Lue keskustelun säännöt.
Mulla on kaksi miestä.
16.12.2006 |
Hyvä aviomies. Ja erittäin läheinen, hyvä ystävämies. Kumpaakaan en halua menettää ja tällä hetkellä kaikki onkin hyvin kun molemmat saan pitää, toinen on aviomies, toinen ystävä jonka kanssa ei mitään fyysistä. Henkistä sitäkin enemmän. Pelkään vaan, milloin menetän ystäväni, kun hän löytää rakkauden ja perustaa perheen. Ainakaan näin läheisenä tuskin välimme silloin säilyvät :-( Rakastan häntä niin paljon, hän on tukeni ja ymmärtäjäni, hänen kanssaan voin keskustella KAIKESTA, elämä on niin antoisaa kun hän on ystäväni. Oma mies on muuten tosi hyvä, mutta tämä keskustelupuoli on hänen kanssaan ihan toista kuin ystäväni kanssa.
Kommentteja?
Kommentit (4)
mutta silti taidan alkaa olla jollain tapaa mustis tosta miehestä ja se minusta!
kumpikin tosin esitetään vaan kaveria...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin oli ennen miestäni kaksi hyvää miespuolista ystävää, joiden kanssa ei todellakaan ollut mitään seksuaalista. Miten joidenkin on niin vaikea sitä käsittää?
Oma mieheni ei hyväksynyt noita kaverisuhteita ja jouduin pakostakin etäännyttämään heidät. Kaduttaa, en ole saanut yhtä hyviä naisystäviä tilelle, tuntuu että kaikki on kanoja ja maailma pyörii heidän napansa ympärillä. Ehkä minussa on vikaa, mutta tulen vain toimeen paremmin miesten kanssa. Mieheni on todella mustasukkaista sorttia, silti rakastan häntä!
Hän ei ymmärrä mitä hyvä ystävä merkitsee minulle.
Mieheni kanssa meillä on mukava, hyvin sujuva arki ja perhe-elämä mikä ei ole pikku juttu. Seksi sujuu hyvin. Mieheni hyväksyy läheisen ystävyyssuhteeni niin kauan kuin sänkyyn ei mennä. Ystäväni kanssa meillä on vaan erilainen henkinen yhteys. Rakastan myös miestäni. Rakastan molempia. Soisin ystävälleni kyllä onnen ja perheen. En voi ajatella itsekkäästi, että hän ei niitä saisi. Mutta kun tiedän mitä se merkitsisi ystävyydellemme... en halua menettää läheistä ystävyyttämme! Olenko sitten valinnut mieheni liian pinnallisilla perusteilla, kun perusteet ovat mm. että on komea, urheilullinen, vakavarainen, luotettava, kunnollinen, hyvä isä, meillä on pitkälti samanlaiset arvot ja mieltymykset? Mies nyt vaan ei ole keskustelijatyyppiä niinkuin ystäväni. Molemmissa miehissä on muutenkin hyvät ja huonot puolensa.
Pelottaa ettei tämä voi jatkua ikuisesti tällaisena. Kannattaako tähän ystävyyssuhteeseen satsata, uskallanko kiintyä koko ajan enemmän, jos sitten menetän hänet?
Kerro lisää miehestäsi. Mitä hänessä rakastat? Vaiko mitään? Miten teidän seksielämä sujuu, kun rakastat toista miestä noin lujasti?
Huijaat vain itseäsi sillä, että hän on vain ystävä. Oikealle ystävälleen soisi sydämestään, että hän löytää sopivan kumppanin ja perustaa perheen- siis sen mitä sinä pelkäät..