Lomamatka villien lasten kanssa - kauhukokemus?

Ja jos tällainen lomalento tuhoon tuomittu idea niin mitähän mukavaa voisi keksiä lasten kanssa viikon lomalla?

Näin just kuukausi sitten yhden episodin kun oltiin tulossa paluulennolle Fuerteventurasta. Perheellä oli kolme lasta. Pieni ehkä 1,5 vuotias. Pienin oli saanut jonkun hepulin ja huusi suoraa kurkkua lentokentällä koko sen 1,5 tuntia kun piti konetta odottaa. Olivat leikkipaikalla ja kaksi isompaa leikki ihan nätisti. Oisko raukka pienin sairastunu vai mistä moinen... Isä ja äiti piteli vuorotellen sylissä ja yritti rauhoittaa, mutta tämä vain karjui ja riehui. Sitten koneessa lopetti viimein itkun. Lähteeköhän se perhe enää etelään??

Kanarialle 5-6.30h on aika kokemus jos kaikki menee pieleen. Tosin sama asia lähes jos lyhyempi lento.

Kokeilkaa ensiksi vaikka, Bulgariaa jonne 3h lennot.

Mukava paikka lapsille jos lähellä tai hotelilla suunnattuja toimintoja lapsille.

Meillä on todella vilkkaat 1v ja 4v lapset. Emme ole uskaltautuneet heidän kanssaan ulkomaille aiemmin, nyt mielessä että tekisi mieli vaihtelua arkeen (ja lomailuun) mutta mahtaako tuollainen Kanarianmatka olla kauhukokemus pienten villikkojen kanssa. Pelkästään ravintolassa käynti on aikamoista, koska syöminen ei kiinnosta mutta juoksentelu senkin edestä. Autossa isompi on jo ok, pienempi huutaa. Herkkä myös sairastumaan. Toisaalta tosi iloinen tyyppi, mutta hyvin temperamenttisia molemmat. Jännitän eniten, miten lentokoneessa olo onnistuisi. Lapsi ei esim kauppakeskuksessa osaa nukahtaa, vaan kirkuu sitten yliväsyneenä - niin kävisi myös lentokoneessa..? Toisaalta tuntuu, että "kaikki muutkin" käyvät ulkomailla lapsikohteissa ja menee ihan hyvin. Millaisia kokemuksia teillä on? Tuleeko lentokoneesta herkästi flunssa pienelle? Mietin sitä ilmastointia, kun autossakin saa herkästi flunssan.

Menkää Bulgariaan, Turkkiin tai odotatte kevääseen/kesään ja menette Kreikkaan.

kahden villikon kanssa (2- ja 5vee) sanoi, että ainoa hetki, kun tuntui lomalta oli lasten ollessa Bamsse-kerhossa ja itse pääsivät hetkiseksi istahtamaan porealtaaseen.

kävi viime kesänä kolmen erittäin vilkkaan lapsensa kanssa etelässä (esikoinen 4v., toiset pienempiä). Heitä oli kolme aikuista mukana ja ihan kivasti oli matka mennyt, vaikkakin lapset oli "heitetty ulos" Bamse-kerhosta villeyden vuoksi. ;0) Mutta siis vaihtelu virkisti eikä kellekään jäänyt traumoja.



Itse en lähtisi vastaavalle reissulle, sillä haluan itsekin nauttia matkasta enkä nauttisi, jos stressaisin koko ajan, häiriintyvätkö kanssamatkustajat meidän perheemme menosta ja meiningistä. Lisäksi haluaisin, että kuopuskin olisi jo isompi eikä ihan niin vahdittava kuin esim. 1v. on.

Nyt talviaikaan tuo Kanaria lähin kohtuulämmin vaihtoehto. Tosiaan olisi mahdollisuus mennä vasta kesän kynnykselläkin, silloin pääsisi Kreikkaan, mutta olisihan ihan toista lähteä kesken talven lämpimään. Vaan kovasti mietityttää..

Ja kannattaakin. Sen ikäiseltä ei tarvitse enää huonoa käytöstä sietää. Mutta 1v:ta ei oikein voi vielä kasvattaa, muuta kuin pitämällä huolta.

Itse en lähtisi noin pienten kanssa vielä, vasta muutaman vuoden kuluttua.

4v:mme kanssa olisikin jo mukava lähteä, villeys on pikkuhiljaa tasaantunut ja osaa tosiaan käyttäytyäkin. Hyvin liikunanllinen, että juokstenteluja ja hyppelyjä vaatii kyllä, mutta menisi hyvin. 1v kun on vaan villi, ei ikipäivänä jaksaisi istua koneessa vaan lähtisi juokstentelemaan tai kirkuisi kurkku suorana.

ihan joka ikävaiheessa monta kertaa vuodessa. Hyvin on mennyt kun valitsee lapsiystävällisiä hotelleja. Lennot on joskus rasittavia mutta on niistä aina selvitty. Paljon, siis todella paljon viihdykettä mukaan.

Mä olen alusta asti tehnyt selväksi pojalle, että lentokoneessa juoksentelu ei ole vaihtoehto. Ollaan matkusteltu tosi paljon, myös mannerten välisiä. Jos mä olisin mun energisen sällimi päästänyt alussa juoksentelemaan, eihän siitä mitään olisi tullut. Eli erilaista pientä puuhaa, ruokaa ja hätätilassa sähinää hampaiden välistä. Ja nyt koululaisena matkat menee lukiessa, jutellessa ja käsikonsolilla pelatessa.

sitten voi jo puhua edes jollakin tasolla lomasta. Nuorimmaisen ollessa 1-vuotias meillä lapsille riittivät Ruotsin risteilyt.

Mitä jos aloittaisitte matkustamisen harjoittelun vaikka Ruotsinristeilystä (lisättynä hotelliyöllä Tukholmassa), lapsiystävällisellä kylpyläreissulla tai näin talvella vaikka lentämällä/ junailemalla pohjoisen hangille?

kerran lentokoneessa flunssan mikäli ei ole kaulahuivia kaulassa. Ja matkustan lukuisia kertoja vuodessa esim työmatkoilla. Samoin esim aasiassa tai muualla lämpimissä maissa pyydän aina taksia laittamaan ilmastoinnin kiinni ajomatkan ajaksi.

lapsen kanssa siitä lähtien kun he ovat olleet 3kk ja villeydestä huolimatta eivät koskaan ole aiheuttaneet häiriötä esim lentokoneessa. On itsestäänselvyyksiä joita lastenkin täytyy oppia noudattamaan; ravintolan pöydästä noustaan vasta kun kaikki ovat syöneet ja koneen käytävällä ei juoksennella häiritsemässä muita! Eriasia on jos lapsi itkee korviaan tai väsymystään, sille ei voi mitään enkä ymmärrä niitä jotka siitä hermostuvat.



Vaikein vaihe taisi olla kun matkustimme kesäisin kuukaudeksi autolomille eurooppaan 3 lapsen (1-10v) kanssa:) Pienin etupenkillä istuimessa, minä takana kahden alakoululaisen välissä. Kyljet mustina kun yrittivät tökkiä ja nipistellä toisiaan:D



Nuorimmainen on reissannut mm 24h lennot kahdella vaihdolla ilman rähäkkää 5v:nä, eikä todellakaan ole helpoin ja rauhallisin mukula. Vain tottunut olemaan reissussa ja ihmisten ilmoilla.



Ilman muuta lähtisin reissuun, se on lapsillekin todella kasvattavaa ja mukavaa!

tiedän parikin ihmistä, jotka saavat kunnon parin viikon nuhan ilmastoinnista. Toinen on mieheni ja toinen on kaverinsa, urheilija, joka välttelee sen takia lentokoneita aina kun vaan voi.

Mulla oli niin hirveä kauhukokemus jo 2 tunnin junamatka 9 kk ikäisen koko aika huutavan (juuri siksi kun väsytti mutta ei osannut junassa nukkua vaikka mitä tehtiin) kanssa etten uskaltanut kotikaupungista pois lähteä ennen kuin oli yli 2v. Tuolloin kävimme parilla lapsiystävällisellä matkalla. Lentomatkat ja ravintolasyömingit meni OK kun otettiin se asenne että aikuiset viihdyttää lasta: paljon kirjoja ja pieniä leluja mukaan, ei pitkiä lentoja tai ravintolassaistumisia, nukkuma-aikaan ei todellakaan oltu missään kauppakeskuksessa vaan hotellihuoneessa jne.



Sitten kun lapsi 3v. uskallettiin lähteä Nykkiin mikä oli kauhukokemus. Lentomatkat meni hyvin kun lapsi päivälennon katsoi piirrettyjä ja paluulennon nukkui. Mutta perillä oli katastrofi kun ei suostunut kävelemään vaan piti kantaa, eikä ravintoloissa istumaan vaan halusi riehua, missään aikuisten jutussa ei suostunut käyttäytymään vaan koko aika olisi pitänyt olla jossain leikkipuistossa jne. Pilalle meni kallis reissu.



En uskalla kuvitellakaan mitä olisi kahden lapsen kanssa. Toisaalta meidän tutuista löytyy kaksilapsinen perhe jotka ovat ihan koko aika matkustelleet ties missä Japanissa ja Kiinassa asti, mutta lapset ovatkin kaiken kiltteyden perikuvia. Sitten tunnen myös kohta 5-vuotiaan pojan, jota äiti ei ole uskaltanut viedä parin tunnin junamatkaa kauemmas koska käytöksensä on niin kauheaa.



Elikkä mun neuvot teille:



Odottakaa vielä vuosi tai pari niin lapset rauhoittuvat jo kummasti ja pienempikin tajuaa puhetta paremmin.



Jos ette jaksa odottaa niin

-aloittakaa vähän lyhyemmällä lennolla

-aloittakaa kohteesta jossa on paljon aktiviteetteja lapsillenne

-ottakaa asenteeksi että lasten ehdoilla mennään, ei taidemuseoon vaan leikkipuistoon jne.

-aina kirjoja mukana, mahd. myös leluja

-yrittäkää pitää ainakin pienemmän päivärytmistä kiinni

Villeys ei ole itseisavo tai edes puolusteltavissa oleva luonteenpiirre. Lapsi pystyy matkustamaan välineessä kuin välineessä jos sitä häneltä odotat/vaadit. Kerro lapselle mitä hänen käytökseltään odotat ja harjoitelkaa tilanteitä ennen lentoa. Mutta huutavat ja kiljuvat lapset pilaa muilta matkan, varsinkin jos huutoa ja juokentelua kestää viisikin tuntia.