Onko todella empaattinen ja muille paljon hyvää jakava ihminen aina

naamarin takana pirullisiä ja ilkeitä ihmisiä.

Itse ajattelen, että nämä ihmiset ovat tuon empaattisuuden naamarin takana pirullisiä ja ilkeitä ihmisiä.

naamarin takana pirullisiä ja ilkeitä ihmisiä.

ihmisillä on aina kääntöpuolensa, kukaan ei voi olla yli-inhimillinen.

Ehkä hän on voittanut lotossa, elänyt turvallisen ja antoisan elämän, ja kokee voivansa jakaa niin empatiaa kuin muutakin hyvää myös toisille?



Itse olen muuten päällepäin hyvin empaattinen ja ihan aidosti nautin kun voin auttaa ja antaa muille hyvää mieltä. Olen silti myös melko pirullinen, mutta en aggressiivisesti vaan huvittuneesti. Ihmiset (myös minä itse) ovat joskus aika koomisia itsekeskeisyydessään, typeryydessään ja jopa ilkeydessään.

Ehkä hän on voittanut lotossa, elänyt turvallisen ja antoisan elämän, ja kokee voivansa jakaa niin empatiaa kuin muutakin hyvää myös toisille? Itse olen muuten päällepäin hyvin empaattinen ja ihan aidosti nautin kun voin auttaa ja antaa muille hyvää mieltä. Olen silti myös melko pirullinen, mutta en aggressiivisesti vaan huvittuneesti. Ihmiset (myös minä itse) ovat joskus aika koomisia itsekeskeisyydessään, typeryydessään ja jopa ilkeydessään.

riippuu mistä syistä tekee mitä tekee.



On eri asia tehdä hyvää omasta tahdostaan kuin ansaitakseen hyväksyntää tai hyvittääkseen jotain mitä uskoo olevansa elämälle velkaa.

ei todellakaan hae mitään takaa.



Moni kyllä on oppinut omista pahoista kokemuksistaan ja kasvanut henkisesti välittämään muista, jota ovat kokeneet samaa ja ovat siksi vahvoja ihmisiä eivät suinkaan hauraita!



En oikein ymmärrä, mitä ap. tarkoittaa?

Eiköhän suuri osa ole itse niin onnellisia ja hyvin voivia että siitä riittää muillekin jaettavaksi.

sisältä jollain tapaa rikottu ja hauras?

Mä olen empaattinen. Ainakin omasta mielestäni ihan liikaakiin. Tunnen todella syvästi jopa ihan vieraidenkin ihmisten kohtalot. Se on lopun perin aika raskasta. Itselläni on kuitenkin ollut perin onnellinen ja kaikin puolin turvallinen elämä ja aina hyviä ja välittäviä ihmisiä ympärilläni. Hauras voin olla, mutta en missään nimessä rikottu.

Ihminen voi omasta mielestään olla tällainen, jos kuuntelee kaveriensa murheita ja lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen.



Mun mielestä, jos on oikeasti ja aidosti tuollainen, on kokenut jotakin joka on saanut ihmisen elämänarvot muuttumaan. Sellainen ihminen on useimmiten, tai on ollut

jollakin tapaa sisäisesti rikottu. Ennenkuin on tajunnut muuttaa elämänsä suunnan.

Enkä nyt tarkoita mitään "uskoon tulemisia".



Hänelle on vaan tapahtunut jotakin, mikä on muuttanut elämän täydellisesti ja laittanut elämän arvot uuteen järjestykseen.

päin vastoin; jos on oppinut lapsuudessaan mallin, että muita autetaan ja vastoinkäymisien kohdatessa voi turvautua muihin ihmisiin, on todennäköisesti varsin onnekas ja tasapainoinen ihminen.

päin vastoin; jos on oppinut lapsuudessaan mallin, että muita autetaan ja vastoinkäymisien kohdatessa voi turvautua muihin ihmisiin, on todennäköisesti varsin onnekas ja tasapainoinen ihminen.

Oikeudenmukaisuus, kiltteys, toisten huomioonottaminen ja heikompien puolustaminen ovat arvoja, jotka sain mukaani jo lapsuudenkodista. Mutta varmaan perusluonteessakin täytyy olla jotain, sillä olen aina tuntenut vetoa muista huolehtimiseen, olipa kyseessä sitten ihmiset tai eläimet. Liikutun hyvin helposti niin hyvistä kuin pahoistakin asioista ja saan esimerkiksi paljon suurempaa nautintoa lahjojen antamisesta kuin saamisesta. Lahjoitan säännöllisesti rahaa kolmelle eri hyväntekeväisyysjärjestölle, mutta en tunne mitään tarvetta ns. ylpeillä asialla, siitä tietää ainoastaan mieheni.

Toki empaattiseksi voi kasvaa myös elämänkolhujen myötä, mutta ainut tie se ei ole.