Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Rakkaus tosiaan tekee tyhmäksi :(

Vierailija
14.12.2011 |

Mikä helvetti mua vaivaa???



Mies jäi kiinni vuoden kestäneestä suhteesta. Ei kuitenkaan myönnä muuta kun sen, että olivat "tosi hyviä kavereita",

kuitenkin kaikki merkit, kuten salaaminen minulta, viittaa muuhun kuin pelkkään kaveruuteen.

Tietää, että on tehnyt väärin, muttei mielestään ole pettänyt. Tuo suhde ei ole edes ainoa asia, mistä mies on mulle valehdellu.



Ja MINÄ OLEN NIIN TYHMÄ, että haluan uskoa miestäni, vaikken oikeasti uskokaan.



Olo on kamala, rakastan häntä, enkä haluaisi erota, en kestä ajatusta yksinolosta, siitä, että lapset "jäisivät ilman isää",

en kestä ajatusta siitä, että mies tapaisi jonkun toisen, tekisi mahdollisesti lisää lapsia. En vaan kestä.



Toisaalta, en kestä olla myöskään suhteessa, jossa toinen puhuu paskaa, ällöttää, kun mies edes koskee minuun. Vituttaa, että ei voi tunnustaa, miten voin antaa anteeksi, jos mies ei edes voi myöntää mitään?



Vituttaa, että miehen mielestä aihe on jo loppuun käsitelty, sain tietää asiasta kuukausi sitten. enää aiheesta ei saisi puhua.



Olen idiootti, myönnetään, ihan hävettää. mutta nyt jotenkin ymmärrän, miksi niin monet eivät eroa, vaikka toinen pettäisikin, käyttäisi huumeita, olisi väkivaltainen, juoppo tms.



Ja minä olen AINA vannonut, että minulle ei käy näin, vaan jos mies tekee minua kohtaan noin väärin, ni lentää pihalle samantein...ja tässä sitä nyt kuitenkin mietin, mitä sille ostais joululahjaks :/

Ja mietin, että valitanko mä ihan turhasta, me ollaan kuitenkin terveitä- ja hengissä.



Anteeksi, pakko oli avautua, kun kenellekään en ole voinut kertoa, kaveritki varmaan naurais :(



Näköjään paskaanki tottuu. Muita?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
14.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toisaalta, jos mies on sitä mieltä, että et saisi enää puhua aiheesta, vaikka vasta kuukausi on mennyt, se ei minusta kerro kovin anteeksipyytävästä asenteesta. Näinollen mies ei ehkä ole kovin pahoillaan ja saattaa jatkaa samaan malliin. Minä annoin liian monta viimeistä tilaisuutta, yksikään niistä ei riittänyt. Sitten, kun lopulta laitoin miehen pihalle, hän ei tahtonut uskoa, että tämä viimeinen kerta oli todellakin viimeinen. Edelleen on sitä mieltä, että ero tuli yllätyksenä. No, niin kai se tulikin, kun hän ei koskaan kuunnellut, mitä sanoin.

Vierailija
2/3 |
14.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se on helppoa täysin ulkopuolisena sanoa, että JSSAP! Itsekin olen aina vannonut, etten pystyisi pettämään, mutta niin kuitenkin kävi. Mies antoi anteeksi ja halusi jatkaa suhdetta, myöhemmin avioliittomme kuitenkin kaatui.



Suostuisiko mies pariterapiaan? Mitä hän haluaa, jatkaa vai erotako? Keskustelkaa, keskustelkaa. Ole miehellesi rehellinen, kerro ettet halua erota, mutta haluat tietää totuuden. Ei tuollaisesta shokista noin vain päästä yli. Vaikka antaisit anteeksi, luottamuksen takaisin saaminen on paljon vaikeampaa. Näin meillekin kävi.



Tsemppiä. Se että haluat jatkaa suhdetta ja tehdä siitä paremman, ei tarkoita että olisit idiootti. Päin vastoin. Se vaatii rohkeutta ja yritystä ihan hemmetisti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
14.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuten sanoin, mies on valehdellut muustakin. ja on valehdellut ennenkin. Minä myös olen uhkaillut häntä erolla, ennenkin. koskaan en sitä ole toteuttanut. ja aina vannoin, että seuraavalla kerralla, kun väärin tekee, niin lähtee.



Mies haluaa jatkaa, jos hänet jätän, millään ei kuulemma ole sen jälkeen enää väliä.



Aluksi lupasi tehdä mitä vaan, puhuin mm. terapiaan menosta. mutta, kun oli kulunut viikko, ettei aiheesta oltu puhuttu ja otin uudelleen puheeksi nämä "ehdot", niin sanoi, ettei tarvi mitään terapiaa, nyt kun on tosi hyvä olla, saadaan selvitettyä yhdessäkin nämä asiat.



Ei kuitenkaan enää suostu aiheesta puhumaan, ja minä kaivelen vanhoja asioita. kuulemma.



Uskon tosissani sen, että mies haluaa olla meidän kanssamme, mutta käytöksestä ja menneestä päätellen, en usko, että on oikeasti pahoillaan, enkä usko, että aikoisi tosissaan muuttaa käytöstään/tapojaan.

Eihän kukaan uskoisi, tuskin tekään, jotka tämän ehkä luette.



Siksi, tunnen itseni typeräksi, väkisin yritän tehdä suhteesta "normaalia", vaikka tiedän, ettei se yksin onnistu, jos toinen ei halua samaa.



ap