Mistä johtuu luulo ettei avioerolapset kykene pitkiin parisuhteisiin?
Eikö juuri heillä luulisi omasta lapsuudestaan olevan kokemusta miten ei ainakaan liitot toimi.
Oon usein törmännyt tähän ajattelutapaan tuttavapiirissäni ja sitten ovat ihan hoo moilasina kun kerron itse olevani avioeroperheestä. Olen kuitenkin mennyt parikymppisenä nuorena lyhyen seurustelun jälkeen naimisiin ja nyt tulee 15v avioelämää ja vieläpä onnellista sellaista, niin ei se nyt ihan huonosti ole.
Kommentit (7)
että "hyvin minäkin olen pärjännyt avioeroperheessä joten kyllä minunkin lapset pärjäävät" eli onko kynnys eroon helpompi?
törmännyt.
t. avioerolapsi, jolla tuli juuri 19 vuotta täyteen avioliittoa saman miehen kanssa.
etä taustalla ei juuri tunnu olevan merkitystä.
Meidän kummankin vanhemmat on eronnut, ja just sen takia ollaan varmaan enemmän yritetty, kumpikin oppinut, että ei se pelkkä rakkaus riitä. Ja tiedän joitain muitakin, joilla sama juttu, asiasta ollaan puhuttu.
Tilastotasolla varmaan meneekin niin, että avioerolapset eroavat useammin mutta eihän se tosiaan yksilön kohdalla mitään kerro.
Ehkä nämä on näitä samoja asioita kuin esimerkiksi alkoholistiperheen kohdalla: osa lapsista ottaa mallin ja juo itsekin, osa lapsista taas tekee nimenomaan päinvastoin ja ryhtyy absolutisteiksi.
Mutta yllättävän vahvasti lapsena nähdyt käyttäytymismallit tuntuu tarttuvan kiinni. Omassa perheessäni esimerksi on esiintynyt erästä tiettyä käytöstä joka on aina ärsyttänyt todella paljon. (Tarkennuksena tähän, ettei mikään kovin rankka asia kuitenkaan). Nyt oman perheen kanssa huomaan miten tuo ihan sama käytösmalli nousee omassa käytöksessä todella helposti esille ja on todella kova työ välttää tätä käytöstä, kun tietää miten ikävää se toiselle on.
Että voihan monella eroperheestä tulevalla olla tilanteena se, että kotoa tulleet käytösmallit istuvat tiukassa ja ovat omiaan edistämään eroon päätymistä. Esimerkiksi huono kommunikaatio/riitelytavat yms.
mun poikani on nyt ollut saman naisen kanssa yli 10 vuotta.... se kai lasketaan jo aika pitkäksi suhteeksi 30v:lle...
Tärkeämpää on se että poika sai upean isäpuolen jolta sai mallin miten naista kuuluu arvostaa, kohdella ja rakastaa....!
Mun anoppi on hankkinut itselleen vain järjettömiä vätyksiä kumppaniksi. Paitsi ensimmäinen kumppani, joka oli hyvinkin aikaansaapa; vaimoaanhakkaava alkoholisti. Siitä huolimatta mulla ja miehellä on pitkä ja onnellinen parisuhde, kohtelee hyvin, arvostaa ja rakastaa.