Kaverin valitus siitä kun stressaa rahattomuutta, työttömyyttä ja elämän vaikeutta.

Mua niin ottaa kupoliin! Paras ystäväni, ollaan tunnettu ihan pikku nappuloista saakka, on alkanut viime aikoina ruikuttamaan elämänsä kurjuutta. Teki lapsen nuorena, 18-vuotiaana, juuri ja juuri kerkes valmistumaan ammattiin. Se lapsi oli PAKKO saada miehensä kanssa jonka kanssa oli tuntenut 2 kk.



Ero tuli ja ystävästäni tuli yh, ei löytänyt töitä vuosien etsinnästä huolimatta. Lopulta kuitenkin eräs yritys hänet palkkasi, on huonomainen yritys, mutta työtä silti. Ystäväni on ollut siellä töissä reilut kaksi vuotta ja on niin täynnä sitä työtä ja pomoa ja kaikkea. Ymmärrän kyllä että jos työpaikka on huono ei sinne ole kiva mennä.





Hänen nykyinen miehensä on työtön ja ystäväni stressaa myös sitä että hänellä on tällä hetkellä päävastuu taloudesta. Muita lapsia heillä ei ole kuin tämä jo kouluikäinen poika. Ystäväni Stressaa sitä että hänen palkallaan ei mitään punaisia tupia ja perunamaita ostella (haaveillut niistä ikänsä).



Mulla jotenki nousee niin karvat pystyyn hänen ruikutuksestaan. Hän on itse elämänsä valinnat tehnyt. Ammatinvalinnat, valinta lapsen teosta nuorena (ei puhettakaan silloin että olisi ensin etsinyt mukavan työpaikan ja työskennellytkin ehkä pari vuotta ennen lapsen tekoa), jne... Unohtamatta sitä että on yrittänyt jo vuosia taivutella miesystäväänsä toisen lapsen tekoon!!



Mulla ja miehellä on molemmilla äärimmäisen huonopalkkaiset osa-aikatyöt, rahat riittää juuri ja juuri pakollisiin menoihin, ylimääräistä ei kauheasti jää. Asutaan mieheni ja lapseni kanssa hyvällä alueella, mutta vuokralla. Elämäni on silti ihanaa, kun en ole ikinä stressannut sitä että pitäis hankkia omistusasunnot ja autot ja etelänmatkat. Miten saisin ystäväni ymmärtämään että olisi kiitollinen siitä mitä hänellä nyt on? Tuntuu niin vaikealta sanoa "suoraan", ku mun mielestä kuitenkin tuo ystäväni stressaantuminen kertoo vain siitä että ehkä hän on kunnianhimoisempi kuin minä?



Esim. vaikka palkkani on huono, on työpaikkani maailman paras, en vaihtaisi sitä mihinkään kun työkaverit ovat niin ihania ja töihin oli juuri ihana palata äitiyslomalta! :)



En edes tiedä ymmärsikö kukaan mitä tässä ajan takaa, mutta pakko oli päästä purkamaan näitä tuntoja!