omituisia masentuneita

Ja se mitä sinä näet päälle päin ei välttämättä ole koko totuus.



Masentuneillehan suositellaan hoitomuodoksi liikuntaa, eikö siis vain ole hyvä jos siihen kykenevät? Kaikki eivät siihen pysty, mutta sairasloman tarkoitus lienee onkin toipuminen, ei sairaudessa vellominen? Käyvät varmaan terapiassa ja suunta voi olla jo parempaan päin. Kodin remppaaminenkin voi olla sellainen aktiviteetti, joka ei kuluta voimavaroja kun sitä saa tehdä rauhassa ja omaan tahtiin.



Tuomitset mielestäni nyt vähän liian ankarasti tämän pariskunnan. :/



Tv: entinen masentunut

Joo kyllä se on se perinteinen suomalainen asenne että jos kerran on masentunut niin sitä pitää itkeävollottaa vuolaasti ja avoimesti, mielellään niin että naapuritkin kuulee kokoajan että täälä ollaan nyt masentuneita. Ei saa harrastaa tai tehdä mitään kun pitää olla masentunut. On se nyt vittu jos sitä kesken masennuksen rupeaa vaikka toipumaan.

aikoinaan sairastelusta keskivaikeasta masennuksesta 8kesti noin 10 vuotta). Pitkän terapian taki ymmärrän ihmisyyttän ym paremmin.



Yleissivistykseni on todella laaja tuon masennuksen takia. En kyennyt tekemään töitä tai opiskelemaan, koska en kestänyt minkäänlaisia vaatimuksia, mutta saatoin lukea eri alojen perusopinto/aineopintotasoisia kurssi-ja tenttikirjoja sitä tahtia, että jos vain olisin kyennyt tenttimään ne, niin minulla olisi 3-4 yliopistotutkintoa takataskussa.



Masennuksessa on eri oireita. Monelle sanotaan, että on tärkeää, että tekee sitä, mikä tuottaa edes jossain määrin mielihyvää. Tämä tekeminen ja mielihyvän kokeminen ylläpitää ihmisen toimintakykyä.

Itselläni oli sellainen jakso kun kärsin bipoolarisen mielialahäiriön sekamuodosta. Meni ihan helvetin ylös ja alas, nopeasti. Olin siis samaan aikaan maaninen ja masentunut, sairaalaan jouduin itsemurhayrityksen vuoksi ja siellä olinkin sitten muutaman kuukauden. Että, niin, en tiedä. Sairauksia ja sairaudenkuvia on niin monia erilaisia. Varmasti minuakin moni piti vain lusmuna kun olin saikulla. Rellestin ja ryyppäsin kaverien kanssa, elin hillittömästi, ja sitten kotona käperryin itseeni enkä pystynyt mihinkään. En siivonnut, en syönyt. Niin. Se kuva ulospäin oli varmasti vähintäänkin ristiriitainen.