Työ vanhainkodissa pelotta, auttakaa hälventämään pelkoja

Minulla osaamisalana lapset ja nuoret, ja opinnoista aikaa jo 12v. Menin viime keväänä sitten vanhuspuolelle.



Me ratkaisimme työnantajan kanssa asian niin, että menin työkkärin työmarkkinatuella sinne ensin harjoitteluun kuukaudeksi. Työnantaja nimesi minulle pari perehdyttäjää siksi ajaksi. Oli helppo aloittaa työt kk päästä, kun jo osasi

on kuin kivirekeä vetäis perässä. Omat työt pitäis saada tehtyä myös.

Jatkuvaa vinkumista kuinka on raskasta. Totta kai se on!



Joka asiassa piti neuvoa mm kuinka päin vaippa laitetaan. Hirveen arka myös.



EI toiminut juttu lainkaan.

sun odotetaan lähihoitajana kyllä pystyvän tekemään työtä itsenäisesti. EI siellä kukaan ehdi neuvoa miten tota työtä tehtään, tahti on kova.



Ihmettelen kyllä miksi haluat vanhuspuolelle...

juurikin esim. harjoitteluun. Siirrot, nostot ym. on hyvä opetella rauhassa kokeneen työntekijän kanssa, ettei tee itselleen hallaa. Minut otettiin hyvin vastaan, vaikka aluksi tarvitsinkin paljon neuvoja olin kuitenkin omatoiminen ja jaksoin jutella asukkaille, jotka mielellään kertoilivat asioitaan uudelle hoitajalle.

avoimin mielin, sun ei tarvii osata mitään ihmejuttuja. Olet ihminen ihmiselle, kuuntelet mitä sinulle neuvotaan ja ennenkaikkea, kysy aina jos vähänkään epäröit. On parempi kysyä, kuin tehdä virhe sen takia että luulee olevansa omatoiminen. Opit pikkuhiljaa ja ajan kanssa, asiat joutuu tekemään yleensä useaan kertaan ennen kuin opit ne mutta kyllä sinä opit ajan kanssa. Ole kiinnostunut asioista mutta älä tuppaudu joka keskusteluun ja tartu kaikkiin pikkuasioihin. Ole oma itsesi niin energiaa jää uuden oppimiseen ja käytännön hommiin.

Eka päivänä huimasi kroonikko sairaalassa, mutta sitten alkujärkytyksen jälkeen sopeuduin hyvin. Raskasta työ oli, mutta palkitsevaa. Osa vanhuksista oli ihania, ja muittenkin kanssa tulin toimeen. Kohtelin niin kun toivon mua kohdeltavan kun olen vanha.