en pärjää enää lapseni kanssa :(
3-vuotias esikoinen poika aivan kamala käytöksinen.jatkuvasti ärsyttää vain ja tekisi mieli heittää seinään mokoma kiusankappale.näin en kuitenkaan halua tehdä :(( saan kieltää monesti samoista asioista joka päivä..leluja koetettu ottaa jäähylle jne ei auta.olen ihan hermoraunnio jo ja huomaan omaavani ihan hulluutta vastaavia oireita itsessäni..oikeasti!en kuvitellut että äitiys on näin kamalaa..kuopus valvottaa kun vielä niin pieni että ei päivisinkään enää unta ole jos sattuisi tuo kauhukakara nukkumaan..tekisi mieli vain lähteä pois ja jättää lapset isälleen.
Kommentit (24)
Tässä muutamia vinkkejä:
- Onko kuopuksella päivärytmi? Löytyykö sieltä jotkut päikkärit tms. joiden ajan voisit pyhittää vain esikoiselle? Olkoon koti sitten vähän sottaisempi ja ruoka saarioisten tekemää, mutta esikoinen saisi sinulta huomiota.
- Lähtekää pois neljän seinän sisältä. Oikeasti, ihan mihin vain! Esikoinen voi kiukutella turhautumistaan ja muualla saisi kavereita ja uusia virikkeitä: puistoon, srk:n, kunnan tai MLL:n kerhoon tai perhekahvilaan, sisarusmuskariin tai jumppaan, mummulaan, kaverille kyläilemään (etenkin jos siellä on lapsiseuraa).
- Jos isä on vastuuton, niin voisiko mummut tai kummit auttaa siinä, että saisit omaakin aikaa. Kyllä imetettykin pärjää hetken ilman äitiä, käyt vaikka uimahallissa, metsässä kävelemässä, shoppailemassa, kaverin kanssa kahvilla tms. mistä itse nautit. Ja voi sen vauvankin johonkin ottaa mukaan, jos hoito järjestyy vain esikoiselle, on se ihan eri asia esim. shoppailla tai istua kahvilassa vain sen vauvan kanssa tai temppuilevan uhmaikäisen kanssa.
- Onhan jäähy käytössä esikoiselle? 3 minuutiksi omaan huoneeseen yksinään, niin luulisi oppivan.
- Viethän kiellot loppuun asti? Meillä 2-vuotias uhmis ja jos esim. tekee jotain kiellettyä ruokapöydässä (tahallaan kaataa maidot, sylkee ruokaa, lyö äitiä tms.) niin kerran kielletään, toisella kertaa varoitetaan, että jos vielä jatkat niin ruokailu päättyy ja kolmannella kerralla oikeasti lähtee se lautanen nenän edestä, eikä mitään tule tilalle ennen seuraavaa ateriaa. Aivan liian usein näkee sitä, että lasta kielletään kerta toisensa jälkeen, mutta kiellon rikkomisesta ei seuraa mitään...
Tsemppiä ja pitkiä hermoja!
Haluan korostaa et lapselle EI huudeta tai karjuta vihassa komentosanoja kuten koirille vaan ihan normiäänellä.
kurinpidollisia vaikeuksia. Ehkäpä asia riippuu siitä et tajusin varhaiskasvatuksen merkityksen. Jotkut äidit kehottivat minua ottaa otteen lapsiini. Aloitin siitä et pöytäliinaa ei saanut vetää lattialle vaikka se roikkuikin taaperon mielestä niin houkuttelevasti. Ei -toistoja tarvittiin ja lapsen vieminen pois. Sitten kerran pikkanen nipistys tukasta. Aikaa ja vaivaahan tämä vaatii ei siinä telkun edessä maata. Haluan korostaa et lapselle EI huudeta tai karjuta vihassa komentosanoja kuten koirille vaan ihan normiäänellä. Sit myöhemminkin se normiääni on tehokas mutta jos huudat saat huutaa aina ja lapsesi huutaa sit sulle kun olet vanha! Ja miltähän se sit tuntuukaan?
Minulla on kolme lasta; yksi erittäin haasteellinen, yksi keskiverto ja yksi helppo, jos näin voi lapsia laittaa eri kategoriaan. Mutta joo, kukaan äiti ei minua kehottanut "ottamaan otetta lapsiini" - tajusin siis ihan itse mitä oli tehtävä.
Koskaan en myöskään turvautunut väkivaltaan = "pikku nippaisu" - tajusin siis ihan itse että se on väärin, vääränlaista alistamista ja vallankäyttöä.
Silti, tai ehkä juuri siksi olen toistaiseksi saanut kasvatettua lapseni todella hyvin; vanhin heistä on jo 17 v. *kiillottaa sädekehää*
p.s. voi jestas tuota sun pätemistäsi.
onko sulla lukihäiriö? Sitäpaitsi mun lapset jo aikuisia joten tulos näkyy!