en pärjää enää lapseni kanssa :(

mutta mitä vitun positiivista voit antaa jos se koko ajan tekee jotain ilkeää ja uhmaa!!en jaksa enää kehuakkaan kun ei ole kehuttavaa.

Itsekkin kasvatin esikoiseni yksin ja painin tämän uhmaiän kanssa aikoinani. Ja totta on,että tuon ikäiselle tepsii se positiivinen huomio enemmän kuin kiellot! Ja voisittehan kokeilla sitä "hyvän käytöksen taulua" mihin lapsi ansaitsee tarroja olemalla kunnolla :) sovellat itse teille sopivaksi! Muista että se on tervettä,kun lapsi uhmaa ja sinulle hän uhmaa eniten, koska voi luottaa. selkeät rajat,kyllä se siitä jossain vaiheessa helpottaa!

on esikoinen aina ollut tuollainen?



Näin äkkiseltään tuli nimittäin mieleen mustasukkaisuus ja vielä päälle uhmaikä niin soppa on valmis. Saattaa olla, että esikoinen hakee huomiota tekemällä tuhmuuksia (joo ja siinä kohtaa varmasti saa äidin täyden huomion).

kenes opaskirjan mammat on lukeneet? totta kai vauva on nyt ensisijalla, niin oli esikoinenkin aikanaan. nyt sun vaan pitäis jaksaa kärsivällisesti sen esikoisen kanssa. ei ole silläkään helppoa. lapset onneks kasvaa tosi nopeasti. mulla oli aikoinaan vauva ja 2 kolmevuotiasta.

kyllä sä siitä selviät, sanoi urheilijanuorukainen ystävälleen,voimia!

poika aina ollut vaikea tapaus..jo vauvasta asti.

semmosta sorttia että miehen vastuu loppuu siihen kun "rojut on rännnissä" näin siis hänen suustaan kerran kännissä kuultuna. :( pako kait se on jaksaa vaikka itellä tuntuukin elämän ilo bähenevän päivä päivältä.kiitos rohkaisustanne..

vauvanhoitoon (jos siis on mustis). Opeta vaihtamaan vaippaa jne. Samalla ohjaat toista pois pahanteosta. Meillä tuo tepsi neljävuotiaaseen joka oli ihan älyttömän mustis pikkusiskostaan. Kummasti loppui kiukuttelu sun muut kun otettiin mukaan vauvanhoitoon. Oli aina hakemassa vaippaa ja vaihtamassa sitä kun vähän tuoksahti kakka =D Vieläkin tykkää esim. syöttää siskoaan vaikka kuopus osaa jo itse syödä.

mutta mitä vitun positiivista voit antaa jos se koko ajan tekee jotain ilkeää ja uhmaa!!en jaksa enää kehuakkaan kun ei ole kehuttavaa.

Keksi tekemistä lapsellesi, että pääset kehumaan kun on rauhallinen ja lopeta se vitun räyhääminen. pahennat vain asioita sillä. tiedän kyllä että on vaikeeta kun lapsi uhmistelee.

kenes opaskirjan mammat on lukeneet? totta kai vauva on nyt ensisijalla, niin oli esikoinenkin aikanaan. nyt sun vaan pitäis jaksaa kärsivällisesti sen esikoisen kanssa. ei ole silläkään helppoa. lapset onneks kasvaa tosi nopeasti. mulla oli aikoinaan vauva ja 2 kolmevuotiasta.

kyllä sä siitä selviät, sanoi urheilijanuorukainen ystävälleen,voimia!

mä tarkoitan ainakin positiivisella huomiolla sitä,että huomioidaan sitä voimakkaasti ja kehutaan,kun lapsi tekee edes jotain "hyvää" tai "oikein".. meillä oli aluksi kokoajan ei sitä,ei tätä. En ole opaskirjoja lukenut,vaan tämä oli minun neuvoni ap:n kysymykseen. Jokainen taplaa tyylillään ja löytää sen oman kasvatustapansa. 4

Kirjoitat, että ".tekisi mieli vain lähteä pois ja jättää lapset isälleen."



Tee ihmeessä juuri se, tosin vain väliaikaisesti. Ota aikalisä tai niin monta sellaista kuin tarvitset viikossa, jotta jaksat. Kirjoituksesi oli kuin mun näppiksestä silloin kuin tyttö oli 3-4 vee, mutta nyt se on 7-vuotias, jonka kanssa kyllä tulee toimeen.



Eli nämä kaikki kaudet menevät ohi ja sitten helpottaa, mutta sen aikana on vain itse jotenkin pidettävä huoli itsestään, ettei mene ihan ylikierroksille. Lasta et oikein voi muuttaa, tuo kuuluu asiaan. Koita jaksaa, jokainen päivä on yksi päivä vähemmän uhmaikää!

vauva syö vielä rintaa usein..se pitäisi siis ottaa mukaan.

Täällä myös 3-v hulivili ja aika pahoja agressioita itsellä. Peli on menetetty siinä vaiheessa, kun itsellä menee hermo. Jos se ei huuda, riehu, ärsytä, tai riko jotain, niin sitte se makaa jossain ja kieltäytyy kaikesta yhteistyöstä. Ja itsellä järkyttävän huono omatunto, kun lapsella on paha mieli.



Välillä on hyviäkin päiviä. Tosi tärkeää on antaa sitä positiivista palautetta, vaikka kuinka v***tais. "Saitpa nopeasti kengät jalkaan." jne Käytän mahdollisimman vähän kieltoja ja yritän aina ensin ohjailla tai ehdotella muuta tekemistä. Tietysti telkkaria EI hakata ja siskoa EI revitä. Lahjonta toimii paljon paremmin kuin uhkailu.

semmosta sorttia että miehen vastuu loppuu siihen kun "rojut on rännnissä" näin siis hänen suustaan kerran kännissä kuultuna. :( pako kait se on jaksaa vaikka itellä tuntuukin elämän ilo bähenevän päivä päivältä.kiitos rohkaisustanne..

kun häntä rakastan ja halusin lapsia.olisi vain sanonut tuon ennen lapsien tekoa niin olisin lähtenyt.hankalinta tässä on se että haluaisin pojan kanssa puuhata kaikkea.sisko vaan sen estää.alkaa aina hirveä huuto tai pitää päästä rinnalle juuri kun jotain meinataan tehdä.päiväuniakin nukkuu niin huonosti että jää yleensä aina kaikki kesken jos herää.huoh.väsyttää jo tämä..

kurinpidollisia vaikeuksia. Ehkäpä asia riippuu siitä et tajusin varhaiskasvatuksen merkityksen. Jotkut äidit kehottivat minua ottaa otteen lapsiini.



Aloitin siitä et pöytäliinaa ei saanut vetää lattialle vaikka se roikkuikin taaperon mielestä niin houkuttelevasti. Ei -toistoja tarvittiin ja lapsen vieminen pois. Sitten kerran pikkanen nipistys tukasta. Aikaa ja vaivaahan tämä vaatii ei siinä telkun edessä maata.



Haluan korostaa et lapselle EI huudeta tai karjuta vihassa komentosanoja kuten koirille vaan ihan normiäänellä. Sit myöhemminkin se normiääni on tehokas mutta jos huudat saat huutaa aina ja lapsesi huutaa sit sulle kun olet vanha! Ja miltähän se sit tuntuukaan?

kyllä se siperia opettaa suakin vielä :DDDDDDDd

kurinpidollisia vaikeuksia. Ehkäpä asia riippuu siitä et tajusin varhaiskasvatuksen merkityksen. Jotkut äidit kehottivat minua ottaa otteen lapsiini.

Aloitin siitä et pöytäliinaa ei saanut vetää lattialle vaikka se roikkuikin taaperon mielestä niin houkuttelevasti. Ei -toistoja tarvittiin ja lapsen vieminen pois. Sitten kerran pikkanen nipistys tukasta. Aikaa ja vaivaahan tämä vaatii ei siinä telkun edessä maata.

Haluan korostaa et lapselle EI huudeta tai karjuta vihassa komentosanoja kuten koirille vaan ihan normiäänellä. Sit myöhemminkin se normiääni on tehokas mutta jos huudat saat huutaa aina ja lapsesi huutaa sit sulle kun olet vanha! Ja miltähän se sit tuntuukaan?

tuommonen ainakaa tehoo :O :DD ja tukistat vielä :/ ettet vaan antas samalla remmiä?

kun häntä rakastan ja halusin lapsia.olisi vain sanonut tuon ennen lapsien tekoa niin olisin lähtenyt.hankalinta tässä on se että haluaisin pojan kanssa puuhata kaikkea.sisko vaan sen estää.alkaa aina hirveä huuto tai pitää päästä rinnalle juuri kun jotain meinataan tehdä.päiväuniakin nukkuu niin huonosti että jää yleensä aina kaikki kesken jos herää.huoh.väsyttää jo tämä..

Tuskinpa rakkaus kovin suurta on kun tuollaisia laukoo suustaan, vaikkakin humalassa.

Ja tuohon varsinaiseen ongelmaan; kannattaisi varmaan palkata hoitaja, joka kävisi kotona pari kertaa viikossa ja olisi vauvan kanssa, että sinä voisit antaa aikaa isommalle. Selvää mustasukkaisuuttahan lapsi oireilee. :(

Ainakin meilläpäin on sellainen neuvolan palvelu, että n.s. tavallisten perheiden vanhemmat voi käydä juttelemassa just tollasissa tilanteissa, ennen kuin tilanne menee pahemmaksi (siis kun et vielä ole paiskannut sitä lasta seinään - silloinhan homma menisi lastensuojeluun).



Olin itse aikoinani samassa tilanteessa, 2 v lapsilla ikäeroa, olin paljon yksin lasten kanssa, esikoinen tosi vilkas ja mustasukkainen. Tiedän miltä tuntuu kun ei vain jaksaisi enää yrittää. Ja 19:n kaltaisille tiedoksi, että meillä kyllä ollaan kasvatuksessa oltu johdonmukaisia, eikä ole eletty pellossa. Lapset ovat erilaisia!



Voimia ap:lle, hae ihmeessä apua neuvolan kautta!Meillä muuten tilanne vähitellen tasoittui, ja jo pitkään arki on sujunut mukavasti!