Miten lapsi opetetaan uninalleen/uniriepuun?

Unikaverista tuli yksi unirutiineista pikkuhiljaa. Samaa kastia iltasadun ja hamppipesun kanssa. Eli vastaus kysymykseesi: ajan kanssa!



Eivät kaikki pidä unikaveria kuitenkaan.

Unikoira oli lapsen sängyssä vauvasta asti. Nukkumaan mennessä aloin antamaan sitä lapselle kainaloon kun lapsi oli vajaan vuoden. En tehnyt näin varsinaisesti tietoisesti, mutta kun lapsi alkoi tajuta asiasta jotain se tuli luonnostaan.



Nykyään Koira on tosi tärkeä. Kuopukselle on apina kaveriksi, vielä ei siitä perusta (6kk) mutta ehkä ajan kanssa. :)

meillä kanssa uninalle oli pojan sängyssä vauvasta asti. Pikkuhiljaa alkoi pitää sitä kädessään nukahtaessaan... Ei kai sitä voi väkisin opettaa, jos ei tuolla tavalla opi.

aivan kuten tutin käyttö.



Esikoiselle unirätti oli todella tärkeä. Se oli minun vanha yöpaita, ilman sitä ei voinut nukkua, salaa otin pyykkiin ja lapsi saattoi seistä pyykkinarun alla yöpaidan helmaa sormien välissä "mutustellen". Tuttikin hänellä oli tosi pitkään. Sormien välissä nytystäminen alkoi noin vuoden ikäisenä ja tuo yöpaita tuli sitten myöhemmin kuvioon, taisi olla 4 v kun se jäi pois itsestään ja huomaamatta.



Kakkonen ei välittänyt sen enempää tutista kuin uniräteistäkään, en muista enää mikä oli lempiunilelu.



Pitkän ajan jälkeen syntyi Kolminen, jolle piti antaa puuvillalakana unirätiksi alle vuoden ikäisenä, heti kun uskalsin ettei kurista itseään yön aikana siihen.

Lapsi mylläsi itsensä uneen vuoteessaan niin, että veti aluslakanan irti kulmistaan, käsille piti olla se puuvillakangas.

Unirätti oli niin tärkeä, että se oli mukana päiväkodissakin. Tutti jäi pois noin 2 v, mutta vieläkin, ekaluokkalaisena, kaipaa unirättiä. En enää etsi sitä, muutossa katosi ja löytyi sitten myöhemmin, mutta se on nyt hautautunut kaappien perälle.. tilalle on tullut erittäin tärkeä pehmelelu, joka kulkee matkassa kaikkialle.



Ja Nelonen taas ei kaipaa mitään, menee nukkumaan ilman unilelua tai vastaavaa.

Toisinaan laittaa lempilelunsa sängyn vieressä ollevaan nuken sänkyyn, ei halua viereen niitä.



Olen siis sitä mieltä, että tällaiset unilelut ja rätit ovat ihan lapsesta lähtöisin olevia. Kaikki eivät tarvitse, uni tulee muutenkin.

Minä yritin todella molempien kohdalla. luin sitten jostain että 20% lapsista vaan ei huoli sellaista.



Olen kyllä ollut aina vauvojeni saatavilla. Eli ehkä jos ei ole niin läsnä, äidin korvikekin kelpaa?

Meillä esikoisella, tyttö,oli pieni punaraitainen nukke, jolla oli letit ja se oli tosi tärkeä. Ihan itse alle vuoden ikäisestä halusi sen aina viereensä ja uloskin mukaan, niitä sitten hävisikin useampi, ja sain aina hankkia uuden tilalle.



Kakkosella, poika, oli kirppikseltä hankittu nalle, jossa oli painettu kangas ja siinä taskussa työkaluja. Muistan kerran, kun sitä hartaasti illalla etsin ja se löytyi seuraavana päivänä esikoisen leikeistä tyynyliinan sisältä.

Sittemmin nalle sai pikkuveljen, mutta alkuperäinen oli kaikkein rakkain.



Kolmosen,tyttö, en muista unilelua käyttäneen. Nukella leikki kyllä muuten paljon. Muistan sellaisenkin tapauksen, että sain herätä yöllä laittamaan tuttia itkevän NUKEN suuhun!



Nelonen, poika, meidän rakas iltatähti ei unileluista eikä muutenkaan pehmoleluista piitannut, eikä huolinut tuttia, mitä kaikki muut olivat käyttäneet.

Ja oma pikkupeitto tuli sitten vähän myöhemmin myös mukaan "unirievuksi".

Toiset tykkää, toiset ei. Minun pojalleni uninalle on hirveän tärkeä jo nyt, vaikka ikää on alle vuosi. Olen kyllä saatavilla koko ajan, en usko että se vaikuttaa siihen, hehe. :D Se on varmaan vähän niinkuin tutti, toiset ei vain huoli/välitä siitä. Itse annoin nallen aina viereen unille mentyä ja yhdessä katseltiin ja juteltiin nallelle. Näin nallesta tuli tuttu ja tärkeä.

Tiedän kaksoset, joista toiselle unirätti oli ihan älyttömän tärkeä pitkään, ja hänellä oli myös tärkeä lempiunilelu. Toisella kaksosista rätti jäi yleensä pois sängystä johonhkin leikkeihin ja unilelukin vaihtui joka ilta, jos edes tuli mukaan sänkyyn.



Eli ei taida olla kiinni äidin läheisyydestä, vaan lasten erilaisuudesta.



Omalla vauvalla on sängyssä pupu pyörimässä, mutta ei ole kauheasti sitä kiinnostunut, nyt annoin toisenkin pehmon sinne jos se on kiinnostavampi. Mieluummin unilelu kuin jatkuva tissille heräily :)