Muita jotka ei kertoneet kenellekään kun menkat alko?
Ei ollut ketään kenelle kertoa. Äitiin ei ollut mitään suhdetta (kotiäiti joka ei ollut koskaan meille läsnä). Isä oli kotona noin tunnin meidän valveillaoloaikaan ja tosi etäinen. Sisarukset oli paljon pienempiä.
Tein vessapaperista "siteitä" kun ei ollut omaa rahaa siteisiin. En varmaan olisi edes kehdannut niitä ostaa. Oli aika kurjaa. Hävetti ja olin ihan yksin asian kanssa. Tietoa ei hirveesti ollut. Jostain SinäMinän kysymyspalstalta sain tietoni...
Kommentit (14)
Ja se johtui siitä, että menkkojen alkaminen oli silloisen elämäni HIRVEIN, järkyttävin ja noloin asia! Olin silloin 11-vuotias, eikä äiti ollut puhunut asiasta mitään. Tiesin sentään mistä oli kyse, mutta äitisuhde oli etäinen, ja hävetti niin hirveästi etten voinut mitenkään kertoa :(
Oon aina pelännyt mun äitiä. Sit joskus myöhemmin oli vähän pakko kertoa koska se olis arvannut jotain mut heti en uskaltanut. Tein sidekääröjä vessapaperista ja joskus varastin siteitä vessan kaapista.
Ei ollut ketään kenelle kertoa. Äitiin ei ollut mitään suhdetta (kotiäiti joka ei ollut koskaan meille läsnä). Isä oli kotona noin tunnin meidän valveillaoloaikaan ja tosi etäinen. Sisarukset oli paljon pienempiä.
Tein vessapaperista "siteitä" kun ei ollut omaa rahaa siteisiin. En varmaan olisi edes kehdannut niitä ostaa. Oli aika kurjaa. Hävetti ja olin ihan yksin asian kanssa. Tietoa ei hirveesti ollut. Jostain SinäMinän kysymyspalstalta sain tietoni...
Joskin vanhemmat olivat tuolloin jo eronneet joten ei voinut isälle kertoa (enkä olisi kehdannut).
Varmaan ekat puoli vuotta tein vessapaperista "siteitä" ja pesin käsin verisiä kalsareita, kunnes uskalsin jättää yhdet vessan lattialle vinkiksi äidilleni.
Kaikki tiedot sain tyyliin Suosikista (siinä oli se yksi palsta, jossa lääkäri vastasi kysymyksiin).
Toivottavasti tyttäreni kertoo minulle sitten eikä salaile asiaa. Ja päätin, että hänelle puhun hyvissä ajoin esim. menkoista ettei tartte paniikissa etsiä tietoa lehdestä, äitini kun ei koskaan sanallakaan puhunut mistään murrosiän tuomista jutuista.
Mä pelkäsin myös, että äiti kertoo kaikille kavereille ja sukulaisille. Meni tosi kauan ennen kuin äiti hoksasi, että mulla oli jo menkat. Ja vessapaperista minäkin "siteet" väänsin.
Mun tytöt puolestaan kertoivat heti mulle menkkojen alkamisesta.
Pyöritin vessapaperia pikkareiden haaraan, tai sitten otin äidin siteitä salaa.
Tästä oppineena otin menkat lasteni kanssa (myös pojan) puheeksi hyvissä ajoin ja aina yritin vastailla lasten vaikeisiinkin kysymyksiin mistä vain.
Näinpä vain 10- vuotias tyttöni viime viikolla tuli minut herättämään yöllä suhisten: "Äiskä, mun menkat alko, onko sulla niitä siteitä jossain?"
Tytöllä oli vielä uimaviikot koulussa, joten yhdessä (tytön toiveesta) soitettiin vielä liikkaopelle ja kerrottiin ettei tyttö tällä kertaa osallistu uintiin koska menkat alkoivat.
Jäi hyvä ja luottavainen mieli niin tytölle kuin minullekin =))
Äitini sai kyllä heti tietää, hän kun nimittäin mitä ilmeisimmin luki päiäkirjaani koko teini-iän. Tai muuten en tiedä, miten tämänkin sai selville; itselläni ei ollut mitään intoa kertoa tuolle tuomitsijalle mitään.
Näinpä vain 10- vuotias tyttöni viime viikolla tuli minut herättämään yöllä suhisten: "Äiskä, mun menkat alko, onko sulla niitä siteitä jossain?"
Kumpa itsekin olisin voinut kertoa äidille noin vain. Meillä kaikki aikuisuuteen, seksiin ja vastaaviin liittyvä oli jotenkin ehdoton tabu, joten minkäs teki - vaikka tiesin kyllä etukäteen, mitä tuleman pitää (koulussa kerrottiin yms.), niin ei minulla ollut uskallusta (!) kertoa.
Äitini tuli kysymään ehkä puolen vuoden kuluuttua alkamisesta, että ovatko kuukautiset alkaneet. Teille onkin varmaan koulussa asiasta puhuttu....
Ekat puoli vuotta riitti vessapaperista taiteltu kääre, mut sitten alkoi tulla läpi ja aloin käyttää äidin siteitä vessan kaapista ja sitten hän kysyi asiata. Ai niin, kerroin mä yhdelle koulukaverille, mutta jälkeen päin kielsin, että ei ne olekaan alkanut, kun alkoi kaduttaa, kun olin kertonut. Hän oli kuulemma jo kertonut minun menkoistani omalle äidilleen!
Äitini piti esitelmiä varmaan jo 6v alkaen, antoi siteitä näytille ja yritti saada tutkimaan jopa mitä niiden sisällä on. Olin NIIN täynnä sitä yök että sitten kun ne alkoi niin wc paprulla menin varmaan vuoden...
Meilläkään ei asioista kotona valistettu, muistan kun menkat oli jo alkaneet niin äiti joskus kysyi (kuten joku edellienenkin kommentoi) että onko jo alkaneet ja kai teillä on koulussa kerrottu. Joo enkä kehdannut myöntää. Eikä kyllä kavereiden kanssa aiheesta juuri puhuttu.
Isosiskon avustuksella kyllä kaikki paheet (tupakka, viina) kokeilin, mutta menkat hänellä alkoi minua myöhemmin (sain vasta aikuisena tämän tietää), joten ei hänenkään kanssa asiasta puhuttu. Olihan se noloa alkuun vessapaperisiteitä tehdä ja muistan että äidin siteitä aikana käytin, kunnes ne katosivat jonnekin??Sitten kai ostin itse tamponeja ja siteitä. Muistan että muutama vuosi nuorempi pikkusisko alki mun jemmasta ottaa siteet ja kerran sen huomasin ja suutuin sen verta että marssin äidille huutamaan, että on se helvetti kun ei tässä talossa ole siteitä kun täytyy pikkusiskonkin mun siteet varastaa! Siitä lähtien äiti toi meille kullekin omat tarvikkeet : )
Muta kuinkahan kertoisin omalle tytölleni? Hän ei juuri kysele mitään esom. misä vauvat tulee yms, niin on jäänyt kertomatta.
Olin jo 14 ja vähäsen ylikin kun menkat alkoi. Muistan että olin kipeenä ja aamulla sängyssä oli verta. Pyykkäsin lakanaa käsin hulluna ja pikkarit ja tosiaan nuo veskipaprusiteet on liiankin tuttuja...
En kehannut ostaa kaupasta tamponeja ja äitikin sai tietää menkoista vasta varmaan vuoden päästä tai ehkä vajaa vuoden -kun kysyi. Se oli kans "kyttäillyt" mua jo kauemmin että koskahan ja "valistanut" niin sille en sitten todellakaan kertonut. Emme olleet kovin läheisiä emmekä edelleenkään ole, olemme aika erilaisia.
No mun on kans ollut tosi vaikeaa kertoa mun tytöille oikeastaan mistään murkkuiluista, vanhempi täyttää toukokuussa jo 11 joten onneksi isin kanssa ovat jutelleet.
Mutta mä en halua alkaa ahdistella, kuten mun äiti. Yli-innokkuuskin on kamalaa, toisen tontille tunkemista.
Paha vaan, että mäkin tiedän olevani esikoiseni kanssa aika erilainen. Menee näköjään suvussa.... Mutta saas nähdä. Vähän hankalia nää intiimiasiat, vaikkei meillä esim alastomuutta ollakaan arasteltu.
Kun mun menkat alkoi niin mä kerroin siitä tyyliin kaikille ja onneks sattui oleen särkylääkkeitäkin ja pikkuhousunsuojia matkassa kun äiti oli epäilly et jos ne alkais niin ota nää mukaan.
äitille oisin halunnu kertoa mut pelotti että se kertoo sen kaverille.. ja noloahan se oli kun ekat menkat tuli..
siskot oli vielä niin 'pieniä' ettei niille kehdannu..voivoi niitä aikoja