Kaksosten kanssa..

ja siksi se yksilöllisyyden tukeminen jää vähäiseksi. Toki ei tarvitse lähteä minnekään, voihan kotonakin toimia kahdessa eri huoneessa!



****



Monikoiden kehityksen kannalta on tärkeää heti syntymästä lähtien puhutella lapsia omilla nimillä ja mahdollisuuksien salliessa viettää aikaa lasten kanssa erikseen. Tämä tukee lapsen yksilöllisyyttä ja identiteettiä alusta asti. On hyvä pitää mielessä se perusajatus, että jokainen on oma ainutlaatuinen yksilönsä ja monikkolapsillakin on oikeus tulla kohdelluksi ja puhutelluksi sen mukaisesti. Se ei tarkoita sitä, että monikkous pitäisi häivyttää pois, sillä sekin on yksi osa näiden lasten identiteettiä. Jokainen lapsi kuitenkin tarvitsee oman huomionsa ja aikuisen avun kehitystehtävässään.

Lapsien yksilöllisyyttä on hyvä tukea esimerkiksi erilaisilla asusteilla, omilla leluilla ja kavereilla. Myös neuvolan käynnit voisi mahdollisuuksien mukaan järjestää kullekin lapselle erillisillä ajoilla jolloin voidaan varmistaa yksilöllisten piirteiden ja kehityksen havaitseminen ja lapsi saa samalla vanhemmaltaan yksilöllistä aikaa.

Elämä monikkolapsena voi olla tiiviin suhteen takia joskus hyvinkin uuvuttavaa, lapset saavat osakseen ”niputusta” ja vertailua. Myös kilpailua vanhempien huomiosta voi olla enemmän mikä saattaa varsinkin lapsuusiässä näyttäytyä ”riitelynä”. Olisi hyvä, jos lapset saisivat välillä nauttia vanhempiensa, sukulaistensa ja ystäviensä jakamattomasta huomiosta. Erossa olon kokemuksia on hyvä harjoittaa ennen kouluikää.



http://www.suomenmonikkoperheet.fi/monikko2008/tietoa_laskehit_paa.php

ymmärryksensä mukaan. Itse olen sitä mieltä että kaksosten kanssa tulee ehdottomasti järjestää kahdenkeskistä aikaa, jokainen lapsi haluaa olla huomion keskipisteenä tärkeän aikuisen kanssa. Valitettavasti vaan ne kahdenkeskiset hetket ovat ainakin meidän perheessä (kaksoset ja muutama muu) harvinaista herkkua, mutta aina niitä kuitenkin on yritetty silloin tällöin järjestää. Kaksoset tulee arjen hässäkässä niputettua todella helposti yhteen, heitä kutsuukin vaan monikolla pojat/tytöt, ellei pidä varaansa ja yritä koko ajan ajatella että he ovat aivan erillisä persoonia ja yksilöitä. Toinen omista kaksosistani muistelee vieläkin sitä yhtä kertaa kun vein hänet Korkeasaareen viisivuotiaana, nyt on jo yläasteella.