Lue keskustelun säännöt.
On kaellinen ystävälleni, jonka mies tulee töistä aikaisin kotiin!
01.03.2012 |
Vihastuttaa ja kadettaa. Meillä miehen työ on "epäsäännöllistä" (ts. mies on joka päivä vähintään klo 19 asti töissä, matkustelee paljon, on poissa kotoa päiväkausia ja töissä usein myös vknloppuisin) ja joudun olemaan kotona se ainoa aikuinen pitkiäkin aikoja yksin. Kaikki vastuu arjen pyörityksestä, lapsista, eläimistä ja muista perusaskareista lumenluonteineen ja laskunmaksuineen on minulla ja vain minulla.
Väsyttää olla näin pirun yksinäinen koko ajan. Ystävänpäivänä miehellä sattui sopivasti olemaan työmatka, syntymäpäivänäni oli tärkeä työillallinen, kunnollista talvilomaakaan ei voi pitää kun on työvelvollisuuksia... Kotona ollessa soi koko ajan puhelin tai mies näppäilee sähköposteja. En jaksa enää. Olen yrittänyt ymmärtää, puhunut, yrittänyt käänteistä psykologiaa, yrittänyt herätellä keskustelua arvomaailman eroista, uhkaillutkin...
Olen kateudesta vihreä kun ystäväni kertoo omasta perhe-elämästään. Miten mies tulee käymään lounaalla kotona, miten mies järjestää yllätyksiä juhlapäivinä, miten mies tulee aikaisin töistä kotiin ja koko perhe tekee jotakin yhdessä... Tuo kaikki muille niin "tavallinen" on meillä ihan utopiaa. Miestä ei vaan näköjään kiinnosta. Työ ja muut velvollisuudet menevät perheen ja kodin edelle, AINA. Turha ihmetellä että tunnen itseni loukatuksi.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perustyöaika 8-16, mutta matkustaa paljon. Normitoimistopäivänäkään ei tule ennen klo 17 ja usein tulee vasta myöhemmin tai ei ollenkaan, jos on pidemmällä reissulla. Ja koskaan ei tiedä etukäteen monelta tulee. Paitsi sen tietää, jos ei tule yöksi kotiin.
Mun ystävä valittaa, jos mies tekee joskus harvoin ylitöitä yhden illan. Hänen miehensä tulee normaalisti kotiin klo 15 mennessä eli hakee lapset aina hoidosta ja ruokkiikin lapset ennenkuin ystäväni menee kotiin.
Pakko sanoa, että kyllä muakin ainakaan ärsytti, kun kaveri vielä kitisi aivan joutavista, vaikka aina oli illat kaksi aikuista kotona. Ja ärsytti sekin, kun ei ymmärtänyt yhtään, etten mä pysty ratkeamaan joka paikkaan iltaisin. Meillä on kaksi isompaa lasta ja yksi pienempi eli isompia kuskaan treeneihin, kyselen kokeisiin yms. ja samaan aikaan viihdytän kuopusta, joka on joskus väsynyt tarhapäivän jälkeen. Itse jopa koen nykyään oman elämänikin aika helpoksi, kun vertaa muutaman vuoden takaiseen, mutta ihmetyttää edelleen, kuinka ystäväni ei tajua yhtään tilannettani. Ja vielä valittaa, kun ei ehdi mitään ja kaksi aikuista kotona ja lapsetkin niin samanikäisiä, että menevät samoilla touhuilla.
En ole koskaan ollut kateellinen ystävälleni, mutta ärtynyt ja turhautunut, kun ystäväni ei tajua tilannettani. Mun mies osallistuu kyllä täysillä silloin, kun on kotona, mutta lähinnä se menee viikonloppuihin.
Ja töiden jälkeen on niin väsynyt että tuijottaa vaan telkkaria makuuhuoneessa.
Meillä ei kyllä ole lapsia, enkä niitä tuon ukon kanssa tule koskaan hankkimaankaan.
Mä olen kateellinen ystävälleni, jolla on mies!
Mies on paljon töissä ja kotona tosi paljon koneella ja puhelimessa tekee töitä. Puhelinkokoukset saattavat alkaa klo 7 aamulla tai 22 illalla... Jos haluan jutella olen häiriöksi. Välillä mies on niin kuitti, että nukahtaa istualleen ja kun herää jatkaa hommia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun ystäväni on sanonut monta kertaa on kateellinen mulle kun mieheni tulee ajoissa kotiin ja osallistuu lapsenhoitoon ehkä 100 x enemmän kuin hänen miehensä.
Mutta myös aidosti ihmettelee kun meillä ei osteta lastenvaatteita uusina, kesälomamatka on junalla mun vanhempien kesämökille, itse ei osta itselleni ikinä juuri mitään, korkeintaan kirpparita ja mitä vielä ???
Heillä matkustellaan upeasti, vaatteet ovat uusinta uutta, asuvat hienossa omakotitalossa.
Mutta pakko sanoa, en vaihtais paikkoja !
kun tekee vähemmän töitä, nimittäin rahasta.
Meilläkin eletään niukemmin mutta mies on joka päivä viideltä kotona, ei tee ylitöitä eikä päivystyksiä. Työpuhelin menee kiinni työajan ulkopuolella (tai jättää sen töihin) ja töistä irrottaudutaan parhaan mukaan kun ei töissä olla. Voisi kyllä tehdä töitä vaikka kellon ympäri ja moni kollega tekeekin, mutta on valinnut toisin.
Arvostan todella paljon miestäni tästä hyvästä! Mutta meillä ei tehdä lomamatkoja eikä ostella kalliilla mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies ei todellakaan ajattele noin, valitettavasti. Kipakoita keskusteluja arvomaailmasta kyllä ollaan myös meillä käyty, mies se ei vaan tunnu ymmärtävän tekemisissään ja valinnoissaan mitään vikaa. On "sosiaalisesti hyväksyttyä" ja "sosiaalisesti odotettua" (ja nämä olivat suoria lainauksia à la mieheni), että hän valitsee aina työhön liittyvät menonsa ennen perhettä. Hänestä olisi kuulemma noloa, jos hän esim töissä kertoisi rehellisesti, että pitää jollakin kerralla jättää se päivän viimeisin palaveri klo18-19 väliin "perheen vuoksi". Voitteko kuvitella?!?! Eikö se olisi vain normaalia ja luonnollista perheelliselle ihmiselle?
Milloin perheestä ja siihen liittyvistä velvollisuuksista on tullut hävettävä, nolo asia joita pitää salata ja julkisesti väheksyä?
Kaikista huvittavinta tässä meidän yhtälössä on se, ettei mies edes saa paljon palkkaa tai minkäänlaisia bonuksia/ylityö-lisiä. Kuulostaa hullulta, mutta jotenkin, edes minimaalisesti, voisin oikeuttaa tuon jatkuvan miehen poissolon (henkisen ja fyysisen) jos meidän koko perhe edes "hyötyisi" siitä jotenkin....mutta ei! Meidän muu perhe tuntuu häviävän kaikilla mahdollisilla sektoreilla. Ei ole aikaa eikä rahaa. Mies tekee töitä kuin hullu, kaiken muun kustannuksella, ja luulee varmaan joskus hyötyvänsä uhrauksistaan jotenkin. Tuntuu vain, etten minä tai muu perhe jaksa enää odottaa siihen saakka.
...Että työmatkoillaan ne äijät yleensä löytyvät iltaisin ravintoloista. Siksi monella matkatöitä tekevällä on sivusuhteita useammankin naisen kanssa.
Tämän ilmiön yleisyyden voi todeta menemällä isomman kaupungin ravintolaan/tanssipaikalle. Kotona olevia naisia koijataan ihan järjettömästi.
Eli, olen siis kateellinen ystävälleni jonka mies tulee aikaisin kotiin. Tai pitäisikö sanoa normaaliin aikaan kotiin...?