Odotan jo kovasti, että lapseni pääsee päiväkotiin...

Siellä hänellä olis tekemistä ja kavereita. Kotona ei ole. Vaikka hän on vasta 1.5 vuotias (lähemmäs 2v kun päiväkoti alkaisi), hän on hirveän touhukas ja kyllästyy helposti. kotona hyppii seinille kun ei ole tekemistä vaikka kuinka yritän jotain mielekästä järjestää. Ulkoillaankin, josta hän pitää, muttei joka säällä uloskaan pääse.

Kavereita minulla ei ole kuin yksi täällä (vasta muutimme tälle paikkakunnalle) ja hänenkin lapsensa on jo koulussa. Veljeni kävi kylässä jonkin aikaa sitten saman ikäisen lapsensa kanssa ja mä itkin kun näin kuinka onnellinen oma tyttöni oli siitä seurasta. Lapseni muuttui ihan täysin, höpötti ja leikki innoissaan serkkunsa kanssa. Hänestä oikein huokui se onni kun sai olla toisen lapsen kanssa. Mutta veljeni asuu 300km päässä eikä sieltä joka päivä, ei edes joka kuukausi kylää päästä.

Voin olla teidän mielestä kamala äiti, mutta haluan lapseni olevan hiukan onnellisempi.. päiväkoti tunteja tulisi vain 2-4 per päivä, mutta uskon sen olevan jo niin kiva asia lapsestani että odotan sitä.

Valitettavasti se taaperon into sammuu kun liian pitkään äidistä erossa, asia josta äidit huonosti tietoisia. Taaperoikäiset päiväkodissa käyttäytyvät hyvin eri tavoin kun äidin kanssa kotona tai kylässä.Rasittava on tämä taaperoikä äidille usein ja vähän hengähdystaukoa varmasti äiti tarvitsee mutta pitkät päivittäiset erot ovat taaperolle vielä hyvin raskaita.

perhekerhoja, avointa päiväkotitoimintaa tai perhekahviloita? Siellä saisi lapsi myös lapsikontakteja.

et osallistu maskareihin, perhekahvilaan ym?

se on ihan eri asia leikkiä yhden lapsen kanssa kun olla 21 lapsen ryhmässä yksi lapsista-

2 vuotta on pahin mahdollinen ikä päiväkodin aloittamiselle...