Onko täällä muita joilla ollut paha raskauspahoinvointi?

Ensimmäisen kohdalla viikoilta 4 viikoille 13 asti, oksentelin päivittäin.

Hädintuskin pystyin syömään kun kaikki oksetti, ajatuskin syömisestä. Pikku hiljaa hiipui ja rupesi ruoka taas maistumaan.

Ei todellakaan vaikuttanut rakkauteeni lastani kohtaan, vaikka todella rankkaa oli.



Nyt odotan toista, ja esikoinen vasta 6kk ikäinen, joten tämä on vieläkin rankempaa, kun itse on ollut vuodepotilaana ja pitäisi jaksaa huolehtia toisesta.

Kerran olen tämän raskauden aikaan tiputuksessa ollut kun ei kahteen vuorokauteen edes vesi pysynyt sisällä. Mutta nyt rv 13, helpottamaan päin. Oksennan edelleen aamuisin, ja huono olo seuraa pitkin päivää jos ei muista syödä tarpeeksi usein. Syöminen edelleen jokseenkin haastavaa, mutta pakko on että ei olo huonone syömättömyyden takia.



Ah tämä ihana raskausaika!

:)

Hain usein sairaslomaa. Saattoi oksentaa kaiken ulos, useaan kertaan tunnissa. Olin nuutunut mutta söin ja join aina oksentamisen jälkeen niin en kuivunut.

Tuo loppui synnytykseen.



Neljännestä lapsesta taas oli kohtalaisen voimakasta. Oksennus tuli kovalla voimalla ja sitä oli muutamia kertoja päivässä, sen kestin.



Kaksi välissä oli lievää etomista ja pahoinvointia harvakseltaan.



Näissä kaikissa kolmessa pahoinvointi päättyi viikon 12 hujakoilla.

oli koko raskaus ajan hirvittävä pahoinvointi ja oksentelu loppuun asti, salissakin viellä oksentelin , loppu heti kun vauva syntyi, olin useaan otteeseen sairaslomalla ja kuivuin. nyt neljäs raskaus , ei yhtään enään nin paha.

minussa joku vikana, vauva oli toki alusta asti rakas, mutta huomasi, että kun vauva oli varmaan puolen vuoden, alko tulemaan enenmmän kiintymystä ja rakkautta häneen, sitten tuli se niin sanottu äidin rakkaus ja kiintymys kunnolla esiin.



Minulla oli todella rankka raskausaika, pahoinvointi alkoi viikolla 6 ja loppui kun vauva syntyi, viimeisen kerran oksensin synnytyksessä.

Suurimman osan raskausajasta olin tiputuksessa, olin ihan kuiva jo, eivät antaneet olla kotona.



Tai olisiko enemmänki vaikuttanut asiaan TODELLA RANKKA VÄSYMYS, vauva oli alkuun erittäin itkuinen, korvatulehdus kierre, kiitos homeisen vuokra-asunnon josta onneksi päästiin eroon kun vauva oli noin 4kk. Olimme myös itse erittäin väsyneitä siellä homeessa ja vielä itselläni todettiin kun vauva oli noin. 2kk syöpä.



En tiedä kumpi enenmmän vaikuttanut siihen, että tuntui, ettei osaa kiintyä niin vauvaan.

Ihme sisulla pysyin pystyssä, olisi pitänyt hakeutua edes saikulle. Muistan, miten makasin työpaikan vessassa tunti sen jälkeen kun kaikki muut olivat jo lähteneet ja ajattelin, että kuolen sinne. Ilmeisesti jotenkin pääsin kotiin…



Heti aamulla join tuopillisen vettä, joka tuli ulos. Siis vatsahuuhtelu. Tämän jälkeen pystyi syömään aamupalan, joka pysyi sisällä. Jos siis söin suoraan aamupalan, se tuli ylös, joten yrjösin suosiolla.



Kokeiles haistaa kloriittia. Jos sen ’tuoksu’ nostaa veden kielelle, niin todennäköisesti kaipaat jotain helpotusta elimistön happamuuteen. Kokeile etikkaa tai veteen liuotettua ruokasoodaa.



Oikeastaan minusta oli vaan hienoa, miten pieni olento pystyi saamaan aikuisen ihmisen polvilleen. Pahoinvointi alkoi kuin tyhjästä kuudennella raskausviikolla ja päättyi kuin seinään 15+2.



Voimia!

Monesti miettinyt, että haluaisin vielä joskus jos syöpä saadaan selätettyä lapsia lisää, mutta pelottaa, kuinka raskasta aikaa siitä tulisi.

Miten uskallan alkaa uudestaan siihen taisteluun?!



Vaikka vauvakuume on jo nyt kova. ;D

vaikutti vieläkin enemmän



Mulla oli kamalat pahoivoinnit mutta ne loppui viimeistään viikon 16 tienoilla

Pahoinvointi ja oksentaminen alkoi viikkoa ennen kuin kuukautisten piti alkaa ja jatkui rv 42+1, jolloin lapsi syntyi. Sairaalaan en joutunut, mutta raskausaika oli elämäni pahinta aikaa. Mikään ei pysynyt sisällä, mitään ei tehnyt mieli. Pari viimeistä kuukautta pakotin itseni syömään perunamuussia ja vaniljajäätelöä, ne oli ainakin helppo oksentaa. Päätin jo silloin, että tämä on ainoa lapseni ja se päätös piti. Ei ikinä enää. Lapsi on ollut rakas ja ihana alusta saakka.



Ainoa asia, mikä "lohdutti" raskausaikana oli se, että pari keskenmenoa kokeneena tajusin, että pahoinvointi ja oksentelu tarkoittaa suurta raskaushormonin määrää ja suuri määrä raskaushormonia tarkoittaa todennäköisemmin loppuun asti menevää raskautta. Lapsi oli siis todella haluttu, joten ehkä sekin vaikutti kiintymiseen.

minulla myös raskautta ennen joka meni loppuun asti, oli yksi keskenmeno, sillonikin ehti tulla jo pahoinvointia. Mutta silti meni kesken.



Lääkärit lohdutteli kun menin viikolla 7 ensimmäisen kerran tiputukseen toisessa raskaudessani, että pahoinvoiti merkitsee yleensä sitä, että raskaus menee loppuun asti, noh, pari tuntia sen jälkeen aloin vuotaa verta järkyttävän paljon, lääkäri uhkaili, että jos ei verenvuoto lopu, tehdään abortti. Lapsella ei ollut mitään hätää kohdussa, ultrattiin muutaman tunnin välein.

Kyllä minä pelkäsin, että sekin raskaus menee ohi. Kaksi viikkoa vuosin, mutta ei onneksi mennyt kesken ja onneksi hemoglobiini arvot pysyi riittävän korkealla, etteivät pakottaneet minua aborttiin, se olisi ollut minun loppuni.



Mutta niin meinasi olla pahoinvointikin, en olisi jaksanut ilman ihanaa miestäni, ihania ystäviäni, ja ihanaa anoppia, appiukkoa, äitiäni, isääni ja sisaruksiani loppuun. Enkä sitä ajatusta, että sen kaiken vaivan palkka on kauan toivottu lapsi.



Onneksi lapsi syntyi jo viikolla 36, lääkärit kyllä sanoivat, että jos ei ole syntynyt ennen viikkoa 38 käynnistävät synnytyksen todella pahan raskauspahoinvoinnin vuoksi.

Oikeastaan viimeiset viisi viikkoa olen oksennellut päivittäin ja hyvin harva ruoka todellakin menee alas. Tuossa tunti sitten tuli taas oksennettua, eilen peräti kuusi kertaa ennen puolta päivää.:/ En vielä ole joutunut sairaalaan, mutta muutamana päivänä olen avokille todennut, että jos oksennan vielä kerran ni sit lähetään.

Koko ajan väsyttää ja sosiaaliset suhteet kärsii. En jaksa enkä kykene pahoinvoinnin takia tapaamaan ystäviäni enkä käymään kaupungilla asioilla. Jo lähiruokakaupassa käynti on tuskaa ja paikka sentään sijaitsee tien toisella puolella.

Opiskelen tällä hetkellä AMKissa ja pyrin tekemään kaikki mahdolliset kurssit kotoa käsin, koska kouluun raahautuminen ja se tunnin kävelymatka on mulle tällä hetkellä aivan sietämätön.:(

lapsen jos vaan uskaltaisit uudelleen siihen urakkaan alkaa?

Vai oletko ollut tyytyväinen päätökseesi ettei enään ikinä niin aina?



Ap

Oi kamalaa, olet ihan oksennellut raskaana?



Etkä mitenkään ota vastaan kun sulle kerrotaan omia kokemuksia miten raskausoireissa on eroja.



Se vaikuttaa ihan hirveästi myös miten reppanaksi odottava äiti heittäytyy.

Ei tuollaista pahoinvoinnissa olevaa määrittelyä ole. Sinä nyt laattasit ja teit siitä ohjelman.



Ei kaikki raskaudet mene samoin ja joskus raskaus menee kesken. Voi hyvät hyssykät. Älä pura juttua enempää muille, tarvitset ihan neuvolaterapeutin apua.

Voi, toivotaan, että pahoinvointisi loppuisi pian.



Hei, rohkasen käymään tiputuksessa, veljeni vaimolla auttoi kun hän kävi muutaman tunnin tiputuksessa, pitempi pätkä meni sitten hyvin ja meni toisen kerran tiputukseen. Siihen loppui pahin pahoinvointi sitten.



Lääkärit minullekin sanoivat, että saattaa lopettaa sen pahoinvoinnin tiputus.



Minullakin auttoi aina pariksi päivää, sain käydä aina sitten muutaman päivän kotona ennenkuin jouduin takaisin. :)



AP

minä puran tunteeni täällä jos se minua helpottaa.



En heittäytynyt reppanaksi enkä heittäydy. Et tunne minua niin turha tulla arvostelemaan.



AP

"entäs jos"-ajatus.. :)



Mutta _oikeasti_ en ole toista lasta halunnut. Aika ei ole kullannut muistoja, raskaus oli kamalaa. Olen siis erittäin tyytyväinen päätökseeni. Mulla on aivan ihana, jo ekaluokkalainen fiksu ja terve lapsi. Olen kiitollinen ja onnellinen hänestä :)



-10-

Et sinä voi päätellä että jollain on TOSI rankka olo jos se on ihan tiputuksessa. Oikeesti? Silloin valittaa vaan oloaan ja vastaanottajana on ihminen joka sanoo että menet tippaan.

Mitä niin ihmeellistä tuossa on? Oksentelua! :)

Ja jos vielä joskus tuntuu, että toivoisit vielä lapsen, että saisit voimia alkaa uudestaan urakkaan.

Ja jos uudestaan alat odottamaan, että raskautesi olisi paljon helpompi. :)



Itse sain voimia ajatella, että ehkä vielä joskus, erään vanhan vauvalehden jutusta, jossa eräs äiti kertoi hänen ensimmäisestä raskausdesta jolloin hänellä oli ollut TODELLA paha raskauspahoinvointi, (sen kun luki, tuntui, että itse pääsi erittäin helpollaä) :D

Niin hän oli myöhemmin uskaltautunu kaksikin kertaa raskaaksi ja kumpikin meni sitten ilman pahoinvointia, vain kuvotusta alussa.



Mutta onnea ja iloa teidän perheeseenne, saamme olla onnellisia kumpikin lapsestamme joka miellä jo on. :)



Ap

Et sinä voi päätellä että jollain on TOSI rankka olo jos se on ihan tiputuksessa. Oikeesti? Silloin valittaa vaan oloaan ja vastaanottajana on ihminen joka sanoo että menet tippaan.

Mitä niin ihmeellistä tuossa on? Oksentelua! :)

Ap

Aloin oksentamaan ehkä n. 5 viikolla. Oksentaminen loppui kun vauva syntyi. Kaikki sanoivat alkuraskaudessa että kyllä se kohta helpottaa. Ei helpottanut juurikaan. Joskus loppuraskaudessa saattoi olla yksi päivä etten oksentanut.

Olin tiputuksessa kerran ja minulle myös määrättiin alkuraskaudessa pahoinvointilääkkeet, niitä toisin sai syödä vain 3 kk ja ne eivät auttaneet yhtään..

Synnytys kesti n.20 tuntia ja oksensin koko ajan 10 min välein. Olin aika poikki, ihme että jaksoin synnyttää melkein 4,5 kiloisen vauvan normaalisti.

Pahoinvointiaika oli rankkaa, mutta jälkikäteen se on melkein unohtunut ellei sitä erikseen muistele. Palkinto korvasi kaiken.

Ap