Voisitko kuvitella asuvasi paritalon ylakerrassa lapsien kanssa? Olen ihastunut yhteen myynnissa olevaan paritaloon, asunto olisi toisessa kerrroksessa.

Vai onko siinä toinen asunto alakerrassa ja toinen yläkerrassa?

Varsinkaan jos alakerrassa asuvilla ei ole lapsilla. En kyllä muutenkaan oikein usko tuollaiseen asumismuotoon. En suvun enkä vieraiden kanssa.

Me asumme puutalossa, jossa yksi perhe asustaa yläkertaa (heillä pari pientä lasta) ja me asustamme alakertaa (meilläkin pari pientä lasta) ja olemme asumismuotoon hyvin tyytyväisiä. (Molemmat perheet.) Puutalosta on hyvä tietää, että kaikki sitten kuuluu, siis askeleet, vauvan itku, imurointi, musiikki, puhe (tosin sanoista ei onneksi saa selvää). Etenkin alakertaan kuuluu ylhäältä huomattavasti enemmän asumisen ääniä kuin toisinpäin. Meitä tosin ei ole sekään häirinnyt, koska harvemmin yläkerran lapset juoksevat ystäviensä kanssa tuntikausia ees-taas ja kaikki muu on normaalia elämää. Ja jos joskus juoksevatkin, juokseminen lakkaa säälliseen aikaan eli lasten nukkumaanmenoaikaan.



Olemme naapureiden kanssa tunteneet entuudestaan ja asumisen myötä myös ystävystyneet lisää. Jos naapuri olisi joku vaikea äänihysteerikko, tällainen asuminen olisi ihan mahdotonta. Vuokralla olemme joskus asuneet sellaisten naapurissa, joita jokainen rasahdus häiritsee. Ehkäpä kannattaa selvittää vähän kenen yläkertaan olette muuttamassa, jotta tiedätte sujuuko normaalielämä ongelmitta ko. ihmisten kanssa. Paritalossa joutuu myös neuvottelemaan talon remonteista toisen asukkaan kanssa ja on hyvä tietää, mitkä ovat toisen intressit talon kunnossapidon suhteen.