Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka joutuvat itse hommaamaan äitienpäiväkakkunsa?
Kommentit (27)
Mutta kukkia kun saisi ja lasten kortit. Iloinen päivä ja lapset käyttäytyisi sen päivän kunnolla/tappelematta keskenään. Paistaisi aurinko että vois vaikka koko lössinä käydä mukavalla kävelyllä. Näitä minä toivon. Olen näitä pyytänyt ja eiköhän nää hommaannu. Tarvittaessa voin käydä hakemassa niitä kukkia vaikka itsekin itselleni ja perheellenikin ilahdutukseksi, enkä siinäkään tapauksessa ole naama myttyrällä. Rakastan leikkokukkia ja äitienpäivä kimput on lemppareitani. Hommaan varmaan ens viikolla vielä puolen hinnan kimpun toisenkin. Mieheltä riittää pusut ja halit ja äitenpäivä toivotukset (ja ne kukat jos muistaa hommata,heh).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ILOMIELIN teen oman juhlakakkuni. Ei äitienpäivä tarkoita, että kaikki-tuodaan-valmiina-eteeni-ja-mitään-ei-JOUDU-tekemään.
kuten mullekin ja sitä myöskin saan ;)
5
ja ilmoitin miehelle, että teen kakun itse. Leivon muutenkin joka viikonloppu ja olisi ennemminkin rangaistus jos en tänä viikonloppuna saisi leipoa. Mies tekee kyllä lasten kanssa sitten päivän muut herkut.
Ja todellakin toivon, ettei 2-vuotiaani mene omin nokkinensa keittiöön tekemään kakkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaisin, saisin tehdä sen itse.
Joka äitienpäivä teen äitienpäiväkakun ja vien sen mummulleni. Se on meillä ollut jo vuosia tapana ja sopimuksena. Muuta lahjaa en laita, mutta täytekakun vien aina äitienpäivänä ja syntymäpäivänä.
itseni lisäksi myös äidilleni ja mummilleni :)
Eikä harmita yhtään, koska teen tän suvun parhaat ja kauneimmat kakaut ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja esikoinen on sentään jo koulunkäynyt leipuri-kondiittori. Mutta eihän sitä tiedä, jos tänä vuonna tekisi. Saan mennä syömään sitä sen lapsen luo, kun ei aikonut tulla kotiin.
Mies ei taatusti laittaisi tikkua ristiin sen kakun eteen, niin kuin ei ole laittanut ennenkään.
Minun lapsuudenkodissanikin oli tapana, että äiti teki kakkunsa ja laittoi ruuat, ja lapset tulivat valmiisiin juhliin äitienpäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko teen itse tai ostan. Lapset auttaa. Miestä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta pakko on lasten takia tehdä se...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies ja poika ei ole osanneet tehdä siitä mitenkään erityistä.
Nykyisin tilanne että olen eronnut ja poika menee isälleen viikonlopuksi, palaa sunnuntaina ja ehkä jopa onnittelee tai sitten ei.
Minä ILOMIELIN teen oman juhlakakkuni. Ei äitienpäivä tarkoita, että kaikki-tuodaan-valmiina-eteeni-ja-mitään-ei-JOUDU-tekemään.
Viime vuonna tein ekaa kertaa kaksi kappaletta. Toisen vein äidilleni ja toista söimme vähän itse kotona ja loput vein anopilleni (äidilleni oli tulossa enemmän porukkaa).
Tänä vuonna en tee, koska lähdemme äitienpäivän iltana risteilylle.
Minä ja oma äitini teemme yhdessä yhteisen äitienpäiväkakun. Ja ihan ilomielin...
Minä ILOMIELIN teen oman juhlakakkuni. Ei äitienpäivä tarkoita, että kaikki-tuodaan-valmiina-eteeni-ja-mitään-ei-JOUDU-tekemään.
No mitäs se sitten tarkoittaa? Musta se nimenomaan on tota, edes yhtenä päivänä : D
Minä ILOMIELIN teen oman juhlakakkuni. Ei äitienpäivä tarkoita, että kaikki-tuodaan-valmiina-eteeni-ja-mitään-ei-JOUDU-tekemään.
Siis joo, kyllä minäkin saan kahveet sänkyyn ja nukkua pidempään, mutta muuten siinähän juhlitaan ÄITIYTTÄ, ja ei se ole olemista tehden ei mitään. Mä ainakin iloitsen tuona päivänä lapsestani ja siitä että sellainen on siunaantunut ja teen hänen kanssaan ihan perusjuttuja, ja sen lisäksi juhlistan myös omaa äitiäni tietenkin.
Voisitko millään ottaa vähän rennommin ja miettiä että sinun lapsellsei se voi olla jo tosi iso juhla-juttu kun sitä varmaan on käsitelty myös päiväkodissa. Jos lapsellasi on joku kortti niin ihaile ja arvosta sitä; laita se näkyvään paikkaan seinälle esille. Teille kahdelle se päivä voi olla jotakin ihan erityistä jota voitte juhlistaa vaikka yhteisellä piknikillä tai käymällä kivassa leikkipuistossa tms äidin ja pojan yhteinen päivä.
Mulla on henk koht hirveet muistot lapsuudesta kun yritin joskus alle kouluikäisenä väsätä aamupalaa yh-äidilleni (joka luultavasti kylläkin kärsi krapulasta sängyssä) ja tuli kerrostalon pihalta kerätyn parin valkovuokon kanssa tutisevin käsin äidin luoksen onnittelemaan. Seurauksena oli äidin käsittämätön itkukohtaus, usein lensi astiat ja aamupalat seinälle tai lattialle... Noh, teini-iässäni hän julisti tutuille ettei ole voinut perustaa perhettä takiani. Luuletteko että vielä haluan muistaa äitiäni päitienpäivänä?