Olenko kohtuuton? Eksä ja lapsen tapaaminen.

Isä kuitenkin yrittää nähdä lastaan niin paljon kuin mahdollista.



Kiristäminen ei ole koskaan asiallista.

tapaamisillä ei kiristetä.

Mielestäni voisit kyllä puhua siitä, että elatusmaksu palaisi normaalimäärään. Ensinäkin on epäreilua, että tilanne on muuttunut, mutta isä maksaa edelleen vähemmän ja toisekseen ehkä se saa isän ottamaan lasta taas enemmän.



Ole iloinen, että isä tapaa lastaan noin säännöllisesti, se on lapselle tärkeä juttu. Aika moni isä ei pahemmin välitä tavata, oli lapsella ikävä tai ei.

Jospa kyse on juuri siitä uhmaiästä. Mies kyllä tahtoo hoitaa, mutta yökyläily on rasittavaa. Laistaa yheishuoltajuudesta. Saatat olla kohtuuton tai ihan kohtuudessa, riippuu teistä itsestänne. Teillähän hoitovastuu on aluksi ollut puoliksi (eikö?). Kun se kerran näin on ollut ja näin on sovittu, mies luistaa hommastaan.



Perinne av -tyyli tosin on, että äiti on aina väärässä ja äidin pitää venyä aina ja ikuisesti. Teillä on kuitenkin ollut sopimus asiasta. Yritä nyt miehesi kanssa saada joku kehitysehdotus asiaan. Olisiko vaikka loma-aika ensi kesänä sellainen, että jakaisitte sen hoidon toisin. Miten lapsi käyttäytyy sinun luonasi, miten isänsä. Miten sitä uhmaongelmaa voisi lähestyä toisin. Mieshän on tosiaan 'osannut' aivan hyvin hoitaa aiemminkin. Minusta taas äidin ei tässä tapauksessa kuulu omia lasta (kuten ei ole tekstin perusteella omimassakaan), kerran on äitikin jo tottunut todelliseen yhteishuoltajuuteen. Tässä tilanteessa lapsen rakastamista on pyrkiä hoidon tasapuolisuuteen, lapsen hyvää etsien.

En haluaisi kiusata lasta, mutta kaipaisin kovasti joskus omaa aikaa. Nyt sitä ei ole. Viikolla, kun käy, niin on niin lyhyen aikaa, etten edes jumppaan ehdi. Ehkä puoli tuntia on. Joskus kysyin, että olisko sen aikaa, että viuhahtaisin käymään lenkillä, mutta vastaus oli heti "mä en nyt ehdi olla kauaa..." Viikonloppuna saan sen pari tuntia, mutta sekin menee lähinnä selällä maatessa, vaikka miljoona hommaa olisi rästissä. En ehdi nähdä kavereita, en harrastaa saati koskaan käydä vaikka elokuvissa. Olen käytännössä totaali-yh tässä tilanteessa, vaikka näennäisesti lapsen isä onkin aktiivisesti elämässä. Minusta hän noukkii nyt rusinat pullasta: näkee lasta ja on läsnä, muttei ota mitään vastuuta. Se elariasiakin mua kaihertaa, koska elari on asetettu muutenkin aika alas ja siitäkin saan tällä hetkellä vain puolikasta "laajojen" tapaamisten takia.



No, täytyy miettiä asiaa. Ehkä eksä ymmärtäisi asian kiristämättä, jos perusteellisesti selitän.



t: ap

että ei ne muutkaan äidi harrasta, käy leffoissa tai tapaa ystäviä.



Minäkin olen käynyt leffassa viimeksi vuonna 2001.



Elatusmaksusta sinun taas ei olisi kannattanut tinkiä alunperinkään, koska se oli kerran selkeästi sovittu.



Palkkaa itsellesi lapsenvahti tai hommaa tukiperhe. Yksinhuoltajan luulisi saavan.

Lpasella on oikeus tavata isäänsä lyhyesti tai pitkään, siihen ei sinun jumpat kuulu.

maksu täytyy jälleen vaan maksaa määrätyn mukaan ja mielellään sitä yökylää kuvioon taas, onkohan sillä vaan toinen nainen jo?

sinullahan on viikossa useita tunteja omaa aikaa kun lapsi on isänsä kanssa, harvalla äidillä on asiat yhtä hyvin, edes ydinperheen äiti saa harvoin viikossa useita tunteja ihan omaa aikaa.



Olen itse totaali-yh ja ruikutuksesi kuulostaa naurettavalta. Lapsesi tapaa isäänsä säännöllisesti ja isä on kiinnostunut lapsestaan, sinä saat viikossa useita tunteja omaa aikaa. Sinulla ja lapsellasi on asiat todella hyvin, moni äiti ei saa todellakaan omaa aikaa edes viikottain ja moni erolapsi kaipaa isäänsä, joka on ehkä kokonaan kadonnut tai tapaa lastaan vain todella harvoin.



Paljon vaikeampaa on kestää lapsen tuskaa siitä, ettei isä ehdi tapaamaan tai että isää ei kiinnosta tavata.

asioista on sovittu ja nyt isä ei niistä pidä kiinni, totta hitossa se ärsyttäisi minuakin.



-ohis

ennenekuin toimit. Onko ukollasi uusi nainen joka ei halua lasta yöksi?

Minä pitäisin isän lapsen lähellä hinnalla millä hyvänsä jos on hyvä isä. Mutta raha-asiat niinkuin oikeesti kuuluu!!



älä vaan rupea kiukuttelemaan ja tunteitas purkamaan tai saatat katua myöhemmin:)

su hakee lapsen ulkoilemaan. Muuten sitä aikaa ei ole.



Miksi sinä totaali-yh olet minulle katkera? Kilpaillaanko me nyt, kummalla menee vielä paskemmin? Varmaan sitten sinulla. Minähän olen tyytyväinen, että isä tapaa, mutta toivoisin asioiden menevän reilusti. Tuon kiristysajatuksen tuomitsemisen ymmärrän, mutta kamalalta tuntuu, että te toiset äidit ilkutte sille, ettei yksin lapsensa kanssa asuvalla äidillä saa olla mitään omaa ja mies saa potkia päähän rauhassa. Se, että haluaisi joskus käydä elokuvissa tai nähdä ystävää tuomitaan. Voin kertoa teille lohdutukseksi, että minulla ei ole sosiaalista elämää. En näe koskaan ketään, meillä ei tuota eksää lukuunottamatta käy kukaan ja me emme käy missään. Tuntuu vaan tosi pahalta, että sekin ajatus, että kerran viikossa pääsisi jumppaan on liikaa ja eksän oikeutta olla toimimatta lapsenvahtina puolustetaan.



No, turha tästä on jatkaa. Parilla kirjoittajalla oli hyviä ajatuksia ja olette oikeassa, kiristys ei ole oikea tapa. Yritän saada asiaa keskustelun kautta tai sitten vaadin sen koko elarin ja otan lapsenvahdin.

pienempään elatusmaksuun missään vaiheessa.

Olet tyhmä.



Toisekseen elatusvelvollisella (tässä tapauksessa isä) ei ole tapaamisvelvollisuutta. Tapaamattomuudesta ei tule mitään seuraamuksia. Tapaamissopimuksesta ei tarvitse pitää kiinni.



Olen yh ja lasten isä näkee heitä kerran pari vuodessa. Aluksi oli määräaikainen tapaamissopimus josta ei pitänyt koskaan kiinni ja myöhemmin sitä ei ole edes uusittu.



Erotilanteissa voi käydä niin että lähihuoltaja vastaa 24/7 ympäri vuoden lapsistaan.



Elatusmaksuista mies ei voi luistaa, ne peritään vaikka ulosoton kautta. Jos sinulla on sopimus jota ei ole noudatettu voit vaatia saataviasi vaikka oikeusteitse.

otat sen mitä on sovittu. Lapsesta on kustannuksia, asunto, ruoka ja vaatteet. Myöhemmin harrastusvälineet, pyörät jne.



Sinulla on toki oikeus vapaa-aikaan mutta sen järjestäminen on taas oma juttunsa jos tapaamiset ei onnistu sovitusti.



Onko lapsella hoitopaikkaa? Käytkö töissä?

Onko jompikumpi teistä liikuntavammainen tms.?

Ihan järjetöntä että isä saa käyttäytyä miten vastuuttomasti vaan ja silti sitä hyssytellään lapsen edun nimissä!



Itse käyn juuri läpi tapaamisriitaa lapsen isän kanssa, joka haluaa tapaamisetkin (niin kuin kaikki liittommekin aikana) tehdä niin kuin hän haluaa, ja hänelle sopii. Ja elatusmaksuja ei haluaisi maksaa kuin minimin. Eipä ole isän ajatuksissa ykkösenä se lapsen etu!



Niinkuin ei sinunkaan tapauksessasi.



Yh-äiti tarvitsee omaa aikaa,jotta voi huokaista ja jaksaa taas.



Sinuna puhuisin miehen kanssa, kerrot saman minkä kerrot täällä, ja kerrot että mikäli mies ei ala ottamaan lasta yöksi luokseen, sinä hommaat lapselle tukiperheen.



Eiköhän ala tapaamiset järjestyä.



Ja ne elarit vaadit maksettavaksi normaalisummalla, sehän on ihan kaikkien lakien ja lapsen edun mukaista.



Jaksuja!

asun lapsen isän kanssa... Ota lapsi lenkille mukaan ja neuvottele lapsen isän kanssa asiasta ja selitä oma kantasi. ja tottakai se elari pitää maksaa kokonaan jos ei kerran enää ole isänsä luona niin paljon. Minkä ikäinen lapsi on?

En haluaisi kiusata lasta, mutta kaipaisin kovasti joskus omaa aikaa. Nyt sitä ei ole. Viikolla, kun käy, niin on niin lyhyen aikaa, etten edes jumppaan ehdi. Ehkä puoli tuntia on. Joskus kysyin, että olisko sen aikaa, että viuhahtaisin käymään lenkillä, mutta vastaus oli heti "mä en nyt ehdi olla kauaa..." Viikonloppuna saan sen pari tuntia, mutta sekin menee lähinnä selällä maatessa, vaikka miljoona hommaa olisi rästissä. En ehdi nähdä kavereita, en harrastaa saati koskaan käydä vaikka elokuvissa. Olen käytännössä totaali-yh tässä tilanteessa, vaikka näennäisesti lapsen isä onkin aktiivisesti elämässä. Minusta hän noukkii nyt rusinat pullasta: näkee lasta ja on läsnä, muttei ota mitään vastuuta. Se elariasiakin mua kaihertaa, koska elari on asetettu muutenkin aika alas ja siitäkin saan tällä hetkellä vain puolikasta "laajojen" tapaamisten takia. No, täytyy miettiä asiaa. Ehkä eksä ymmärtäisi asian kiristämättä, jos perusteellisesti selitän. t: ap

kaikkien kannalta. Ensiksi erotat rahat ja tapaamiset. Isän kuuluu maksaa sovittu summa, jos ei, voit hakea ne ulosoton kautta.



Teidän perheelämä kuulostaa hollituvalta, isä tulee ja menee miten sattuu... Juttuhan on niin, että te ette enää asu yhdessä, eli jotain noista "tapaamisista" pitää sopia. Ei tuo ole lapsellekaan hyväksi ettei tiedä koska isäänsä näkee. Isä taitaa vähän vedättää sinua, sinulle sopii kaikki, kunhan vain lapsi saa nähdä isäänsä?



Toisaalta, ei lapsen isän enää tarvitse olla lapsenvahti kun sinulla on menoa, tehän ette enää asu yhdessä. Hankit lapsenvahdin kun on menoa.

tapaamiset vaikuttaa sun sosiaaliseen elämään? Kyllä minä ainakin otan lapset mukaan kavereille, kauppakeskuksiin yms. jos lasten isä ei ole kotona. Ei lapset vaikuta mun menoihin oikeestaan paljon mitenkään. No tottakai baari-illat on sellaisia, että sitten pitää olla joku hoitaja, jos meistä kummallakin menoa mutta muuten...

su hakee lapsen ulkoilemaan. Muuten sitä aikaa ei ole.

Miksi sinä totaali-yh olet minulle katkera? Kilpaillaanko me nyt, kummalla menee vielä paskemmin? Varmaan sitten sinulla. Minähän olen tyytyväinen, että isä tapaa, mutta toivoisin asioiden menevän reilusti. Tuon kiristysajatuksen tuomitsemisen ymmärrän, mutta kamalalta tuntuu, että te toiset äidit ilkutte sille, ettei yksin lapsensa kanssa asuvalla äidillä saa olla mitään omaa ja mies saa potkia päähän rauhassa. Se, että haluaisi joskus käydä elokuvissa tai nähdä ystävää tuomitaan. Voin kertoa teille lohdutukseksi, että minulla ei ole sosiaalista elämää. En näe koskaan ketään, meillä ei tuota eksää lukuunottamatta käy kukaan ja me emme käy missään. Tuntuu vaan tosi pahalta, että sekin ajatus, että kerran viikossa pääsisi jumppaan on liikaa ja eksän oikeutta olla toimimatta lapsenvahtina puolustetaan.

No, turha tästä on jatkaa. Parilla kirjoittajalla oli hyviä ajatuksia ja olette oikeassa, kiristys ei ole oikea tapa. Yritän saada asiaa keskustelun kautta tai sitten vaadin sen koko elarin ja otan lapsenvahdin.

olen osannut järjestää elämäni loistavasti totaali-yh:stä huolimatta :)



Mutta turha ruikutus ja avuttomuus ärsyttää. Onko sinun vaikea hyväksyä sitä, että exäsi tapaa lastaan todella paljon ja että sinulla on viikottain useampi tunti vapaata aikaa?



Miksi olet niin avuton tekemään mitään jos lapsi ei ole isällään? Lapsen kanssa voi lenkkeillä, monilla kuntosaleilla on lapsiparkki. Ja joskus voi vaikka ottaa MLL:n hoitajan kotiin jos haluaa leffaan tai syömään kavereiden kanssa (tähän sinulla lienee varaa kun kerran on ollut mahdollista alentaa elatusmaksuakin). Ilmeisesti sinulla ei siis ole mitään muuta verkostoa (kummit, isovanhemmat, ystävät)?



Enemmänkin tuntuu siltä, että sinun on vaikea hyväksyä lapsen mukanaan tuomat muutokset. Se nyt vain on niin, että lasten kanssa ei voi elää niin kuin ennen lapsia. Harva ydinperheen äiti saa säännöllisesti vapaa-aikaa ja lapsivapaata aikaa.

Pikkulapsivaihe kestää aikansa ja sen aikana aikuinen joutuu tekemään uhrauksia. Onneksi tämäkään vaihe ei kestä loputtomiin :)

olen osannut järjestää elämäni loistavasti totaali-yh:stä huolimatta :) Mutta turha ruikutus ja avuttomuus ärsyttää. Onko sinun vaikea hyväksyä sitä, että exäsi tapaa lastaan todella paljon ja että sinulla on viikottain useampi tunti vapaata aikaa? Miksi olet niin avuton tekemään mitään jos lapsi ei ole isällään? Lapsen kanssa voi lenkkeillä, monilla kuntosaleilla on lapsiparkki. Ja joskus voi vaikka ottaa MLL:n hoitajan kotiin jos haluaa leffaan tai syömään kavereiden kanssa (tähän sinulla lienee varaa kun kerran on ollut mahdollista alentaa elatusmaksuakin). Ilmeisesti sinulla ei siis ole mitään muuta verkostoa (kummit, isovanhemmat, ystävät)? Enemmänkin tuntuu siltä, että sinun on vaikea hyväksyä lapsen mukanaan tuomat muutokset. Se nyt vain on niin, että lasten kanssa ei voi elää niin kuin ennen lapsia. Harva ydinperheen äiti saa säännöllisesti vapaa-aikaa ja lapsivapaata aikaa. Pikkulapsivaihe kestää aikansa ja sen aikana aikuinen joutuu tekemään uhrauksia. Onneksi tämäkään vaihe ei kestä loputtomiin :)

Ihan uskomatonta sontaa kirjoitat. Ja syytät ap:ta siitä että hänen on vaikea hyväksyä lapsen mukanaan tuomat muutokset, kun ap yksin hoitaa lapsen ja isä luistaa vastuusta!

Kyllä katkeruutesi paistaa tekstisi läpi kuin punainen vaate.

Ja minä en ole ap. Yh-äiti kuitenkin joka yrittää olla katkeroitumatta niin kuin sinä järkkäämällä itselle sitä omaa aikaa ja vaatimalla että isä kantaa oman vastuunsa lapsesta, yhdessähän ne tehdään, tulee ero sitten tai ei.