Mielenterveysongelmaiset aina itsekeskeisiä?

typerä avaus

Kysyn sen takia, että haluan tietää ja oppia. En pilkatakseni ketään.

Märehtivät omaa psyyketään päivästä toiseen. Etenkin masennuspotilaat käpertyvät omaan pieneen maailmaansa, eikä heillä riitä voimia ajatella ketään muuta kuin itseään ja omaa ahdistustaan. Ja usein he vielä paheksuvat sitä, että muiden läheisten elämä ei pysähdy heidän mukanaan.

Ennen sairastumista monet ovat enemmänkin "itsensä unohtaneita".

ne haavoittuvaiset (tai haavoitetut) ovat usein herkkiä ihmisiä, jotka eivät jaksa tätä maailman kovuutta. Todella itsekeskeiset mennä porskuttavat eteenpäin, vaikka läheiset kaatuisivat ympäriltä.

Empatian puute on leimallista vain ja ainoastaan narsistisesta tai sosiopaattisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiville ja psykopaateille. Esim. joukkomurhaaja Breivik edustaa jotakin tai useita näistä.



Masentuneet, skitsofreenikot, kaksisuuntaiset ovat äärettömän herkkiä myös toisten tunteille, saati omilleen. Bulimikot myös. Mielenterveyspotilaat ovat pelokkaita ja arkoja, sivuun väistyviä. He tosiaan tuntevat, liiankin hyvin. tuntuu että moni heistä olisi terve, jos he vain lakkaisivat kantamasta harteillaan koko maailman syntejä.



Itsekeskeisyys puolestaan lienee lähinnä terveiden ominaisuus; olen työelämässä törmännyt tällaisiin kylmiin ja kyynisiin kyynärpäätaktikoihin, jotka lakaisivat herkemmät sivuun. He olivat täysin terveitä, mutta jokin persoonallisuushäiriö heillä mahdollisesti oli.



Miksi et etsi kyseisten sairauksien tietoja asiallisista lähteistä vaan levittelet tuollaista uskomatonta soopaa?

ihmisistä on itsekeskeisiä riippumatta heidän mielenterveydestään.

Kysyn sen takia, että haluan tietää ja oppia. En pilkatakseni ketään.

olen myös minä usein törmännyt.

Märehtivät omaa psyyketään päivästä toiseen. Etenkin masennuspotilaat käpertyvät omaan pieneen maailmaansa, eikä heillä riitä voimia ajatella ketään muuta kuin itseään ja omaa ahdistustaan. Ja usein he vielä paheksuvat sitä, että muiden läheisten elämä ei pysähdy heidän mukanaan.

En jaksanut soitella ystäville joten he on jotkut ottaneet minut niin ettei minua kiinnosta heidän asiat, vaikka todellisuus on sitä ettei vaan jaksa soitella. Voisin kyllä kuunnella heidän juttujaan mutta jotenkin se yhteydenottaminen on jäänyt ja sitten minua syyllistetty että olen itsekäs.

Olen tästä terapeutillani sanonut ja hänen mielestään se on julmaa minua kohtaan. Nimenomaan empatian puutetta muilta.

Koen että liikun ihmisten parissa. Meillä on lapsia joita pitää viedä ja tuoda. Vaikka se pitää pinnalla niin se osaltaan kuluttaa.

Olen alkanut vähentää ajatuksieni kertomista ihmisille koska en tahdo pettyä siihen että tunteitani vähätellään. Tai sitten toinen ääripää on että vatvon koska puhun kuolleesta. MInulla ei ole enää lasta elossa joten minä en saa puhua hänestä. Se on todella kurjaa. Samaan aikaan kaikki muut saa puhua lapsistaan minulle.

Elossa olevista lapsista saan puhua, mutta on kuulemma minun ongelma jos en voi "antaa periksi sille ettei minulla ole enää tuota yhtä".

On todella kurjaa kun ei voi lapsesta puhua.

Jos kertoo miten hän osasi jotain tehdä tai oli taitava tai osasi huonosti jotain niin se on säälittävää. Niin kai. Olen pahoillani etten vaan tajua. Te tietysti heti olisitte kuin lasta ei koskaan olisi ollutkaan jos omanne kuolisi..

Voi sua, onpa ymmärtämätön lähipiiri. Hädässä ystävä tunnetaan, eli heitä pois sellaiset ystävät, jotka eivät tilannettasi tajua. Oikea ystävä kuuntelee, se kuuntelee vaikka viisi vuotta kunnes paranet. Suru ei katoa hetkessä, vaan siitä pitää saada puhua.

Oletko ajatellut vaikka jotain seurakunnan sururyhmää? Niissä käyvät monet, eikä ole pakko edes kuulua seurakuntaan; jonkin verran jeesustelua on ehkä pakko sietää.

Ystäväsi pelkäävät omaa kuolemaansa ja kieltäytyvät siksi puhumasta ja kuuntelemasta. Sinä olet oikeassa, eivät he.

olen myös minä usein törmännyt.

Märehtivät omaa psyyketään päivästä toiseen. Etenkin masennuspotilaat käpertyvät omaan pieneen maailmaansa, eikä heillä riitä voimia ajatella ketään muuta kuin itseään ja omaa ahdistustaan. Ja usein he vielä paheksuvat sitä, että muiden läheisten elämä ei pysähdy heidän mukanaan.

Masennus on pahin sairaus, mikä ihmiseen voi iskeä. Se iskee elämänhaluun, saa haluamaan kuolla. Paljonko siinä sitten jaksaa muita piristää tai muiden touhuja ajatella?

Väite, että masentunut haluaisi toistenkin sairastuvan, on törkeä ja väärä. Sotket hommaan narsismin, narsisti kuvittelee maailman pyörivän hänen napansa ympäri, mutta narsisti ei kyllä kykene masentumaan, sillä hänellä ei ole siihen tarvittavaa tunne-elämää.

paniikkihäiriö, enkä todellakaan ole itsekeskeinen. Ehkä liiankin kiltti ja kuuntelen muiden ongelmia/suostun muiden tahtoon, kun pitäisi oppia sanomaan ei..

Kysyn sen takia, että haluan tietää ja oppia. En pilkatakseni ketään.

Vauva.fi:n keskustelupalstalta ei mitään opi.

Mihin mieleltään sairaan pitäisi mielestäsi keskittyä, sinun huvittamiseen vai? Minä olen kaksisuuntaista mielialahäiriötä poteva ihminen ja hoidan perhettäni 24/7, sillä en kykene nukkumaan. Itsekeskeiseksi ei ole haukuttu, vaan liikaakin toisten asioihin sotkeutuvaksi, ylihuolehtivaksi.

Väitän, että me emme sairastuisi, jos olisimme normaalia itsekeskeisempiä. Mehän huomaisimme oireet ajoissa ja osaisimme ryhtyä hoitamaan itseämme. Sen sijaan emme vuosiin mene lääkäriin vaan hoidamme läheisiämme, toimimme politiikassa ja vanhempainneuvostossa ja kirjoitamme lehtiin sivistysjuttuja. Useimmat ovat tunnollisia työntekijöitä ja ajavat itsensä sitten loppuun.

Yksi exä oli ainakin täysi sekopää myös tuolla saralla ja oli myös diagnoosi jostain ahdistukseen littyvästä ja pahat uniongelmat. Maailmassa oli vain hän ja hänen kylmä persoonansa.



t. mies

50 no harva tekee kuolemaa vuosikymmenetkuten nämä masentuneet.

ja hankkia ihmisille oikeankaltaista terapiaa. Roikutetaan löysässä hirressä vuosia ja syötetään mielialalääkkeitä, jotka toimii lähinnä särkylääkkenä. Ja oma lukunsa on sitten tietysti nämä tämänkaltaiset avaukset, jotka ylläpitää sitä ajatusta että masennus ja muut mt-ongelmat on itseiaiheutettuja ja korjaantuisivat sekunnissa kun vaan asenne vaihtuisi. Joten korkea kynnys mennä hankkimaan ammattiapua pitää ikuisessa valituskierteessä ne, jotka pärjäävät sen verran hyvin että kasvojen menetyksen pelko ja häpeä on suurempi kuin mt-ongelmien aiheuttama jatkuva, uuvuttava henkinen jomotus.

En ihan päässyt ajatuksesta kiinni, mutta tuohon terapian etsimiseen puuttuisin sen verran, että se on kumma kyllä mielenterveysongelmaisen itse etsittävä! Lääkärini suositteli minulle terapiaa ja kysyin, millaista. Hän käski kysyä Kelasta. Kysyin Kelasta, ja siellä sanottiin, että lääkärin se pitää tietää.

Niinpä olen ilman terapiaa, paitsi supportiivista.

Lääkehoito on erinomaista, enkä ymmärrä mitä tarkoitat "niillä kunnon tutkimuksilla". Haluatko että pääsi kuvataan? Ei siitä kyllä selviä sinun ongelmiesi syy. Minut on tutkinut psykologi, joka teetti useita neuropsykologisia testejä ja saikin selville jotain muistiongelmia, mutta ei se sairauttani pois taio.

Luonnollinen ratkaisu olisi, että lääkkeettömät hullut pantaisiin vaikka Korkeasaareen näytille, siellä sitten kirmailisivat kunnes kuolisivat hoidon puutteeseen. sitäkö sinä haluat?

Yksi exä oli ainakin täysi sekopää myös tuolla saralla ja oli myös diagnoosi jostain ahdistukseen littyvästä ja pahat uniongelmat. Maailmassa oli vain hän ja hänen kylmä persoonansa.

t. mies

Ihmisellä voi olla sairaus, ja lisäksi hänellä voi olla toinen sairaus tai persoonallisuushäiriö. Kykenetkö sinä ja millä koulutuksella erottamaan näiden eri sairauksien ja mahdollisen persoonallisuushäiriön (joka siis ei ole sairaus vaan useimmilla on luonne vähän vinksallaan) aiheuttamat käyttäytymisen piirteet toisistaan? Väitän, ettet pysty. Etenkään kun on niin läheisestä ihmisestä kysymys, ettet voi olla objektiivinen.

Toivoisin ettet yleistäisi jonkun exäsi perusteella vähäistä tietämystäsi kaikkiin maailman mielenterveysongelmiin. Kommenttisi perusteella vaikutat itsekin aika lierolta.

eivät itse välttämättä voi asialle mitään, jos sairaus ja/tai lääkitys on niin voimakas.

Miksi skitsofrenia ja bulimia mainitaan samassa luettelossa?

siksi että ne ovat molemmat mielenterveyden ongelmia.

ahdistuneita.