Kumpi välittää enemmän toiveikasta asennetta tulevaisuuteen - Niinistö vai Haavisto?

Vai onko aina parempi mitä enemmän uhkakuvia ja epävarmuutta lietsoo? Silläkö autetaan nuoria muodostamaan toivorikas kuva tulevaisuudesta, mikä taas johtaa siihen, että he viitsivät yrittää ylipäätään yhtään mitään?

Tarkoitatko työpoliittisesti parempaa tulevaisuutta eli vastikkeettoman rahan jakamisen lopettamista ja työvelvoitetta vai enemmän valinnanvaraa-vaihtoehtoa? Nuorten syrjäytymisen estäminen tarkoittaa vain sitä, että he tekisivät työuran, ottaisivat lainaa, veisivät lapset päiväkotiin jne.

eli tahkoaisivat verovaroja maalle.

Koska on realisti, hänen visionsa luovat uskoa tulevaisuuteen. Taistelu ahneutta vastaan on hieno tavoite, joka toteutuessaan parantaa monen elämää.

Koska arvostaa suomalaista työtä, kuten on tuonut vaalimainoksissaan esiin. Haluaa antaa hyvät edellytykset suomalaisen työn edistämiselle. Niinistön realismi on virkistävää kaikkien idealististen vaalilupausten joukossa.

Tarkoitatko työpoliittisesti parempaa tulevaisuutta eli vastikkeettoman rahan jakamisen lopettamista ja työvelvoitetta vai enemmän valinnanvaraa-vaihtoehtoa? Nuorten syrjäytymisen estäminen tarkoittaa vain sitä, että he tekisivät työuran, ottaisivat lainaa, veisivät lapset päiväkotiin jne.

eli tahkoaisivat verovaroja maalle.

Minusta toivo ja usko tulevaisuuteen ovat pohjana siinä kun nuoresta tulee sellainen aikuinen, että koulutus ja työnteko nappaavat. Ellei tätä pohjaa jostain syystä pääse nuorelle syntymään (kodin ja yhteiskunnan vaikutusten vuoksi), häntä ei kiinnosta mikään - hän ei välitä, hän ei viitsi nähdä vaivaa tulevaisuutensa eteen ja syrjäytyminen uhkaa.

Ei ihmisiä saada tahkoomaan verorahoja, jos usko siihen, että elämä kantaa, puuttuu. Ja valitettavasti on kotejakin, joista tätä uskoa tulevaisuuteen ei saa. Presidentti arvojohtajana voisi olla omiaan luomaan uskoa tulevaisuuteen.

Eli kumpi ehdokkaista luo sellaista kuvaa enemmän, että taloudellisiista ym. kriiseistä huolimatta elämä jatkuu, tulevaisuudessa on myös hyvää odotettavissa (eikä vain uhkia ja kriisejä). Lamoja tulee ja menee. Silti elämä on kummasti aina jatkunut.

Monet luulevat että TYÖ-sanaa hokemalla saadaan nuoret motivoitumaan työhön. Työ ja osallistuminen yhteiskunnan pyörittämiseen veroilla on minustakin hyvin tärkeä asia. Minusta tätä koko hommaa vain lähestytään usein väärästä kulmasta ymmärtämättä nuorten ajatusmaailmaa.

Tarkoitatko työpoliittisesti parempaa tulevaisuutta eli vastikkeettoman rahan jakamisen lopettamista ja työvelvoitetta vai enemmän valinnanvaraa-vaihtoehtoa? Nuorten syrjäytymisen estäminen tarkoittaa vain sitä, että he tekisivät työuran, ottaisivat lainaa, veisivät lapset päiväkotiin jne.

eli tahkoaisivat verovaroja maalle.

Minusta toivo ja usko tulevaisuuteen ovat pohjana siinä kun nuoresta tulee sellainen aikuinen, että koulutus ja työnteko nappaavat. Ellei tätä pohjaa jostain syystä pääse nuorelle syntymään (kodin ja yhteiskunnan vaikutusten vuoksi), häntä ei kiinnosta mikään - hän ei välitä, hän ei viitsi nähdä vaivaa tulevaisuutensa eteen ja syrjäytyminen uhkaa.

Ei ihmisiä saada tahkoomaan verorahoja, jos usko siihen, että elämä kantaa, puuttuu. Ja valitettavasti on kotejakin, joista tätä uskoa tulevaisuuteen ei saa. Presidentti arvojohtajana voisi olla omiaan luomaan uskoa tulevaisuuteen.

Eli kumpi ehdokkaista luo sellaista kuvaa enemmän, että taloudellisiista ym. kriiseistä huolimatta elämä jatkuu, tulevaisuudessa on myös hyvää odotettavissa (eikä vain uhkia ja kriisejä). Lamoja tulee ja menee. Silti elämä on kummasti aina jatkunut.

Monet luulevat että TYÖ-sanaa hokemalla saadaan nuoret motivoitumaan työhön. Työ ja osallistuminen yhteiskunnan pyörittämiseen veroilla on minustakin hyvin tärkeä asia. Minusta tätä koko hommaa vain lähestytään usein väärästä kulmasta ymmärtämättä nuorten ajatusmaailmaa.

Taloudenhoito ja lamoista selviäminen ovat äärimmäisen tärkeitä asioita ja poliitikot ovatkin tehneet hyvin töitä näiden eteen - ne kenellä se valta on. Presidentillä ei todellista taloudellista valtaa hirveästi ole. Se kai on ihan fakta.

Nuorten lisäksi moni aikuinenkin kaipaa arvojohtajaa, joka pitäisi myös muita asioita esillä kuin sitä, että kuinka kamala maailma on millaisia vakavia kriisejä meillä on jatkuvasti kulman takana. Osaako tätä kukaan tehdä Suomessa? Valaa uskoa tulevaisuuteen ja elämän jatkumiseen. Ilman näitä moni nuori syrjäytyy ja aikuinen työssäkäyvä lakkaa 'jaksamasta'.

tuntuu kovasti hehkuttavan mutta millä hinnalla? Niin, että että ne yrittäjät vetää hirveät voitot itselleen mm. jättämällä palkkaamatta niitä pienipalkkaisia työntekijöitä. Työvoimapula on ihan höpö höpö puhetta, se pula on työnantajista.



Tiedän mistä puhun, koska työskentelin vuosia vanhuksilla eri yksityisissä laitoksissa. Julkisuudessa voivotellaan kun on niiiin kamala työvoimapula ja totuus on, että yrittäjät eivät palkkaa niitä hoitajia koska se tulee kalliiksi. Viis suosituksista, tarjotaan vaan keikkaa tai lyhyitä työsuhteita, koska vakituisesta tulee enemmän kuluja. Mulle ja monille muillekaan on ihan turha tulla lässyttämään suomaisesta työstä, jos sitä ei anneta tehdä inhimillisillä periaatteilla. Ei kukaan järjevä viitsi omasta selkänahastaan repiä yrittäjille voittoja.

hän korostaa uusia asioita eikä pelkkää talouden mahtia. Uskon, että meitä taviksia vaan viilataan linssiin aina, kun puhutaan taloudesta: emme kuitenkaan ymmärrä kaikkea ja numeroiden luettelu kuulostaa aina niin eksaktilta ja vakuuttavalta.



Haavisto luo positiivista tulevaisuudenkuvaa: voimme hoitaa asioita muitakin kuin totuttuja reittejä, luomme rauhanomaisia kontakteja ympäröivään maailmaan, laitamme itsemme alttiiksi, suvaitsemme erilaisuutta.



Siksi äänestin Haavistoa näissä vaaleissa kahdesti.

että Suomessa on rauha ja kaikille riittää töitä. Minua kauniit maalailut kaikesta hyvästä ja maailmanrauhasta eivät hetkauta. Minua kiinnostaa konkreettiset toimet. Kuten Niinistö sanoo, kaikki me voimme paremmin, jos pahoinvoivia ihmisiä ympärillämme ei ole. Kun toimimme yhdessä ahneutta vastaan, teemme huonompiosaisille elämän paremmaksi. Tukemalla työtä varmistamme lapsillemmekin työtä ja turvallisuden tulevaisuuden. Ilman työtä ja siitä saatavaa palkkaa harva pystyy elämään onnellisena.

tuntuu kovasti hehkuttavan mutta millä hinnalla? Niin, että että ne yrittäjät vetää hirveät voitot itselleen mm. jättämällä palkkaamatta niitä pienipalkkaisia työntekijöitä. Työvoimapula on ihan höpö höpö puhetta, se pula on työnantajista. Tiedän mistä puhun, koska työskentelin vuosia vanhuksilla eri yksityisissä laitoksissa. Julkisuudessa voivotellaan kun on niiiin kamala työvoimapula ja totuus on, että yrittäjät eivät palkkaa niitä hoitajia koska se tulee kalliiksi. Viis suosituksista, tarjotaan vaan keikkaa tai lyhyitä työsuhteita, koska vakituisesta tulee enemmän kuluja. Mulle ja monille muillekaan on ihan turha tulla lässyttämään suomaisesta työstä, jos sitä ei anneta tehdä inhimillisillä periaatteilla. Ei kukaan järjevä viitsi omasta selkänahastaan repiä yrittäjille voittoja.

että Suomessa on rauha ja kaikille riittää töitä. Minua kauniit maalailut kaikesta hyvästä ja maailmanrauhasta eivät hetkauta. Minua kiinnostaa konkreettiset toimet. Kuten Niinistö sanoo, kaikki me voimme paremmin, jos pahoinvoivia ihmisiä ympärillämme ei ole. Kun toimimme yhdessä ahneutta vastaan, teemme huonompiosaisille elämän paremmaksi. Tukemalla työtä varmistamme lapsillemmekin työtä ja turvallisuden tulevaisuuden. Ilman työtä ja siitä saatavaa palkkaa harva pystyy elämään onnellisena.

Mitä Niinistö on sanonut konkreettisesti niistä keinoista, ettei ympärillämme ole pahoinvoivia ihmisiä? Ei siihen auta työ- ja verosanojen hokeminen. Jos siis ihan oikeasti ajatellaan, miten ihminen saadaan kiinnostumaan elämästään ja motivoitumaan. Minustakin työ on tärkeä hyvinvoinnin lähde. Niin se on Haavistonkin mielestä.

Mutta se mitä näköalattomilta ihmisiltä puuttuu on usko tulevaisuuteen. Presidentti on arvojohtaja, taloudellista valtaa ei juuri ollenkaan. Hän voisi olla tärkeässä roolissa luomassa toiveikasta henkeä.

Ap