Lue keskustelun säännöt.
Av-mammat: mikä on minun paikkani yhteiskunnassa?
24.03.2011 |
Minulla on neurologinen sairaus. Se on liian lievä, että pääsisin eläkkeelle, mutta en minä töihinkään kenellekään kelpaa (sairaus näkyy ulospäin). Näin ollen joudun sinnittelemään työmarkkinatuen varassa. Tämä on tarveharkintainen, eli en saa penniäkään jos asun miehen kanssa. Tästä syystä meidän perhe elää kahta taloutta, jolloin yhteiskunta joutuu maksamaan työmarkkinatuen päälle vielä asumistuenkin.
Mikä on minun paikkani? Pitäisikö minut ampua vai mitä tehdä, kun hyödyksi en osaa enkä saa olla, mutta en ole tarpeeksi sairas eläkkeellekään?
Kommentit (5)
Olet varmasti ihana ystävä läheisillesi, hyvä äiti lapsillesilet taatusti hyödyksi monille ihmisille.
Ja joku päivä päöäset vielä töihinkin, ihan varmasti. Ei kaikkia erilaisuus pelota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miksi hänen pitäisi maksaa minunkin kaikki menoni? En halua olla toisesta niin riippuvainen.
Varokaa vain ettei teidänkin as-lapsillenne käy näin.
vaikka avoimessa yliopistossa näin alkuun. Älä jää lepäämään laakereille ja murehtimaan tilannettasi, asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Näin kerran ohjelman tai luin ( en muista enää kun siitä on jo aikaa) naisesta joka oli syntynyt ilman molempia jalkoja ja toista kättä mutta ei antanut sen koskaan vaivata vaan heilautti itsensä sillä ainokaisella kädellään aina eteenpäin, jopa ui sillä. Eräs mies oli lukenut tästä urheasta naisesta ja halusi tämän kanssa naimisiin (Terry oli muistaakseni naisen nimi). Etä katsohan sinne peiliin ja iloitse elämästä, maailma on rajattomien mahdollisuuksien maa.
perheensä siihen asti, kun pääset eläkkeelle?
en todellakaan tiedä.