Kuinka kasvattaa klttiä sosiaalista poikaa enemmän itsekkääksi?

kuin sosiaalisesti jäykistä kavereistaan.



Kehu ja kannusta lasta mieluummin olemaan juuri sellainen kuin luonnostaan on, se tulee palkituksi aivan varmasti elämässä.



PS. Olin itse samanlainen lapsi, ja menestyn erinomaisesti näin aikuisena sekä työ- että sosiaalisessa elämässä.

kärsinyt siitä, että sinulla ei ollut tiivistä bestistä? Ihmeellisiä nämä nykyajan pojat...ennen juuri pojat leikkivät isoissa porukoissa.

kärsinyt siitä, että sinulla ei ollut tiivistä bestistä? Ihmeellisiä nämä nykyajan pojat...ennen juuri pojat leikkivät isoissa porukoissa.

Mulla oli kuitenkin aina kavereita, enkä muista, että olisi ollut mitenkään hankalaa löytää paria koulussa mihinkään hommiin.

Mulla on itselläni kolme lasta, ja esikoinen on juuri oman poikasi kaltainen tokaluokkalainen, joka touhuilee vähän kaikkien kanssa, ja tulee hyvin toimeen porukassa kuin porukassa. En ole huomannut, että erityisemmin kärsisi siitä, että kaverit vaihtelee.

Keskimmäinen sitten taas on tosi tiukasti bestikseensä takertuva tyyppi, jolle onkin sitten katastrofi, kun tämä bestis tekee joskus jotain muuta tms.

Pienimmästä ei voi vielä oikein mitään sanoa...

Mutta joka tapauksessa, kyllä tuo esikoisen osa noissa kaverijutuissa on paljon helpompi kuin keskimmäisen.

Muutenkin, elämässa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, kaverit vaihtuu, ne muuttaa pois tms. niin kyllä se aika vaarallista on kamalasti takertua yhteen ainoaan kaveriin ja priorisoida tämä yli kaikkien muiden.

T: 2 ja 4

hän tulee jotenkin tallotuksi jatkossa. Hänelle käy aina se, että pyydetään lisää porukkaa mukaan....mutta välillä nämä muutamat hänen ystävänsä haluavat sitten olla kaksistaan ilman poikaani. Tekisi mieli sanoa, että nyt kuin sait Matin kylään niin olkaa tekin kahdestaan älkääkä pyytäkö teppoa mukaan....koska hän jättää sinut välillä myös yksin. en ole sanonut, joten yleensä kun matti tulee niin teppo seuraa perässä....



ap

näitä bestis-tyylisiä poikia...



ap

p.s. poikani on myös valittu koulussaan luokkansa luottamustehtäviin äänestyksellä, joten on varmasti ihan pidetty luokassa. Liian sosiaalinen ja empaattinen???

että teet kärpäsestä härkäsen :) Oma poikani on tokaluokalla, enkä edes ole kuullut, että pojat nykyisin olisivat tällä bestislinjalla. On heilläkin jossain määrin ryhmittymiä, mutta aika vaihtelevaisia ovat silti. Poikani ei tosin ole kovin sosiaalinen, eli vaikka koulussa tykkää pelata esim. jalkapalloa muiden kanssa, ei vapaa-ajalla oikein kaipaa muuta kuin perheen seuraa. Minusta poikasi kehitys kuulostaa oikein hyvältä. On taito oppia viihtymään monenlaisten ihmisten kanssa; siitä on varmasti hyötyä myöhemmin ja ennen kaikkea hänellähän on aina hauskaa :) Tietysti voi olla, että tilanne muuttuu, jos löytyisi joku hengenheimolainen, mutta se on sitten sen ajan asia.

Alitajunnassa tiedän tekeväni itse asiasta isomman ongelman. Harmittaa silti aikuisen näkökulmasta katsoa kun muutamat muut lapset eivät ole yhtä reiluja kavereita ja mukaan ottavia.



ap

Minulla ei koskaan ole ollut ns. sydänystävää, kavereita kyllä paljonkin. Välillä olen ollut jonkun kaverin kanssa enemmänkin tekemisissä.



Itselläni sisarussuhteet ovat lapsena sekä nyt aikuisena olleet tärkeämpiä kuin mitkään kaveruussuhteet.

luottamustehtävissä ja sai heti ekalla reilu kaveri stipendin.



SAnoisin, että relaa nyt vaan. Jotkut on reilumpia, toiset vähemmän reiluja, ja jokainen saa jossain vaiheessa ansioidensa mukaan.

harvalla tuntemallani pojalla on. Taitaa olla enemmän tyttöjen juttuja. En todellakaan kannustaisi poikaa niihin touhuihin, porukalla on kivempaa!

olen huomannut, että kun hän kutsuu useampia lapsia samanaikaisesti kylään (kaikki jotka vaan ovat tulossa) niin jotkut sitten lähtevätkin jonkun muun matkaan. Olen silti todella ylpeä lapsestani, kun hän on pidetty ja yhteydenottoja satelee. Siinähän lapsi juuri oppii elämää varten tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, kun ei ole valikoiva. Pääasia että lapsi on itse onnellinen.

kuin omani!



Eikö teitä sureta se, että teidän lapsenne "syli" on aina avoinna kavereille, mutta siltikään nämä kaverit eivät aina itse muista olla vastavuoroisia?



ap

ja hohhoi.

Poika on siis niin fiksu ja hieno ihminen ettei halua jättää ketään leikkien ulkopuolelle, vaikka joku joskus (harvoin ilmeisesti, jos kerran on muuten suosittu) hänet jättäisikin. Ja äiti haluaa kannustaa poikaansa käyttäytymään huonommin ja epäreilummin kavereita kohtaan, ikäänkuin kostoksi siitä että muilla on jotain bestiksiä joita he suosivat?

Rehellisiä tunteita huolestuneelta äidiltä.



terveisin ap

Mitä jos nauttisit ihanasta lapsestasi!

Milloin ketäkin simputetaan. Milloin kukakin on kolmas pyörä. Kaverit vaihtuu joka päivä milloin kehenkin. Lapset kasvaa päiväkodeissa tällaisiksi.Ei ihme ettei moni jaksa koulukavereita enää vapaa-ajallaan. Kaksistaan olijoilla on yleensä myös vaikeaa: toinen hallitsee ja määräilee sekä toinen sitten tottelee kaiken ja tanssii pillin mukaan, ettei toinen suuttuisi. Ehkä ennemminkin suosisin porukassa oloa kuin avioliittotyyppisiä suhteita.

Milloin ketäkin simputetaan. Milloin kukakin on kolmas pyörä. Kaverit vaihtuu joka päivä milloin kehenkin. Lapset kasvaa päiväkodeissa tällaisiksi.Ei ihme ettei moni jaksa koulukavereita enää vapaa-ajallaan. Kaksistaan olijoilla on yleensä myös vaikeaa: toinen hallitsee ja määräilee sekä toinen sitten tottelee kaiken ja tanssii pillin mukaan, ettei toinen suuttuisi. Ehkä ennemminkin suosisin porukassa oloa kuin avioliittotyyppisiä suhteita.

Luulenpa, että viidakon lait todella hallitsevat ellei lapsia saa kasvatettua jämäkästi paremmille tavoille, ja sellaiseen ei kai päiväkodeissa ole juuri resursseja. Kumpikaan lapseni ei ole muuten ollut päiväkodissa, vain kerhoissa ja eskarissa, ja heille kilpailut ja juonittelut ovat koko lailla käsittämättömiä asioita. Kuopus (vielä leikki-ikäinen) on oppinut sosiaalisesti vähän luistavammaksi, mutta melko samanlainen hän on kuin veljensäkin, joka ei tietääkseni haasta toisia lapsia negatiivisella tavalla tai ainakaan juonittele. Kun esikoinen oli alle kouluikäinen, murehdin minäkin tuota puolensapitämättömyyttä, mutta enää en. Eskari ja koulu ovat jämäköittäneet, mutta perusluonne ei onneksi ole muuttunut mihinkään. Jos minun pitäisi valita haluaisinko kaveriksi sosiaalisesti juonikkaan takinkääntäjän vai ehkä kömpelömmän, mutta peruskiltin ihmisen, niin jälkimmäisen, ehdottomasti. Liekö se lapsilla sen kummempaa?

8