Te jotka olette olleet pitkään kotona, miten ootte työllistyneet?

Ehkä mä menisin sinuna jollekin työllistymiskurssille, jossa olisi työharjoittelu pakollisena osana. Muuten tilanne on aika vaikea.

lh ja olin valmis ottamaan vastaan työn kuin työn. Soittelin läpi kaikkiin lähimpiin paikkohin ja sanoin että voin tehdä ihan mitä vuoroja vain. SEuraavana päivänä olin töissä iltavuorossa.



Mut tämä on ehkä semmonen ala jossa tällä hetkellä on pula.

Ja olin ollut poissa työelämästä n.7v.

Kun sentään jotain olet tehnyt joskus, niin täällä ymmärtääkseni pääsisi vuokrafirmojen kautta työntynkään kiinni tstopuolella, kaupallisella alalla. Jos ei ole valikoiva..

Suhtautuu siihen jos on edes yrittänyt työllistää itse itsensä.

Kannattaako sanoa että itsellä loppuu työt vai vaan että haluaa nyt toisenlaista työtä vai mikä paras.

Mulle kyllä kelpaisi melkein mikä tahansa työ.

Hoitoalaa olen miettinyt mutta jotenkin se tökkii mun kohdalla.

En jaksaisi lähteä päiväkotiin selvittämään lasten tappeluita;)



Kotona olen tehnyt tarpeeksi sitä.



Sellanenkin asia että meidän nuorin on 4v. Isommat on koulussa. Kuinka työnantaja suhtautuu siihen että on monta lasta.

Työmoraali on korkea ja todellakin olisin hyvä ja tunnollinen työntekijä. Valkealpa sitä on haastattelussa näyttää.

Asumme n 50 km Helsingistä.(keskustasta)

Eli olisin valmis lähtemään myös Helsinkiin. En ehkä välttämättä keskustaan asti. Työmatkat menee muuten kohtuuttomaksi.

Onko ehdotuksia vuokranvälitysfirmoista.

Itselle sopis myös vähän pienempikin tuntimäärä esim 30h/ viikko.

En ole siis hakenut töitä vielä mitenkään aktiivisesti.

Kahteen paikkaan laitoin hakemuksen.

Rahallisesti kyllä pärjättäis jotenkin vaikka olisinkin vielä kotona mutta en halua jäädä kotiin. Haluan työllistyä ja päästä takas työelämään.

Kiitos teille jotka vastasitte. Lisääkin ehdotuksia saa laittaa.

Ap

kolmen lapsen kanssa koko 2000 luvun. Itse arvostan tuota aikaa ja lapset voi nyt erittäin hyvin, mutta työn saanti on mahdotonta. Olen yo-merkonomi mutta työkokemuksen puutteen vuoksi en taas pääse minnekään. Joka päivä teen jotain asian eteen, opiskelemaan pitää lähteä vaikka en enää tässä iässä haluaisi.

Aikaisempi tutkintoni " vanheni" siinä mielessä, että sen alan työt ovat vähentyneet kaikkialla. Kun ei ollut vakituista paikkaa ennen kotiin jääntiä, sitä ei sillä alalla enää koskaan saa.



Kotona ollessa suoritin uuden tutkinnon, mutta turhia olivat nekin vuodet yliopistossa.



Kummallisinta on se, että tuoreesta tutkinnosta huolimatta aikaisempaan työkokemukseeni perustuvia työtä ei enää ole tarjolla. Laitan hakemuksia avoimiin paikkoihin, mutta en koskaan enää pääse edes haastatteluihin.

Esim. EilaKaisla ja manpower. Tsemppiä !

ja muutaman hakemuksen jälkeen huomannut, että monta kotivuotta taitaa olla haitta. Ja varmaan kotona olevat pienet lapset kertoo työnantajalle, että uudella työntekijällä tiedossa sairaspoissaoloja ja lapset soittelee töihin.



Minulla on koulutus ja oman alan työkokemustakin 9 vuotta. Silti en ole tullut valituksi, enkä päässyt haastatteluunkaan. Tämä oli yllätys, sillä luulin olevani pätevä työmarkkinoilla.