän sinä vastuusi tiedät ja päätöksen hedelmää kannat vain ja ainoastaan sinä.

Mieti hartaasti juuri siksi minkälaisena haluat itsesi nähdä.

Tsemppiä tosi paljon ja pelkästään sinullakin on paljon annettavaa lapselle ja muista rehellisyys lasta kohtaan jos/kun päätät hänet pitää.

terv.nro3