Lue keskustelun säännöt.
Nyt en enää jaksa.
29.01.2012 |
15 vuotta yritystä, 7 raskautta, yksi kohtukuolema viikolla 32 ja kuusi keskenmenoa joista viimeisin eilen.
Kommentit (81)
ottaisin osan taakastasi kannettavakseni, jos voisin. Kohtuullisuuden nimissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä pelosta en varmasti pääse ikinä, olisi ihanaa nauttia raskaudesta ja rakastua pieneen ihmisen alkuun, mutta en kertakaikkiaan uskalla.
12 viikkoa tulee täyteen lauantaina ja tätä ennen vain kaksi raskautta on mennyt näin pitkälle.
Ensi viikon ultraa odotan kauhulla.
AP
vetää sanattomaksi mitä olette jo käyneet läpi.
kun tässä virkeän vauvan kanssa valvon ja nautin.
Meille tosiaan syntyi pieni tyttö 16.8. Ei tätä meinaa todeksi uskoa vieläkään, mutta nyt osaan nauttia, onneksi en tiennyt oikeasti kuinka paljosta olin paitsi ilman vauvaa.
Ihana, rakas äidin murunen kainalossa tuhisee ja tapittaa suurilla silmillään.
AP
Oikein paljon onnea! Olette sen ansainneet :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielettömän paljon onnea teille, oikein itku tuli ilosta kun luin tämän viimeisen viestisi.
Ja hienoa että tulit vielä päivittämään tämän uutisen. Annat varmasti toivoa monille muille jotka lapsettomuuden tuskan kanssa vielä elävät!
Luin koko ketjun vasta ekaa kertaa läpi,mutta ihana että päättyi näin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea! Liikutus!!!!! Ihanaa lukea tällasia tarinoita näinä synkkinä aikoina.
Taisi ensimmäisen kerran vuosien aikana nousta kyyneleet silmiin av:ta lukiessani :)
Kaikkea hyvää teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi jos oon ihan tökerö ja väärässä, mutta jos sulla oli keskenmeno tämän vuoden tammikuun lopulla niin miten sulla voi olla jo vauva nyt käsissä siellä?
en sitten lukenut ketjua loppuun..sori ja onnittelut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi jos oon ihan tökerö ja väärässä, mutta jos sulla oli keskenmeno tämän vuoden tammikuun lopulla niin miten sulla voi olla jo vauva nyt käsissä siellä?
Jos on tullut raskaaksi samantien keskenmenon jälkeen.
Toivottavasti tästä jollekin toivoa olisi.
Se tuska joka minussa oli ei kyllä katoa ikinä mihinkään vaikka nyt olenkin onnellisempi kuin olisin ikinä voinut edes kuvitella, tai siis sen muistaa ikuisesti vaikka sitä ei enää tunnekaan, vaikea selittää mitä tarkoitan, ehkä se on vaan vielä liian lähellä ja aika korjaa ainakin osittain vielä jossain vaiheessa. Itseasiassa nuo taakse jääneet vuodet tuntuvat nyt jälkikäteen vielä ahdistavammilta kuin miltä tuntuivat silloin aiemmin.
Onneksi saimme tämän ihanan lahjan meidän elämään tuomaan onnea ja valoa ja paljon iloa kaiken tämän jälkeen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin luin ketjun nyt ekaa kertaa:) Tulin tosi iloiseksi puolestanne!!!
ei olisi ollut niin sitkeä. Kyllä meidät useampaan kertaan pelästytettiin tämänkin raskauden aikana, mutta onneksi kaikki oli kuitenkin aina kunnossa.
Ja synnytys käynnistettiin viikolla 37 varmuuden vuoksi kun vauvan kasvu näytti hidastuneen.
ap
Pikkuisella alkaa silmät lupsumaan siihen malliin että me kömmitään peiton alle.
Ihanaa päästä nukkumaan oman kainaloisen kanssa, tuoksutella vielä viimeisenä ennen nukahtamista vauvan tuoksua ja silitellä pehmoista nukkatukkaa.
Hyvää yötä vaaleanpunaisten lasien takaa
ap
ja olipa tällä niin ihanan onnellinen loppu! Alun suru sinun puolestasi vaihtui lopun ilon kyyneliin!
Nauti nyt siitä ihanasta pienestä kääröstä sydämesi kyllyydestä! Olette sen ansainneet!
Onnea vielä ihan sydämestä koko pienelle perheellenne!! Joskus tämä elämä osaa yllättää niin ihanastikin!
Ensin liikutuin kyyneliin aloituksesta ja uudestaan, kun luin onnellisesta lopusta. Hetkeksi oikein henki salpaantui, kun selvisi, että pieni ihme olikin elossa ja tarina jatkui.
Oma tyttäreni on syntynyt myös 16.8., tosin viime vuonna. :) Oikein paljon onnea teille elämäänne!
Muistathan, että ei ole väärin tuntea joskus negatiivisia tunteita äitiydestä ja lapsesta... Voisin kuvitella sellaisten tunteiden tuovan syyllisyyden tuntoa äidille, joka on vuosia toivonut lasta ja sitten meneekin ajattelemaan jotain negatiivista. Meillä kaikilla äideillä on tapana syyllistää itseämme turhaan, siksi heitin tämän vilpittömän vihjeen ilmaan. :)
Toivottavasti elämä ymmärtää hymyillä teille nyt kaikkien koettelemusten jälkeen!
Ja onnittelut sinullekin jolla vuotta vanhempi tytär.
Varmaan sitä jossain vaiheessa voi tulla muitakin kun näitä onnen tunteita, mutta en osaa tosiaan vielä edes ajatella miten niihin sitten suhtaudun.
ap
ja toivon, että tämä raskauden kestää ja saisit oman vauvan syliisi