Tehdäkö lastensuojeluilmoitus, tai onko muita tapoja auttaa?

Lastensuojeluilmo voi merkitä ainoastaan huostaanottoa, kun mihinkään muihin tukitoimiin ei ole varaa. Se taas olisi rangaistus lähinnä lapselle. Jos hän kuitenkin on iloinen ja virkeä, voisi huostaanotto pahentaa tilannetta. Se on aina trauma lapselle.



Etkö voisi kysyä lapsen äidiltä, mitä lapsen jutut tarkoittavat? Tee se nyt ensiksi. Sano että olet huolissasi.

jännä juttu että toi lastensuojeluilmoituksen tekeminen on nykyään ihmiselle kuin viihdettä. Joka ikisestä asiasta pitää pohtia, pitääkö tehdä lastensuojeluilmoitus. Jos et ole itse nähnyt että jotain lapsen kaltoin kohtelua on tapahtunut, lopeta meuhkaaminen ja kasva aikuiseksi. Tulet tod näk saamaan kunnianloukkaussyytteen ja lapsesi kanssa ei kukaan enää koskaan halua leikkiä, jos jatkat tuota linjaasi. Kukaan vanhempi ei anna lapsensa tulla sinun kaltaisen ihmisen kotiin leikkimään koska tehtailet lastensuojeluilmoituksia kaikesta mitä lapset puhuu.

Mietipä asiaa tältä kannalta.

Olemme itse kuuluneet lastensuojelun piiriin, eli meidän perheestä on tehty lastensuojeluilmoitus ja sen kautta sitten alkoivat lastensuojelun tukitoimet, eli kotikäyntejä pari sosiaaliviranomaisten toimesta, sitten perhetyöntekijän käyntejä, joiden aikana hän esim pelasi lasten kanssa jotakin, ulkoili, jne. Ja itse sain keskusteluapua. Että ihan höpön löpön -puhetta nuo jutut, että lastensuojeluilmoitus johtaa vain ja ainoastaan huostaanottoon, itse asiassa se on se viimeinen keino.

eritysesti kakkoselle asiallisesta viestistä. Kolmoselle: kukas tässä nyt meuhkaa ja tarvitsee aikuiseksi kasvamista? Olen huolissani lapsesta ja pohdin miten voisin häntä auttaa, mitä pahaa siinä on? Ei tässä kukaan huvikseen mitään ilmoituksia ole tehtailemassa.

että mitä olet sitten sinä, aikuinen, nähnyt ja kuullut? Lasten puheita, mutta mitä todistusaineistoa sinulla on? Ei mitään.

Ei niitä kuule kiinnnosta sinut omassa mielessäsi tekemät johtopäätköset jostain mitä olet kuullut joltain lapselta, tarvitset jotain parempaa näyttöä asiasta.

Ei se ole oikeasti mitään viihdettä, jolla alemmuudentuntoiset vanhemmat, jotka kaipaavat pönkitystä omalle egolle ja hyvälle vanhemmuudelleen, voivat huvituttaa itseään, se lastensuojeluilmoitusten tekeminen.

Sori suora puhe mutta tää on karannut tää ilmoitusten tekeminen ihan käsistä tässä maassa.

ja jatkan vielä että lapsi on kyllä iloinen ja reipas.

Neloselle myös kiitos viestistä, edelleen luen mielelläni kommentteja, erityisesti jos joku äiti on vastaavassa tilanteessa (=mies riehuu humalassa ja lapset pelkäävät), millaista tukea kaipaisitte itselle ja lapsille?

muutakin näyttöä on, tiedän kyllä että lapset voivat puhua mitä vaan. En nyt ala tässä kertomaan enempää ettei perhettä tunnisteta. Mutta tiedän että pitää paikkansa että mies on humalassa agressiivinen.

lastensuojelun päivystävään numeroon ja kerro heille tämä tilanne, jos se heistä kuulostaa tarpeeksi pahalta niin he kysyvät sulta suoraan että haluatko tehdä ilmoituksen. Ilmoituksen voi tehdä myös nimettömänä jolloin sinua vastaan ei tule mitään kahnauksia perheen taholta.

viestissä et puhu mistään muustas näytöstä kuitenkaan.

Isä saa riehua baarissa aikuisten kesken kuinka paljon vaan, se ei ole aihe lastensuojeluilmoitukseen.

Tarvitset näyttöä lasten kaltoinkohtelusta, se, mitä tapahtuu jossain muualla jossain muussa seurassa kuin sen oman lapsen kanssa ja siihen omaan lapseen kohdistuvaa, ei ole merkityksellistä tässä asiassa, viitaten nyt tähän muuhun näyttöön. Humalassa saa olla kunhan paikalla on edes yksi selvä, joka pystyy tarvittaessa ottamaan vastuun lapsesta. Aikuisten välistä riitelyä ei ole kriminalisoitu, sitä tapahtuu kaikissa perheissä. Normaalilla ihmisellä menee joskus hermo, suurin osa ihmisistä on edes kerran, vaikka vahingossa ja jälkeenpäin katuen tuksitanut lastaan. Tai antanut luunapin. Kukaan ei kuole siihen, vaikka se on väärin, ei siitä pidä liikaa syyllistää, liika syyllistäminen johtaa kierteeseen, jossa ollaan koko ajan hermot kireällä ja niitä vahinkoja sattuu jo senkin takia uudelleen ja uudelleen. Jokainen meistä on varmaan joskus myös kävellyt punaisia päin ja ajanut ylinopeutta, vaikka tietää, että niin ei saa tehdä.

Toivottavasti saat asian oikeisiin mittasuhteisiin mielessäsi. Tästä lastensuojeluilmoitusten tehtailusta ei nimittäin oikeasti hyödy kukaan.

Lapsi on iloinen ja reipas ja voi hyvin. Mikä on ongelma? Olet lapsen puheiden perusteella kehitellyt mielessäsi jonkun tarinan, ja ajattelit, että lastensuoleluilmoituksen tekeminen antaa tarinalle mielessäsi onnellisen lopun. Tuskin valitettavasti näin kuitenkaan käy.

aivan, ehkä se lastensuojeluilmoitus ei ole avain onneen tässä asiassa. Mutta osaatko sinä ilmoituksen vasustaja sanoa mistä olisi apua? Kuulostat ihan Timo Soinilta: esitettyjä vaihtoehtoja osaat kritisoida mutta keksitkö parempaa ratkaisua? Ainakin harkitsen vakavasti tuota lastensuojelun päivystykseen soittamista.

miksi et keskustelisi perheen äidin kanssa ensin? Tai vaikka molempien vanhempien? Kerrot vaan, että janipetteri kertoilee kaikennäköisiä juttuja jne... Kyllä siinä valveutunut vanhempi (äiti, joka ei juo?)ymmärtää pointin, jos siis vaikeuksia heillä. Hakee ehkä herkemmin itse apua, jos tarvis ja sinähän voit olla tukena, eikös?



Aika rajua tehdä suoraan lastensuojeluilmoitus.

itseäsi nolaa ja soita sinne päivystykseen. Tiedät varmaan, mitä sana päivystys tarkoittaa. Sitten kun näet kaksivuotiaan kadulla pakkasessa keskellä yötä vaipassa niin soita sitten sinne päivystykseen. Ihan sama asia, kun menisit keskellä yötä terveyskeskuspäivystykseen lapsen kanssa, jolla on viikon ollut vähän nuhaa ja yskää, mutta ei vieläkään kuumetta. Niitä vaan vit....aa kun tule sinne muutenkin ruuhaiseen palveluun vinkumaan jotain asiaa, joka ei ole akuutti. Vähän suhteellisuudentajua nyt tuohon hommaan, et selvästikään ole perillä asioista.

Haluan tarjota sinulle vähän muitakin näkökulmia asiaan, jotta voisit asettaa palaset kohdalleen ja oikeisiin mittasuhteisiin omassa mielessäsi.

Lapsi selviää pahoistakin asioista, jos hänellä on edes yksi turvallinen aikuiskontakti, tuolle lapselle se voi olla esim oma mummo tai joku muu läheinen ja hänellä on kaikki hyvin. Itsekin sanoit, että lapsi on iloinen ja reipas. Mikä silloin on ongelma? Muu kuin sinun korvien välissä?

Parhaiten voit auttaa olemassa liikaa besserwisseröimättä asiaa kun et siitä mitään todellista kuitenkaan tiedä, ja tarjota lapselle kivan ja luotettavan leikkipaikan, jossa on mukavaa. Sen voimalla lapsi ehkä viettää kivan illan myös kotona, vaikka vanhemmat riitelisivätkin juuri sillä hetkellä.

Mut kaiki tehdään nykyisin nimettömänä ja hyvin herkästi. Ja en tosiaan tarkoita, etteikö ongelmiin pitäisi puuttua.

Mihin on kadonnut ihmisten keskinäinen sosiaalisuus ja keskustelutaito. Miksi USEIN vedetään heti viranomaiset mukaan. Ollaan IHMISIÄ toisillemme!

Itse olen puuttunut ja saanut aikas kovaakin pataan, mutta myöhemmin kiitosta samalta taholta. Nyt olemme jo hyvissä väleissä, ja tämä koski nimen omaan lasten hyvinvointia.

Aina sanotaan, että pelkkä huoli riittää soittamaan. Koskaan se ei ole turhaa jos perheen olot käydään tarkistamassa ja lasten hyvinvointi varmistamassa.

Huostaanottoon tarvitaan enemmän. Jotain katastrofista jos ensikäynnillä niin tehtäisiin, muutoin siihen tarvitaan useampi mielipide ja toimenpide.

MUTTA ehkä itse saattaisin pojan joku kerta kotiovelle ja sanoisin äidille, että haluat vaihtaa pari sanaa (älä kysele ovella jos mies kotona ja suuttuu pojalle myöhemmin) kahden kesken.

Kerro muutamalla sanalla pojan puheista ja oma huolesi, kysy miten he oikeasti pärjää.

Jos sinusta tuntuu, että ilmoitus on aiheellinen niin kerro äidille, että harkitset sitä ja haluat auttaa.

On nimittäin niin, että jos et soita anonyymisti prepaidista niin ilmoituksen tekijä saadaan aina vastuuseen ja vanhemmilla on oikeus saada ilmoituksen tekijän nimi jo ensimmäisellä yhteydenotolla. Mahdollisesti nostaa syyte aiheettomasta ilmoituksesta ja vaikka vanhemmat ei sitä tekisi niin turhat toimenpiteet vievät rahaa kunnan kassasta , joten kunta voi vaatia siitä korvausta itsenäisestikin. Nimettömät ilmot harvoin johtaa toimenpiteisiin ellei tilanne kuulosta akuutilta.

Siksi kannattaakin tehdä ilmoitus avoimesti, omalla nimellä ja kertoa vain omasta huolesta ja epäilyistä, ei yhtään enempää eikä vähempää. Kyllä he näkevät kuinka paha tilanne perheessä on ja lapsi saa sitten avun sen mukaan.





Se kuka vouhkasi ilmoitusten viihteellisyydestä taitaa tässä kohtaa vouhkata väärälle henkilölle. Ymmärrän, että tuohduttaa se, että ihan pienistäkin asioista sinne nyk. saatetaankin soittaa ja se voi tuntua kiusaamiselta, mutta voin sanoa, että sellaiset harvemmin mitään turhaa vaivaa perheelle paljoa tuo. Käydään vaan toteamassa akuuteissa asioissa tilanne ja muutoin perhe pyydetään käymään sosiaalitoimistolla kuulemassa ilmoituksen sisältö ja keskustelemassa siitä.

Nuo pelottelupuheet ongelmien aiheuttamisesta meinasi aikanaan johtaa siihen, etten uskaltanut pyytää apua vaikka sitä tarvitsimme. Kun vihdoin tutussa neuvolassa avauduin niin teimme yhdessä ilmoituksen, käytännössä soitin ja pyysin apuja. Meillä ei ollut mitään päihdeongelmia eikä lapsia kohdeltu kaltoin, mutta sairauksien vuoksi olin aivan loppu.

Sain uskomattoman ihanaa apua jo tavatessani sosiaalityöntekijäni. Kävivät kotonamme aikeena keskustella lastenkin kanssa, mutta näkivät heti, että se ei ole tarpeen kun lapset oli ihan avoimia heille ja kotimme siisti ja tiedän, että olemme asiallisen oloisiakin. Me saimme tarvitsemaamme taloudellista tukea. Olimme toimeentulotuen piirissä ja meitä oltiin kohdeltu todella tiukkapipoisesti sairauksistamme huolimatta ja ilmoituksen myötä saimme harkinnalla asioita mitä tarvitsimme. Se oli taivaallista ja olen huippu kiitollinen kaikesta avusta.

Olisin saanut muutakin apua kuten perhetyöntekijän, mutta kohdallamme sillä olisi ollut lähes nollatason apu.







AP tsemppiä matkaan ja älä jätä asiaa yksin omaksi huoleksesi!

Otan kantaa vain sen verran, että se, että lapsi haluaa mielummin olla teillä, ei vielä tarkoita sitä, että häntä ahdistaisi kotiolot. Toki näinkin voi olla MUTTA esim. meidän esikoinen olisi kovin mielellään yhden hyvän kaverinsa kotona, koska siellä saa tehdä asioita, joita kotona ei niin helposti saisi :).



Varaudu siihen, että jos otat tuon asian äidin kanssa puheeksi, saattaa käydä niin, että lapsi ei enää tule teille :/.

koska näistä asioista puhutaan muille aika herkästi, eikä kukaan oikeasti kohta anna lapsensa tulla teille, koska pelkää että mitähän se oma lapsi jossain leikin lomassa möläyttelee...

Ikinä ei voi tollasen asian suhteen miettiä, että se olis jotenki huono juttu. Lapsi ei tosiaan keksi itse sellasta, että isi vetää tukasta lasta ja äitiä jos se ei ole totta. Itseasiassa tukasta vetäminen on jo lastensuojelurikos itsessään.. Väkisinkö pitää lapsen kasvaa paskassa ympäristössä, missä ei viihdy ja missä on väkivaltaa yms... En tajua miten joku voi vähätellä tuollaista asiaa??? Ei siinä mitään menetä, että ilmottaa asiasta viranomaisille, ne sitte tarkastaa tilanteen... Toivoahan voi että ilmoutus oli aiheeton, eikä kyseinen lapsi joudu elämään helvetissä, mutta se ei suoraan johda mihinkään huostaanottoon että huolestunut äiti soittaa lastensuojeluun! Järki käteen..

Tämä on järkipuhetta! Alamme olla aika uusavuttomia, mitä tulee sosiaalisten taitojen suhteen. Olisi aika härskiä soittaa jollekin kasvottomalle viranomaiselle ensin.

Mut kaiki tehdään nykyisin nimettömänä ja hyvin herkästi. Ja en tosiaan tarkoita, etteikö ongelmiin pitäisi puuttua.

Mihin on kadonnut ihmisten keskinäinen sosiaalisuus ja keskustelutaito. Miksi USEIN vedetään heti viranomaiset mukaan. Ollaan IHMISIÄ toisillemme!

Itse olen puuttunut ja saanut aikas kovaakin pataan, mutta myöhemmin kiitosta samalta taholta. Nyt olemme jo hyvissä väleissä, ja tämä koski nimen omaan lasten hyvinvointia.

Siinä on sekin vaara, että jos ap menee vanhemmille kertomaan että teidän lapsenne kertoilee tällaisia, niin kotona lasta rangaistaan puheista, ja kielletään puhumasta, joten ongelma vain paisuu. Itse soittaisin sosiaalitädeille ja puhuisin heidän kanssaan, ja miettisin yhdessä heidän kanssaan mistä kannattaisi lähteä liikkeelle.

Kuulostaa siltä että kolmosella on luurankoja kaapissa... ehkä hänenkin lapsensa tarvitsisivat lastensuojeluapua?

Miettikääpä kuinka paljon näitä lapsia on ollut "ennen vanhaan" kun asioihin puuttumisen kynnys oli korkea. Kun nimettömänä ei voinut tehdä ilmoitusta.



Onko lapsi hoidossa vai koulussa? Ellet kykene ottamaan yhteyttä lastensuojeluun, voisiko ajatella, että kysyisit hoitajalta/opettajalta, onko hän huomannut tai kuullut asioita. Ja että voisiko seurata lasta vähän tarkemmin?



Oikeasti, yhdenkään lapsen ei tarvitsisi asua kodissa, jossa on humalahakuinen vanhempi ja aggressiivista käytöstä. Ei todellakaan!! Olen nähnyt läheltä, millaista se on. VAikka sinne hankeen ei ollakaan lennetty kuin kaksi kertaa koko elämän aikana ja turpiinkaan ole tullut kuin perheen äidille ehkä kerran tai kaksi. Sellaistenkin perheiden lapsista tulee rikkinäisiä.