Mummo kritisoi 4-vuotiaalle tytölle tämän vaatteita :(
Joulun alla ostin 4-vuotiaalle tytölleni harmaasävyisen napillisen boleron, missä on pitsiä ja helmiä. Maksoi jotain 65 euroa. Tosi nätti mielestäni. Samaan syssyyn ostin beiget legginsit, missä oli myös nappeja, ettei olleet ihan peruslegginsit. Maksoivat jotain 27 euroa.
Kun tyttö näki vaatteet, hän parahti itkuun ja sanoi, että äiti miksi sä aina ostat mulle tummia vaatteita!
Sitten parin päivän päästä syy selvisi. Kerroin äidilleni, että tytölle ei kelpaa 90 euron vaatekerta, kun on väärän värinen.
Äitini tähän sanoi, että "niin, minä olen sille monta kertaa sanonut, että miksi se äitisi aina ostaa sinulle niin ruman värisiä vaatteita, mustia ja ruskeita ja harmaita. Sano äidillesi, että pikkutytöt pitää pukea hempeisiin!"
Olin ihan että wooooot??!!!'
Mummo on aiemmin kritisoinut mm. tytön talvitakkia Zarasta, tummanvioletti. Se ei onneksi ollut kallis. Tyttö ei siitäkään pidä, kun se on väärän värinen.
Aiemmin nämä vaatejutut on menneet läpi, mutta mummon kritiikin jälkeen tyttö ei suostuisi laittamaan päälleen muuta kuin vaaleanpunaisia ja muita pastelleja.
Mustaa on turha yrittääkään, kun "mummo sanoo että musta on ruma väri!"
Aargh! Onko muilla tällaista?
Kommentit (30)
Värikäs vaate tuo myös näkyvyyttä pienelle lapselle ja on turvallisempi esim. liikenteessä.
Osta tytölle pinkkiä piste
oman äitinsä määrätä mitä lapselle päälle? Miksi?
Joten siinä mielessä kiukustuisin mummon kommenteista. Mutta, tiedätkö itsekään mikä oikeasti on TYTÖN lempiväri?
Eihän hänkään välttämättä tykkää sinun valitsemistasi väreistä?
Mun kohta 4v ilmoitti hiljattain hyvin topakasti, ettei halua mustaa kun se on niin synkkä. Tykkää kirkkaan punaisesta, sinisestä ja vihreästä. Kirkkaista väreistä, niin kuin itse sanoo. Ja paidoista, joissa on kuva.
Mutta onko oikeasti kaikki tytön vatteet mustia /ruskeita/harmaita? Ja lapsihan ei vaatteen hintaa arvosta, se on aikuisen juttu.
meillä asuu 3,5 v. pinkkiprinsessa jonka kaapista löytyy värejä laidasta laitaan mutta joka mieluusti itse valitsee ylleen sitä pinkkiä.
Pieni on mummolla elämänpiiri, kun tuollaiseen jaksaa sekaantua.
vaateostoksille mukaan, ja antaa lapsen valita itse sopivat värit. Kohtapuoleen vaatetuksen väreihin vaikuttavat äitisi lisäksi myös kaverit. Joten hyväksy asia, että sinä et voi päättää mitä värejä muksusi haluaa pitää. Edessäsi on loputon taistelu, jos haluat edelleen ostaa oman makusi mukaisia vaatteita lapselle. Säästä energiasi tärkeämpiin taisteluihin.
Värikäs vaate tuo myös näkyvyyttä pienelle lapselle ja on turvallisempi esim. liikenteessä.
Ai? Ei ainakaan meillä.
En tiedä rumempaa väriä kuin pinkki, mutta makunsa kullakin. Itse puen tyttäreni suht tummiin vaatteisiin, tosin kesällä ostan paljon valkoista.
Mummolle sano, ettet halua hänen opettavan tällaisia asenteita. Tyttärelle kerro, että nämä makuasiat ovat makuasioita eikä mummolla ole hallussaan lopullista totuutta. meillä ei ole tällaista kyllä ollut. Sekä äitini että anoppini ovat tukeneet valintojani ja ostaneet ja tehneet lapsillemme kauniita vaatteita myös. Poikien pitkä tukka kyllä selvästi hiukan harmittaa välillä anoppia, mutta ei hän siihen sen enempää puutu kuin sanoo, että pitäisikö leikata. Me itse päätämme lasta kuunnellen nämä asiat.
Ällöttää katsella poikani päiväkotikavereita vaaleanpunaisissa hörhelöissään ja jouluisin tulee aina mieleen pikkupossut. Miksi lapsille ei voi ostaa oikeasti niitä kirkkaita ja raikkaita perusvärejä, punaista, vihreää, sinistä ja lisänä vähän oranssia, keltaista, ruskeaa?
Inhoan myös poikani vaatteita, kun lähes kaikki ovat mustia tai mustakuviollisia pääkallojuttuja... Näitä sitten lapsi saa lahjaksi ja ostaisi itsekin mielellään, kun muillakin on.
Itse ostan siis lapselleni usein raidallisia vaatteita tai sitten kirkkaita värejä. POikani vaatekaapista löytyy paljon punaista, koska se oli pojan lempiväri ennen kuin taantui propagandan takia näihin mustiin pääkallokuoseihin.
On vaikeaa enää tietää, mikä todella on lapsen omaa makua, kun joka tuutista tulee sitä tytöt vaaleanpunaiseen ja pojat mustaan -roskaa. Aika suorat sanat kyllä äidilleni sanoisin, jos tuollaista perinteistä tyttöpropagandaa yrittäisi.
joka mieluiten valitsee itselleen pinkkiä kaapista tai vaatekaupast jos itse saa luvan valita.
Ostin mielestäni todella kauniin tumman violetin helmin korsitellun juhlamekon talven juhliin, mut eipä sitä kiukuttelematta päälle saa...
Olisiko vain mummon - sinänsä tietty tökerö ja aiheeton ja sukupuolikorostava - kommentti itsessään aiheuttanut noin voimakkaan reaktion, vai onko tyttö itsekin kaivannut "tyttömäisempiä" sävyjä ja esim. kadehtinut niitä muilla lapsilla. Ja mummon kommentti sitten puki sanoiksi tytön omatkin angstit.
Itse olin modernien ja taiteellisten vanhempien lapsi 80-luvulla, ja aina kirkkaanpunaisissa tai tummissa vaatteissa. Huoneenikin oli kuin mikäkin modernin taiteen museo, ja ai että kuinka kadehdin perustyttömäisiä sävyjä ja kuoseja sekä ystävieni vaatetuksessa että sisustuksessa. Kun ystävät sitten teini-iässä alkoivat kuorruttaan huoneitaan mustanpuhuvilla bändijulisteilla, minä halusin ruusukuvioiset verhot ja vaaleanpunaisia tyynyjä...Olisi ollut kiva, kun joku olisi pikkutyttönäkin kysynyt, mitä MINÄ haluan pukea päälleni tai miten MINÄ haluan huoneeni sisustettavan. - Mielipiteitä perinteisen tyttömäisistä väreistä kun vanhemmilla on tosi voimakkaasti sekä puolesta että vastaan.
Ja tosiaan, nelivuotiaalle vaatteiden merkillä tai hinnalla ei TOSIAAN ole mitään väliä, vaan juuri sillä, miltä ne näyttävät eli väreillä ja kuvioinneilla.
musta ja tummat sävyt ei ole pikkutytön värejä. ihan hölmö olet jos jotain tuollaisia ostelet, osta lapsellesi seuraavaksi kunnon juhlamekko eikä kalsareita =legginsit
ja ruskeaa ja melkein kaikkea muuta paitsi vaaleanpunaista, pinkkiä ja valkoista.
Lapselle vaatteen hinta on yks haileee. mUmmon ei pidä puuttua valintoihin, sen sijaan lapsen mielipiteitä on syytä kuunnella, etenkin värien suhteen.
Meillä tuo pinkki kausi kesti vuoden verran. Tosin sai jouluna tumman sinistä vaatetta ja ilmoitti että pukki laittanu väärän nimen pakettiin. Antoi hupparin pikkuveljelleen:-).
Meillä on kumpikin alkanut päättää väreistä yms. 8-vuotiaana, moni aloittaa jo aikaisemmin.
Ja KAIKILLA tuntemillani pikkutytöillä on ollut pinkki prinsessa -vaihe eskari-ikäisenä.
"synkkiä" värejä vastaan... Silloin vähän harmitti, koska vielä kuvittelin pystyväni kierrättämään vaatteita pikkuveljelle. Annoin kuitenkin tytön itse vaikuttaa vaatteisiinsa, välillä tietenkin myös äiti määrää puettavista vaatteista. Ja yöpaidoista ja pikkuhousuista sai täysin itse päättä, ovelana yritin sitten näin rajoittaa Hello Kittyt ja muut hahmot näihin;)
Nyt tyttö on 5,5 v, ilmoittaa, että ei enää pidä pinkistä eikä HK: sta, pitää mustasta ja harmaasta ja näyttää äidistäkin oikein söpöltä. Eli kannattaa tehdä kompromissejä, niin kaikki on tyytyväisiä. Ja mummolle voi asiallisesti huomauttaa, että et pidä minkäänlaisesta arvostelemisesta, ei ainakaan puhuisi näitä tytön kuullen. Vaatteista on sitten enää pieni askel ulkonäköön, hiuksiin, painoon jne.
...äiti. Ankeat värit lapselle - totta tosiaan. Tulveva mtt-potilas.
Isoäitini ei tykännyt tummista vaatteista. Äitini puki aina punaista päälle, kun mentiin isoäidin luo. Varsinkin angsti-teininä kartoin värejä ja silloin omakin äitini yritti pakottaa minut käyttämään värikkäämpiä vaatteita. Nyt ostan omille lapsilleni värikkäitä vaatteita ja ymmärrän paljon paremmin äitiäni ja isoäitiäni.
Et ole ainoa jonka lapsi on kapinoinut tummia vaatteita kohtaan. Myös muutaman ystäväni lapsi on tehnyt niin, mutta jostain syystä nämä äidit vaan haluavat puettaa lapsensa vasten lasten toiveita.
Meillä ollaan jo vuosia tehty tytön kanssa vaateostokset yhdessä. Tyttö saa valita värit, kuosit ja printit. Lempiväri vaihtunut muutamaan otteeseen, mutta olen aina tienyt mikä lempiväri on. Tyttö nyt 9 vuotias. Ei ole ollut mitään ongelmia ja lapsi on viihtynyt vaatteissaan.
Osta tytölle pinkkiä piste