Lue keskustelun säännöt.
Miksi luottaminen on niin perhanan vaikeaa joskus?
29.12.2011 |
Olen välillä ihan oikeasti turhaan epäluuloinen, olen varma että miehelläni on toinen tai hän touhuaa jotain muuta epäilyttävää selkäni takana. Olen vain varma, että en riitä hänelle. Mies on tehnyt hyvin selväksi kun ollaan tällaisista keskusteltu, että olen hänen ainoansa eikä hänellä ole aikomustakaan pettää tai lähteä. Mies on kuitenkin aiemmassa suhteessaan pettänyt monta kertaa, tosin kuulemani mukaan suhde oli aivan erilainen kuin meillä on nyt - meillä on kaikki perusasiat kunnossa, tässä vanhassa suhteessa kaikki oli vähän rempallaan. Silti tämä luo tiettyä epävarmuutta, mitä jos hän tekee minullekin niin? Miten voin ikinä oikeasti tietää, puhuuko hän totta?
Tämä on ihan hullua, tiedän että epäluottamus syö suhdetta ihan samalla tavalla kuin se itse pettäminenkin. Miehelle yritän olla puhumatta näistä ajatuksista liikaa, en halua hänen pitävän minua ihan vainoharhaisena ja jatkuvasti epäillä ja syyllistää. Olen myös ajatellut asiaa näin: Jos en tietäisi edellisen suhteen pettämisistä, olisiko minun helpompi luottaa? Todennäköisesti, vaikka aina olen ollut mustasukkaisuuteen taipuvaa tyyppiä.
Toisinaan kun mies on vaikka puhelimessa, osittain tiedostamattakin alan kuunnella mitä hän puhuu ja teen jotain aivan ihme päätelmiä kuka siellä on ja mistä nyt puhutaan. Hirveä himo olisi myös lukea tekstareita, joskus olen tähän sortunut mutta yritän välttää sitä.
Mitään muuta syytä tälle epäileväisyydelle ei siis ole kuin nuo vanhan suhteen sotkut. Minua mies ei ole pettänyt, ja tiedän hänen menemisensä sen verran tarkkaan että huomaisin kyllä jos jotain oikeasti olisi meneillään. Miten tästä pääsee eroon? Tämä mustasukkaisuus on todella raastavaa, kun välillä tuntuu että odotan vain että saan tietää miehen todella pettäneen... Huoh :( en haluaisi jatkuvasti mielessäni spekuloida jotain, kun mitään näyttöä tai syytä sellaiseen ei oikeasti edes ole.
Kommentit (2)
Sä et pidä itseäsi tarpeeksi hyvänä ja siksi pelkäät, että mies etsii jotain parempaa ja jos sattuu sellaisen löytämään, sä jäät lehdellä soittelemaan etkä kelpaa kellekän ja sulla on kurjaa.
Mä taas tiedän olevani aika loistava ja siksi on turha kuvitella, että mies etsisi jotain parempaa. Jos etsisikin, tuskin löytäisi. Jos jotenki nsattuisi löytämään tai siihen iskisi vaikka hulluudenpuuska ja täysi arvostelukyvyttömyys niin ei sekään lopulta nii npaha olisi, koska selviän kyllä itsekin, mun elämäni olisi valla mukavaa niinkin ja parisuhteitakin tyrkyllä jos vaan huolisin. Ei siis tarvi epäillä ja huolehtia.
kun vaan tietäisi, miten siitä pääsee eroon. Pidän itseäni kauniina ym, joten sillä lailla en ole epävarma itsestäni. Ehkä en vain usko olevani tarpeeksi mielenkiintoinen tms, kuvittelen myös että miehelle on jäänyt joku "tapa" entisestä suhteesta, että pettäminen on ihan ok jos siihen tulee tilaisuus. Tämä mies on myös ensimmäinen moneen vuoteen johon olen rakastunut ja ensimmäinen ikinä, jonka kanssa asun saman katon alla ja olen valmis vaikka mihin. Pelkään, että jos menetän hänet, en löydä ketään samanlaista. Tämä menettämisenpelko on ihan hullua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä et pidä itseäsi tarpeeksi hyvänä ja siksi pelkäät, että mies etsii jotain parempaa ja jos sattuu sellaisen löytämään, sä jäät lehdellä soittelemaan etkä kelpaa kellekän ja sulla on kurjaa.
Mä taas tiedän olevani aika loistava ja siksi on turha kuvitella, että mies etsisi jotain parempaa. Jos etsisikin, tuskin löytäisi. Jos jotenki nsattuisi löytämään tai siihen iskisi vaikka hulluudenpuuska ja täysi arvostelukyvyttömyys niin ei sekään lopulta nii npaha olisi, koska selviän kyllä itsekin, mun elämäni olisi valla mukavaa niinkin ja parisuhteitakin tyrkyllä jos vaan huolisin. Ei siis tarvi epäillä ja huolehtia.