Lue keskustelun säännöt.
Kauhistuttaa nämä uusperhekeskustelut, mitähän tästä tulee
06.02.2012 |
Miehelläni on ennestään lapsia, minulla ei. Nyt on ensimmäinen yhteinen aluillaan. Muutamme lapsen syntymän vuoksi lähemmäs tuttujamme ja samalla näiden miehen lapsia ja siis heidän äitiään. Alkoi pelottaa, että sitten se äiti on tunkemassa niitä lapsia meille koko ajan ja jää ns. oma perhe-elämä vajavaiseksi... Jotenkin takaraivossa jyskyttää muutenkin ajatus siitä, että me kolme (minä, mies ja yhteinen lapsemme) emme olisi oikea perhe, vaan miehen lapset JA heidän äitinsäkin olisivat osa perhettä. Ällöttää ajatus, että tämä äiti saa edes tietää minun odottavan lasta... Nämä lapset ovat ihan mukavia, mutta eivät niin mukavia, että haluan heidät nurkkiini jatkuvasti. Haluan voida keskittyä esikoiseeni rauhassa ja antaa meidän kasvaa perheenä yhteen. Mitähän siitäkin vaan tulee, jos miehen ex soittelee ja tekee tikusta asiaa (kuten siis tekee nytkin) kun asumme vielä lähempänäkin...
Ahdistaa suunnattomasti tämä tilanne, olen alkanut jopa miettiä, haluanko todella sitoutua tällaiseen lapsen kautta. Olisi niin paljon helpompaa aloittaa yhteinen perhe-elämä jonkun kanssa, jolla ei olisi jo ennestään lapsia. En kuitenkaan halua erota miehestä enkä aio tehdä aborttia, joten kai tässä pitää vain sopeutua.. Lapsi on siis toivottu, mutta kun tärppäsi niin alkoi lähinnä ahdistaa. Aloin miettiä, onko tämä sittenkään sitä mitä haluan jne jne, vaikka ennen raskautta olin aivan varma asiasta. Voi perkele sentään.
Kommentit (11)
Olis kannattanut ottaa lapseton mies
Voisin vielä tehdä abortin ja erota miehestä. Ei vain sekään tunnu oikealta. Ehkä pistän raskauden piikkiin nämä masentuneet mielialat sun muut. Tunnun keksivän joka asiasta jotain negatiivista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisaalta, voithan vielä raskauden aikana aikuistua ihan rytinällä, toivoa sopii
lapset ovat tietenkin osa hänen ja syntyvän lapsenne perhettä, toivottavasti myös sinun (asiat käyvät sinulle itsellesi paljon helpommiksi, jos muutat asenteesi tuohon suuntaan). Miehen exästä teidän ei tarvitse piitata.
Miltä sinusta tuntuisi, jos sinulla olisi lapsia, ja miehesi ajattelisi heistä kuten sinä miehesi lapsista?
Tosiaan, ei pidä mennä tuollaiseen tilanteeseen, jos ei sitä kestä.
Sitten ne lapset tulee teille ihan lopullisesti ja pysyvästi.
Niin ja kyllä ne jo on osa teidän perhettä, sille sä et voi yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miehen lapset eivät tässä ole ongelma, vaan tungetteleva ex. Kyllä se vaan vähän kyrsii, kun eksä kuvittelee vieläkin olevansa naimisissa mieheni kanssa ja soittelee jostain "miten mä teen tän.. miten tää toimii" jne. Ei auta vaikka mies olisi miten tyly, silti sama homma jatkuu. Olen aika varma että muuton jälkeen alkaa tulla yhtä sun toista vaatimusta, joista ehkä 3% liittyy lapsiin.
Siis miehen lapset eivät tässä ole ongelma, vaan tungetteleva ex. Kyllä se vaan vähän kyrsii, kun eksä kuvittelee vieläkin olevansa naimisissa mieheni kanssa ja soittelee jostain "miten mä teen tän.. miten tää toimii" jne. Ei auta vaikka mies olisi miten tyly, silti sama homma jatkuu. Olen aika varma että muuton jälkeen alkaa tulla yhtä sun toista vaatimusta, joista ehkä 3% liittyy lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen penis on uinut miehen exän sisällä ja exää tulet kohtaamaan usein??
Jos tulivat niin etpä ole paljon miettinyt kun menit yhteen miehesi kanssa. Miehesi lapset ovat osa perhettäsi, halusit tai et.
Ja onko sinulle tullut mieleen, että lapsilla on oikeus ja yleensä myös kova halukin olla isänsä kanssa, samoin useimmat miehet todella haluavat viettää aikaa KAIKKIEN lastensa kanssa. Tämänkö sinä haluat kieltää? Millä oikeudella? Silläkö että SINÄ omine napoinesi olet saamassa OMAN lapsen? Mietipä kuule vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta aika paljon omalla suhtautumisella voi niihin vaikuttaa. On ihan hyvä myöntää pelkonsa ja negatiiviset tunteensa, koska ne on tunteita ja tunteet on tavallaan aina oikeita. Sitten voit alkaa miettiä, miten saisit muutettua nuo negatiiviset tunteet positiivisimmiksi, koska totuus on, että jos tahdot, että sinä ja lapsesi voitte elää onnellisina uusperheessänne, on sinun pystyttävä hyväksymään miehen lapset osaksi perhettä.
Minua auttoi esim. nämä ajatukset:
1. miehen lapsi on oman lapseni sisko, ja siskokset on usein hyviä ystäviä koko elämänsä ajan, joten on tärkeää, etten tee mitään, mikä pilaisi (puoli)sisarusten välit.
2. miehen lapsi (joka oli aika rasittva pienenä, perusturvallisuuden puutetta, mustasukkaisuutta yms. varmaan taustalla) on lapsi vain pienen osan elämästään, aikuisena hän tulee kohtelemaan ja arvostamaan minua sen mukaan, miten olen häntä osannut kohdella. Lasta kun on helppo kohdella huonosti, lapsi on alakynnessä, mutta sellainen tilanne ei tule jatkumaan ikuisesti.
3. jos en onnistu uusperhe-elämässä, eroamme ja omasta lapsesta tulee myös erolapsi ja hän joutuu luultavasti elämään uusperheessä jonkun äitipuolen armoilla. Kannattaa ehkä yrittää olla sellainen äitipuoli kuin tahtoisi jonkun toisen naisen olevan omalle lapselleen.
Älä pelkää tunteitasi ja pelkojasi, mutta älä jää niiden vangiksi, sinä voit vaikuttaa siihen, että kaikki menee hyvin.
Olis kannattanut ottaa lapseton mies