Lue keskustelun säännöt.
Nyt on melkein itkettää ajatus, että maanantaina pitää mennä töihin!
27.01.2012 |
Mä taidan olla aika säälittävä, vai?
Muualla en kehtaa tuota myöntää.. :/
Meillä on töissä ollut isoja muutoksia viime aikoina, jotka on vaikuttaneet tosi negatiivisesti meihin kaikkiin. Työmotivaatio on täysi nolla, ollut jo jonkin aikaa.. :/
Uutta työtä haen, antaisin mitä vaan että pääsisin tästä pois.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä vain muutosvastarintaa?,eli ei jaksa mitään uutta?
Me ollaan nimittäin töissä puhuttu, ja kaikilla vähän sama fiilis.
Meillä oli tosi hyvä työpaikka ihan oikeasti. Mutta sitten firma myytiin isolle ketjulle ja siitä lähtien moni asia mennyt alamäkeä.
Tsemppiä sulle, jospa tästä vielä noustaan? :)
ap
Ei ole kyse siitä, etten jaksaisi oppia uutta.
On ollut ihan kiinnostavaakin uuden oppiminen, ei siinä mitään.
Mutta nykyään kytätään selän takana koko ajan. Huonot asiat tuodaan ilmi, mitään hyvää ei. P*skaa vaan niskaan.
Omaa asennettakin olen oikeasti miettinyt ja koettanut olla reilu ajatusteni kanssa. Osa ärtymyksestä johtuu varmaan myös siitä, että en osaa täysin luopua vanhasta, myönnän sen.
ap
elän periaatteessa samassa tilanteessa, mutta muutoksen tekijänä. Koen päivittäin muutosvastarintaa, eli vanhat työntekijät eivät pysty muuttamaan/vastaanottamaan uusia työtapoja.....mikä vanhoissa vikana, näin on tehty 20v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oaa olla nauttimatta viikonlopusta, kolme lasta ja mies katsottavana. Itselläni koko ajan tuli peffan alla et mitä tapahtuu töissä. Joka kuukausi tulee "uusia hommia" entisten lisäksi ja ne ovat vielä epämiellyttäviä, kuinka paljon voin ees kestää sanomatta EI? Haen toista paikkaa mutta en ees kehtaa sanoa sitä vielä pomolle.
T:Öisin unta saamaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vaan se ettei meillä oo ees ollut mitään isoja muutoksia. Mä vaan olen paska työssäni enkä sovi alalle. Mutta minkäs teet, olen jo nelikymppinen asuntovelkainen ihminen, pakko yrittää vaan tarpoa ja odottaa eläkettä!
onko oikein työkavereitasi kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko oikein työkavereitasi kohtaan?
Ei ne siitä taida paljoa kärsiä. Olen itsenäinen asinatuntija-konsultti konsulttifirmassa. Vastaan omasta työstäni. Teen hommani riittävän hyvin mutta sekin tuntuu raskaalta. Hyväksi en edes jaksa pyrkiä. Maksaa ne yli 100 euroa tunti nykyisestäkin.
Haaveilen kampaajan tai kosmetologin ammatista mikä on hullua tietysti kun nyt on teknisen alan ylempi korkeakoulututkinto...
minä menen töihin jo huomenna klo 12.00 ja minusta se on kivaa.
Kuten ap, minäkin ajattelin noin 26v-40v ja asuntovelkaa oli minullakin, vihasin työpaikkani ja pomoa ja kiirettä ja mielestäni ihan typerää turhaa työtäni.
En häpeä tunnustaa että kun 40v, samaan aikaan kun tuli avioero, asunto oli myytävä ja vuokralle muutettava lähdin opiskelemaan lähihoitajaksi, vaikka te ette sitä arvosta, tiedän, niin nyt olen tyytyväinen elämääni ja iloisella mielellä huomenna menen töihin.
Tehkää jotain elämällenne ja etsikää se kiva työ, TAS= te ansaitsette sen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea, siis ONNEA;), saraa on tuossakin.
Tehkää jotain elämällenne ja etsikää se kiva työ, TAS= te ansaitsette sen!
Tuosta olen haaveillut nuoresta lähtien. Mutta vielä nelikymppisenäkään ei ole hajuakaan miksi "haluaisin isona". En ole missään lahjakas mutta en myöskään lahjaton. Mikään ala ei erityisesti kiinnosta. Joten sama se kai on pysyä vääntämässä koodia ja kyllästymässä. Ja odottamassa prinssiä valkealla ratsulla joka elättäisi mut ilman työntekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat on fiilikset mullakin, mutta muut tuntuvat peittävän tunteensa paremmin.