Kumpaa toivoisit lapsestasi: duunaria vai kulttuurialan pätkätyöläistä?

sit harrastaa vapaa-ajalla mielin määrin sillä vakityöpaikasta saadulla kuukausipalkalla.

pätkätyöläistä, jos noista kahdesta on pakko valita. Toivon, että lapseni ovat sen verran älykkäitä ja kunnianhimoisia, että pyrkivät pidemmälle kuin perusduunariksi.

Suomessa noi jäkimmäiset on pääosin noloja wannabe taiteilijoita.

kaikki kulttuurintekemiseen tarvittavat vermeet, kamerat, tietokoneohjelmat, yms.. Ja kun on päivätyö 8-16 voit viettää vaikka joka ilta aikaasi harrastajateatterissa taidetta tekemässä.

Kyllä vakipaikka aina korkeamman koulutuksen voittaa.

mieheni on kirjailija ja itse olen tuottaja. Rikasta, mielenkiintoista ja todellista erikoislahjakkuutta vaativaa työtä mielenkiintoisten ihmisten kanssa ja meillä on mennyt taloudellsestikin loistavasti.



Ei tarvitse kököttää aina toimistossa, pääsee mielenkiintoisiin paikkoihin, tapaa erikoisia älykköjä ja työ on hyvin vaihtelevaa, sekä aina mielenkiintoista. En muista uraltani yhtään tylsää työpäivää.

Varakkuutta heillä tulee olemaan muutenkin riittävästi, joten sen puolesta ei huoleta.

Minulla ei ole lasta, mutta toivoisin näin kuvitteelliselle lapselleni. Missään nimessä en halua duunaria. Olen työläiskodista lähtöisin, enkä näe mitään hohdokkuutta suorittavassa työssä vaikka kuinka siitä saisi vakipalkkaa ja vakiduunin. Itse olen akateemisesti koulutettu ja pätkätyöläinen. Onnellinen sellainen.

Ehdottomasti duunari, ja hyvä mahdollisuudet heillä on sellaiseksi päästäkin. Työläiskodista, tai pikemminkin talonpoikaissuvusta lähtöisin olevana en arvosta pelkkää akateemisuutta ilman mitään parempaa sisältöä.



Kun toimeentulo on turvattu duunarina, niin voi sitten rikastuttaa elämäänsä HARRASTAMALLA kulttuuria.



Yllättävän moni kulttuurialan akateeminen on jossain vaiheessa joutunut hankkimaan toisen ammatin, jolla saa hankittua toimeentulon.

Tosin oikeasti toivon vain että lapsestani tulisi onnellinen.

Vain tietyt työt tulevat pätkissä, mutta sillä sektorilla on erittäin monipuolisia työtehtäviä, eikä itsensä elättäminen ole mikään ongelma.



Duunareita vastaan minulla ei sinänsä ole mitään.

Mutta.

Olisin aika hämmästynyt, jos lapsellani ei pysyisi kirja kädessä aikuisenakin.

molemmilla huono ennuste:toinen kuolee maksakirroosiin,toinen sydäriin!!!!

toivon, että lapsi tekee ammatinvalintapäätöksensä sen mukaan, mikä itsestä hyvältä tuntuu. Äiti teki jo omansa.

vai mielenkiintoinen vaihteleva työ, joka on tosi antoisaa?



Kulttuurialan pätkätyöläinen, joka ei roiku hitaassa hirsipuussa 8 - 16 päivästä toiseen ja odota että elämä alkaisi!



Raha on pientä onnellisuuden rinnalla.

ja sen toiset 6kk vuodesta maata vaikka tutustumassa pattayan paikalliskulttuuriin.

että lapseni tekee työtä josta ITSE pitää ja jossa olisi tulevaisuudessa töitä. Ihan sama onko koulutus akateeminen vai tavallinen amis.



Ei hän koulua minulle käy.

kunhan on onnellinen.

vai mielenkiintoinen vaihteleva työ, joka on tosi antoisaa?

Kulttuurialan pätkätyöläinen, joka ei roiku hitaassa hirsipuussa 8 - 16 päivästä toiseen ja odota että elämä alkaisi!

Raha on pientä onnellisuuden rinnalla.

ja sitä tekee vain koska on pakko?

Minä ainakin tykkään omasta työstäni (samoissa hommissa ollut yli kymmenen vuotta) enkä pidä tuota tylsänä hommana. Raskasta se on, mutta silti. Noh, ehkä jonkun muun mielestä se voi olla tylsä ammatti ja työ =)