Apua! Olen rv 40, enkä HALUA synnyttää!! Olen niin väsynyt :o(

Mitenköhän nyt piristäisin sua?



No, ainakin sanon sen, että ihana asia, että sulla on lapsi ja toinen tulossa. Vaikka onkin uhmaikäinen, ja vauvakin voi valvottaa, niin mieti, sulla on siinä kaksi uutta ihana ihmistä, jotka rakastaa sua ja joita sä saat rakastaa :)



Mitä kaikkea kivaa te voittekaan tehdä yhdessä, varsinkin kun vähän kasvavat! Ja aika menee nopeasti, vaikkei rankoissa vaiheissa siltä tunnukaan.



Ajattele kaikkia hauskoja juttuja, joita lapsiltasi tulet kuulemaan. Ja vauvan ensi hymyt, kehitys, sisarusten välit :)



Toivotan sulle paljon voimia, niin arjen pyöritykseen, lasten hoitoon, kuin pienestä rakkaasta perheestäsi nauttimiseenkin!

niin olet sairaalassa tarpeeksi kauan jotta saat kerättyä voimia kotona oloon. Yrittävät kotiuttaa tosi nopeasti. sanot vain että olet väsynyt ja haluat levätä. Viet vauvam vauvalaan yöksi jotta saat nukkua koko yön ym.



Tsemppiä!

ylitsepääsemättömän vaikealta. Pelkään etten jaksa. Mitä sitten tapahtuu?? En ikinä voisi tehdä lapsille pahaa, mutta pelkään oman itseni puolesta. Esim. jotain psykoosiin vaipumista. Ap

Sun käydä juttelemassa ammattilaisella, et kyllä ainakaan turhaan menis. Ja ehkä just näin ajoissa oliskin hyvä, jos ei sitten ehtisi pahentua .

Kun sinulle on viranomaiset muutenkin nyt tuttuja, niin kerro heille, ainakin neuvolassa, peloistasi. Saat apua. Minusta tuntuu, että olet raskausaikana selvinnyt niin monesta, että varmasti selviät vauva-arjestakin, siinäkin jokainen päivä on aina eteenpäin ja muuttuu helpommaksi jo muutamassa kuukaudessa.

Mulla oli samat fiilikset, mutta eri syistä. Ekan ja tokan lapsen välillä pieni ikäero, ekan kanssa rankka vuosi takana,valvomista,talon rakennusta ym..

Ja tuntu, että aika menee kauheeta vauhtia, enkä ollut yhtään valmis siihen, että me sittenkin lisäännytään kohta(vaikka vauva oli ihan toivottu, ei missään nimessä mikään yllätys).



Joka neuvolassakin sanoin että ei kiirettä, toivottavasti menee yli.

Viikon kun oli mennyt yli alkoi tätikin siellä jo ihmetellä, että eikö yhtään ala olla halua synnyttää. Ei todellakaan ollu mitään haluja.

Kaikki oli muutenkin ihan puoli tiessä.



Yks yö se synnytys sitten vaan alkoi, aattelin vielä sillonkin, että ei hitto, menis ohi, etten todellakaan halua vielä synnyttää, mutta syntyhän se ja vielä tosi nopeesti. Yht äkkiä vaan istuin siellä vauva sylissä, että jaahas nyt se sitten tuli.

Voi kuulostaa ihan romaanilta, mutta kun sen vauvan sai syliin, oli se ihan ihanaa ja vauvakin niin sulonen.Vointikin oli tosi hyvä, päästiin kotiinkin nopeesti ja kotona kaikki on sujunut hyvin.



Tsemppiä sulle! Muista tarvittaessa pyytää ja ottaa apua vastaan, että jaksat.

toivon sulle!

En osaa kirjoittaa mitään konkreettista, mutta toivotan sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää. Kyllä varmasti selviydyt kaikesta tulevasta, kun tähänkin asti olet kaikista mainitsemistasi asioista selviytynyt. On kuitenkin niin upeaa saada vastasyntynyt rinnalleen, että siitä saa varmasti lisää uutta voimaa. Ei ole ihme, että olet väsynyt kaiken kokemasi jälkeen. Tarvittaessa saat varmasti myös apua ja tarvitsemaasi tukea. Olen myös lukenut, että mainitsemasi psykoosi ei useinkaan iske niille, jotka jo etukäteen sitä miettivät ja pelkäävät. Useimmiten se tulee ihan yllättäen. Todella lämmöllä ajattelen perhettäsi ja mielessäni myös rukoilen sinulle voimia synnytykseen ja tuleviin vaiheisiin elämässäsi.

Elät vaikeita aikoja mutta usko vaan, ne menevät ohitse. Kohta sinulla on ihana pieni rakkauspakkaus. Vauva joka tarvitsee sinua. Rakasta häntä. Ole hyvä hänelle. Mene nukkumaan kun vielä voit nukkua. Kohta vauva tuhisee teillä ja unet on vähillä. Sekin menee ohi :) Ota kuvia raskausmahastasi vielä kun ehdit. Nauti!

Mulla oli tosi vaikea raskaus ja raskausaika. Vaatteeta sain lapsella hommattua, en muuta ja en oikein tuntenut lasta kohtaan mitään. Mä tunsin kauheeta syyllisyyttä siitä, oli ihan paska olo ja pelkäsin että en rakasta sitä yhtään, en edes välitä siitä.

Mutta kun se syntyi, voi herraisä minkä rakkauskohtauksen sain samantien. Mä rupesin vollottamaan ihan hulluna ja ihan oikeesti tunsin niin suurta rakkautta että ikinä en ole hetkellisesti sellaista tuntenut, tuntui että se oikein vyöryi päälle. Mulla oli jo kaksi lasta ennestään ja kummankaan kohdalla en ollut tuntenut noin.



Mitä hankintoihin, niin ne kerkeää myöhemminkin. Mun mies kävi ostamassa turvakaukalon kun oltiin vauvan kanssa vielä sairaalassa ja myöhemmin yhdessä sitten käytiin vaunuostoksilla ja silloin jo tein niitä ostoksia hyvillä mielin :)



Tsemppiä sinne kovasti, kyllä asiat vielä paremmaksi muuttuu vaikka nyt tuntuukin kurjalta. Vauvat on ihania!