Tyttö keksi tämmösen tarinan (:
12-vuotias tyttö keksi tällaisen;
luku 1
Pakkasin viimeisen muutolaatikon muutoautoon ja huokaisin syvään. Auto lähti jo kohti uutta kotia jossa kohtaisimme isän uuden naisystävän Katin sekä hänen melkein minun ikäisen pojan Robertin ja hänen pikkuveljensä Mikaelin, ajattelin. Isä ja äiti siis erosivat noin vuosi sitten ja äiti muutti takaisin asuinpaikalleen Lontooseen ja isä löysi täältä Suomesta itselleen naisystävän. Olin tietenkin iloinen isän puolesta ja muutenkin koko muutto- jututsta mutta ajattelin silti koko ajan äitiä.
- Juulii! Tule autoon, me lähdetään!!! isä huusi autosta.
- Joojoo, mutisin ja laahustin punaiseen mersuumme.
- Näyttäisit nyt vähän iloisemmalta ettei Kati perheineen saa sinusta tuollaista kuvaa, isä kehotti.
- okei, sanoin ja tein väkisin pienen hymyn naamalleni. Mutta ilmassa oli koko ajan suurta jännitystä. Jopa aina niiin kova ääninen ja pölisevä pikkuveljeni Max, istui kuin tukki penkillään ja katseli ohikulkevia maisemia. Häntä taisi jännittää Robertin pikkuveljen Mikaelin tapaaminen.
Lopulta olimme perillä ja näimme auton ikkunoista miten suuren omakotitalon pihalla seisoi rivissä iloinen perhe. Isä tuli ensimmäisenä autosta ulos, halasi Katia ja antoi hänelle suukon. Sitten hän puristi minun ikäisen näköistä poikaa eli Robertia sekä pienenmpää 6- vuotiasta Mikaelia. Seurasin isän esimerkkiä joten esittäydyin heille ja puristin heitä kaikkia kunnolla kädestä sekä hymyilin väkisin kaikille. Max teki saman.
Kati oli järjestänyt heidän isoon puutarhaansa meille aterian. Tarjolla oli kaikkea ja ryhdyin hyvällä ruokahalulla syömään ruokaa. Se oli suussasulavaa. Istuin Robertin vieressä joten tarkkailin häntä koko ajan sivusilmällä. Onneksi olin laittautunut oikein kunnolla tänä aamuna joten en ollut ihan seinästä repäisty niinkuin koulussa 8- aamuina. Söin ensimmäisenä ruoan ja nousin jo pöydästä.
- Kiitos ruoasta, se oli oikein hyvää.Tokaisin ja hymyilin Katille.
- Ole hyvä, mene vaikka vähän jaloittelemaan ja kiertelemään puutarhaamme, Kati sanoi minulle. - Oikeastaan Robert voisi vähän esitellä sinulle puutarhaa ja kertoa tulevasta koulusta johon olet menossa.
- Joo okei, sanoin ja olin salaa vähän onnellinen että pääsisin tutustumaan Roberttiin sillä hän ei oikeastaan tuntunut yhtään hullummalta.
Robert kuljetti minut ihan toiselle puolelle puutarhaa, jonne ei "ruokailu kohdalta" näkynyt. Istahdimme kivaan puutarha keinuun ja Robert tarjosi minulle heidän puutarhansa antimia: karviasmarjoja, punaherukoita, mustaherukoita, vadelmaa ja mansikkaa. Otin käteeni pari mansikkaa sekä vadelmaa ja kiitin.
luku 2
- No, nimeni on siis Robert mutta sano vain Robaksi. Oon 14-vuotta siis eli sua vuoden vanhempi?
R-o-b-a toistin mielessäni...
- Kiva lempinimi, sanoin ja hymyilin. - Ja joo oon vasta 13v.
No, nimeni on siis Robert mutta sano vain Robaksi. Oon 14- vuotta, siis eli sua vanhempi?
R-o-b-a toistin mielessäni...
- Kiva lempinimi, sanoin ja hymyilin.- Ja joo oon vasta 13v.
- Tuut mun kaa siis samaan kouluun. Toi koulu on aika pieni, jokaisia luokka-asteita on vain yksi.
- Aha, sanoin jäisen kuuloisena, vaikka olin oikeasti kiinostunut aiheesta. Olin aina poikien kanssa jäinen ja en saanut sanaa suustani.
Mikael ja Max juoksivat ympäri puutarhaa ja leikkivät näköjään hippaa. He kikattelivat ja nauroivat vähän väliä, kamppivat toisiaan ja kerran Maxilta pääsi tosi epämiehekäs itku kun Miekael tönäisi hänet vahingossa maahan.
- Robert!!! Esittele Juulille talomme ja näytä missä sijaitsee Juulin huone! Houkuttele pikkulapsetkin sisätiloihin, Katin ääni kuului jostain puutarhan uumenista.
- Selvä! Rober huikkasi ja laittoi kätensä olkapäälleni ja kuljetti minut tuttavallisesti talon eteiseen. Hän sai jopa jollain ihme kenolla lapsetki mukanaa sisään. Me kaikki neljä' kuljimme isoja kierreportaita pitkin toiseen kerrokseen.
- Täällä tokassa kerroksessa on siis meidän lasten huoneet. Mikael, näytä missä sijaitsee sinun ja Maxin yhteinen huone niin minä näytän Juulille hänen.
- Ok, Mikael sanoi ja tarttui Maxia paidasta ja veti hänet huoneeseen. Jo pähän ajanpäästä sieltä kuului naurua ja "tää on mun!" huutoja.
Käytävän perällä oli minun oma huoneeni. Se oli ihana. Siinä oli jopa pieni ranskalainen ja romanttinen parveke jossa kasvoi ruusuja ja turppaneja. Huone oli myös hyvin valoisa. Siellä oli iso sänky jossa oli prinsessakatos ja yhdellä seinällä oli valtava peili jolla oli kultaiset romanttiset kehykset.
- Tää on ihana, sanoin huokaillen ja rojahdin sängylleni mahalteen.
- Kiva että tykkäät, Roba virnisti ja laittoi minun muutto laukut lattialle ja pyyhkäisi hikeä otsaltaan. - Jätän sut nyt rauhassa tutustumaan tähän sun huoneesees ja jos sul tulee jotain kysyttävää nii tuu mun huoneseen kysyy, se on toi viereinen huone, Roba sanoi ja lähti.
Robert kuitenkin kääntyin vielä ovella ja sanoi:
- Ja ainiin, sulle on tossa vieressä oma kylpyhuone. Me kukaan muu ei käytetä sitä kun me pojat käytetään tota tuol käytävän toises päädys olevaa.
- Omg! Vähä siistii sanoin ja henkäisin, te oote ihanii. Rober hymyili ja lähti.
Jäin järjestelemään vaatteitani isoihin kaappeihin. Yht äkkiä huomasin kaapin perällä olevan puisen laatikon. Tuumailin hetken mutta päädyin avaamaan laatikon. Siellä oli...
luku 3
Tuumailin hetken mutta päädyin avaamaan laatikon. Siellä oli kaunis musta mekko sekä jokin lappu. Luin lapun puoliääneen ja siinä luki näin:
"Hyvä Juuli, tervetuloa perheeseemme. Olemme innolla odottaneet teitä taloomme. Toivottavasti pidät huoneestasi ja kylpyhuoneesta. Et kai ole allerginen koirille sillä meillä on myös seitsemäs perheenjäsen, nimittäin koiramme Choko. Toivomme että viihdyt Maxin kanssa hyvin t. Kati, Robert ja Mikael:)".
Suljin hymyillen ranskalaisen parvekkeeni ovet sillä minulle oli tullut hieman kylmä. Päätin hakea kuuman kaakaon ja samalla katsastaa kylpyhuoneeni. Vaihdoin samalla koti olo asut päälleni: ruudulliset pyjamahousut, topin sekä kivan neuletakin ja valkoiset pörrösukat. Ryysäsin kierreportaisiin ja portaissa minua vastaan tuli Robert.
- Minnes matka? Roba virnisti.
- Alakertaan, haen kaakaota, selitin.
- Ok, voin tulla sun mukaas näyttää mis kaikki tarvikkeet on. Menimme Roban kanssa keittiöön ja Robert teki minulle kaakaon. Se maistui ihanan sukaliselta. Menimme takaisin yläkertaan ja sitten erosimme eri suuntiin. Seisoin kylpyhuoneeni oven edessä ja avasin oven sen kultaisesta kahvasta. Kylppäri oli todella ihana. Se oli juuri sellainen kun olin unelmoinut. Siellä oli iso poreamme, iso peili ja meikkipöytä. Lattialla oli iso pörrömatto. Ajattelin heti käydä kylvyssä sillä poreamme oli todella houkuttelevan näköinen. Päästelin ammeseen kuumaa vettä ja kaadoin sinne monia tuoksuja sen reunalta. Kävin laittamassa oven varmuudenvuoksi vielä lukkoon ettei kukaan vain sattuisi tulemaan sinne kesken kylpyni..
Se oli taivaallista. Nukahdin sinne melkein, sillä vesi tuntui ihan silkiltä. Näin ammeen yläpuolella pienen hyllyn jonka päällä oli radio ja laitoin NRJ: iin soimaan. Olin kylvyssä vähintään tunnin mutta sitten vesi rupesi jo viilenemään joten päätin lähteä pois.
Vähän ajan päästä kuivasin jo hiuksiani ja olin taas vaihtanut oloasuni päälle. Makoilin sängylläni ja kuuntelin musaa i podistani. Yht äkkiä ovesta tuli sisään Kati.
- Kuulin Robertilta että olit kylvyssä. Hyvä että olet jo kotiutunut tänne. Toin sinulle pinon muotilehtiä ja dekkareita, Kati sanoi hyvätuulisena.
Ihmettelin, mistä Roba jo tiesi senkin että kävin kylvyssä mutta en maininnut sitä ääneen.
- Joo ja kiitos, sanoin.
Kati laittoi viinin punaisia ruusuja maljakkoon yöpöydälleni.
- Toin vähän ilmettä huoneelle, Kati iloitsi ja nakkasi omenan minulle. Otin ompun kiinni ja haukkasin siitä palan. Se oli todella mehukas ja punainen omena.
- Kiitti, sanoin suu täynnä omenaa.- Tää on sairaan hyvää!
- Kiva että tykkäät, Kati sanoi ja lähti.
Jäin lukemaan Katin antamia muotilehtiä. Seuraavaksi ovesta tuli Robert.
- Mitä kuuluu, mennäänkö vähän katselemaan vielä kaupunkia vaikka ilta onkin pitkällä? Robert sanoi hyväntuulisena ja istahti sängylleni.
- Ihan hyvää ja okei. Voisit esitellä mulle vähän lähipaikkoja, sanoin pirteänä
- Joo kiva, lähetään heti
- Vaihdan eka vaatteet, sanoin pikasesti ja ajoin Roban pois huoneesta.
Vaihdoin päälleni shortsit, topin ja topin päälle neuletakin. En jaksanut edes laittaa meikkiä ja rakentelin hiuksistani sekaisen nutturan josta karkaili söpösti hiuksia. Jalkoihin laitoin mustat balleriinat ja sitten ryntäsin jo alakertaan.
- Roba odottikin jo puutarhassa ja hän lupasi kyysätä minua mustalla pyörällään. Ja se oli sitten menoa. Robert ajoi tosi kovaa joten minun oli pakko kietoa käteni tämän kaulaan.
- IIIIK! Kiljuin ja nauroin vähän väliä.
Kuu paistoi jo pikimustalta taivaalta mutta me vain ajeltiin ympäri hiljaista kaupunkia. Robert oli esitellyt minulle jo varmaankin puoli kaupunkia kun kello tuli 10.00 ja Kati ja isä soitteli jo meitä kotiin. Meillä oli punaiset posket ja nenänpäät ja nauroimme vatsat kipeinä kun astuimme ovesta sisään.
- Kiitos kivasta illasta, huikkasin Robertille kun tulimme yläkerran tasanteelle.
- Samoin, Roba sanoi ja antoi minulle poskipusun.
Olin vähän hämmentynyt mutta hymyilin silti. Vaihdoin pyjaman päälleni ja kömmin sänkyyni. Illalla päässäni pyöri sekava ilta-ajelu, Roban poskipusu ja koko muutto hässäkkä. Sain heti unenpäästä kiinni.
Sanokaa jos tytön pitää kirjoittaa lisää, ja antakaa risut ja ruusut tästä (:
Kommentit (5)
Mun mielestä kivasti kirjoitettu; ote on hieman naiivi, mikä on ymmärrettävää kun ei lapsi välttämättä vielä kirjoita kovin syvällisiä juttuja. Mielestäni kuitenkin sujuvasti ja positiivisesti kirjoitettu, varmaan sopisi hyvin johonkin nuortenkirjaan.
Kannusta tyttöä ihmeessä jatkamaan, kyllä se syvällisempi otekin löytyy iän ja kokemuksen karttuessa!
t. yläkoulun ope
Musta tosta näkyy selvästi se et tyttö kirjottaa siitä mistä haaveilee. Ja en nyt tarkota sitä, et hän toivois, että vanhemmat erois ja isä löytäis Katin jne., vaan enemminkin sitä, et sun tytöstä ois tosi ihanaa, et ois ranskalainen parveke, oma kylppäri, jne. Sais olla hemmoteltavana. Ja varmaan hänellä on joku ihastus (Robert Pattison?).
Must tuntuu, et kirjotin ite just ton tyyppisiä tarinoita ton ikäsenä. :D Enkä mä tiiä et voiko tota arvostella mitenkään samanlaisilla kriteereillä, kun muita tekstejä ("aikuisten kirjottamia juttuja"), mut ei ehkä tarviikaan. Tarina ei varsinaisesti ollu kummonen, mut jos tykkää kirjottaa, niin miksei! (Oon mäki kirjottanu joskus nuorempana runoja (=ihan hirveetä soopaa), säveltäny (=ihan hirveetä soopaa), jne... :D)
en 12-vuotiaalta lähtisi mitään mielikuvituksen huipentumaa odottamaankaan. Jos tyttö tykkää kirjoittaa, antaa palaa vaan! Joukossa ihan hyviä kuvauksia, oikeinkirjoitukseen voi toki aina panostaa.
luin 3 ekaa riviä.
Ainhan sitä voi kirjoittaa omaksi iloksi, mutta ei tuossa mitään kiinnostaa ole.