Nyt meni hermot lasten syömiseen!

eivät kuole nälkään



teet ruoan, kun valittaa niin et kuuntele, kiellät heittämästä ruokaa, jäähylle tarpeen tullen



älä provosoidu, pääset myöhemmin helpommalla



tsemppiä!

mutta hoitolasten kanssa takana. :D



Tsemppiä ja voimia. Hermoja raastava tilanne.

Jos on joku mauste tai vaikka herneet, jonka vuoksi lapsi jättää koko ruuan syömättä, ei varsinkaan mausteiden kohdalla ole vaikea ottaa lapsen annos erikseen ennen maustamista.



Siinä menee sekin tekosyy.

Mä olen yrittänyt olla aluksi näkemättä sotkemista, jutella vaan kivoja ruokapöydässä. Kehua, kun on lähtenyt syömään ja onnistunut siinä. Ajatellut, että parempi opetella kuin syöttää (ja olla provosoitumatta).



Olen puhunut myös, että jokaiselle annetaan ruokarauha. Jutellaan mukavia, mutta valitukset ei kuulu pöytään. Jos on haukuttu pahaksi ruuaksi, olen vastannut, etten tarjoa pahaa. Olen todennut vain, että maistele ja syö se mitä jaksat. Kertonut myös, että kun syö, jaksaa leikkiä ja olla hyvällä mielellä.



Musta sotkeminen on merkki siitä, ettei ole nälkä. Meillä ainakin syödään aluksi hyvin, jossain vaiheessa alkaa ruuan pyörittely. Silloin sanon, että taidat olla täynnä, voit kiittää ja lähteä pöydästä.



Olen luottanut aina siihen, että lapsi syö minkä tarvitsee. Oppii myös tunnistamaan nälän ja kylläisyyden. Yritän pitää kolme tuntia ruokailujen välissä, näin tulee viisi ateriaa per päivä.



Herkut sekottaa kyllä heti rytmin. Onhan niissä ihan hurjasti päivän energiasta. Me herkutellaan joskus välipalan aikoihin, juhlat on myös poikkeus.