Te laihtumista kaikin mahdollisin keinoin kokeilevat

Me olemme sillä tavalla sairas, että on vaikeata onnistua painon tiputtamisessa millä tahansa hyvällä neuvolla.



Osaan laskea kalorit, osaan arvioida annoskoon lautasen mukaan, tiedän kuinka paljon tarvitsisin proteiinia, MUTTA en pysty noudattamaan hyviä neuvoja. Olen ruuan suhteen kuin alkoholisti viinan.

eikä ole kun muutama dietti joka on tutkitusti tehokas.



Elämäntapamuutos on tervellinen ja järkevä. Olen AP:n kanssa samaa mieltä.



Jätin sokerit pois, syön enemmän vihanneksia ja liikun enemmän, on lähtenyt joka viikko 400-800grammaa :)



kolme kiloa on jo poissa :)

tein viime kesänä järkevän elämäntaparemontin lääkärin, sairaanhoitajan ja fysioterapeutin ohjauksessa, mutta aina välillä otan nutrauskuurin mukaan avuksi.

Elämäntaparemontilla paino laskee niin tuskallisen hitaasti, vain alle kilon kuussa :(

Isoja muutoksia ruokavalioon tai liikkumiseen ei elämäntaparemontissa pystynyt tekemään, sillä söin kohtuullisen terveellisesti aikaisemminkin ja harrastin säännöllistä liikuntaa.



Minun kohdallani ongelmien syynä ovat perussairauteni, jotka haittaavat liikkumista ja aiheuttavat uupumista.

Ruokavalion kohdalla suurin haaste on saada riittävä määrä proteiinia ja kuitua sillä kalorimäärällä jonka pystyn syömään.



Mutta onhan se kiva että kuka tahansa av-mamma tietää minunkin tilanteeni parhaiten :)

Neuvoja otan vastaan ap:ltä ja muiltakin innokkailta besserwissereiltä =D

ja se ketuttaa. Mulla on tyyliin krooninen nälkä.



Jos syön niin, ettei ole nälkä, en todellakaan pääse laihtumaan.



Siksi taidan kokeilla jotakin dieettiä ja kärvennellä.

Me olemme sillä tavalla sairas, että on vaikeata onnistua painon tiputtamisessa millä tahansa hyvällä neuvolla. Osaan laskea kalorit, osaan arvioida annoskoon lautasen mukaan, tiedän kuinka paljon tarvitsisin proteiinia, MUTTA en pysty noudattamaan hyviä neuvoja. Olen ruuan suhteen kuin alkoholisti viinan.

Ihana on pieni nälän kaiherrus vatsanpohjassa ja tieto siitä, että grammat karisee. Hallinnan tunne on myös upea, kun ei anna itsensä napostella ylimääräisiä välipaloja ruokailujen välissä. Ruoka maistuu paljon paremmalle, kun sitä saa vain rajallisen määrän.

Käännä holismiin taipuvainen luonne voitoksesi!

Mä olin viikon Jutan dieetillä.

Syödähän siinä saa kyllä, tosin tiettyjä ruokia ja tietyn määrään. Iltaisin karsea nälkä.

Viikonloppuna oli tytön synttärit ja tietty se äitienpäivä. Repes homma kyllä ihan täysin..



Nyt päätin että otan mallia tuosta Jutan dieetistä, mutta sovellan sitä omaan malliin. Mulle ei sovi vaan se "kärsimys". Ja kun tietää että ettei välttämättä tarvisi nälästä kärsiä.

Elämäntapamuutos varmaan ok, mutta mitä se itsekullekin sitten tarkoittaa. Toiselle karppausta, toiselle läskien kanssa elämään oppimista tai muuta. Aina voi elää terveemmin, vaikka sitten kilojen kanssa. Nälkä voi tarkoittaa myös ravinnepuutoksia tai insuliini resistenssiä. Olen käsittänyt, että insuliini resistenssissä rasvakudos ei vapauta energiaa tarpeeksi. Tähän vois se karppaus auttaa, hiilareiden vähennys tasapainottaa nälkää ja mielihaluja. Yksi toinen mitä vois kokeilla ois paasto. Aina kannattaa huolehtia, että saa ravinteikasta ruokaa myös. Hyviä on esim. kananmunan keltuainen ja maksa, sekä värikkäät vihannekset ja yrit ja marjat. Jos mielihalut vetää höttöruokaan, on extra tärkeä huolehtia proteiinien, hyvien rasvojen ja muiden ravinteiden saannista. Nälän hallinnan kautta, terveyden kautta painon pudotus on helpompaa. Silti kaikki ylipaino ei aina lähde. Elimistö ei kaikilla anna pudottaa painoa helposti.

Me olemme sillä tavalla sairas, että on vaikeata onnistua painon tiputtamisessa millä tahansa hyvällä neuvolla.

Osaan laskea kalorit, osaan arvioida annoskoon lautasen mukaan, tiedän kuinka paljon tarvitsisin proteiinia, MUTTA en pysty noudattamaan hyviä neuvoja. Olen ruuan suhteen kuin alkoholisti viinan.

mulla vanhemmat alkoholisteja mina toimin ruuan kanss aihan samalla lailla kuin he viinan kanssa.

- mulla on ruokakätköjä

-syön salaa

-syön liikaa

-ylensyöminen rajoittaa ystävyyssuhteitani (ystävyyteen täytyy liittyä syömistä)

- ajattelen aina koska pääsen syömään ja jos en saa suklaa-annostani muutun rauhattomaksi ja ahdistuneeksi

ym ym.

Rakastan hyvää ruokaa ja tykkään syödä paljon. Tuntuu kuin elämästä katoaisi isoin iso, kun pitää puputtaa salaatteja eikä saa syödä kuin harvoin herkkuja.

Rakastan hyvää ruokaa ja tykkään syödä paljon. Tuntuu kuin elämästä katoaisi isoin iso, kun pitää puputtaa salaatteja eikä saa syödä kuin harvoin herkkuja.

Ainoa ero tuo ystävyyssuhteet+syömienen, sitä en äkkiseltään tunnista.



Ap ei selvästikään älyä, että osalla tämä on häiriö eikä todellakaan kyse tiedonpuutteesta mitä tulee terveellisiin elintapoihin. Tiedän kaiken tarvittavan oikeista elintavoista, en vain kykene niitä noudattamaan.

Vakuuttelin aina itselleni etten vaan voi mitään itselleni, mun on vaan pakko syödä. Nyt sitten kävi niin että lääkäri sanoi alkuvuodesta että nyt on pakko tehdä se elämäntaparemontti, painoa on saatava alas. Vielä ei ole terveydellistä haittaa, mutta muutaman vuoden päästä on jos jatkan samalla tavalla. Kuukauden kierin itsesäälissä ja vakuutin ettei tästä mitään tule, en mä voi jättää herkkuja, en. Mulla on syömishäiriö, en mä pysty.

Sitten aloin ottaa asioista selvää ja tosissani miettiä asiaa. Rekisteröidyin kiloklubiin ja huomasin ettei sen laihduttamisen tarvi olla kituuttamista eikä mun tarvi luopua herkuista kokonaan. Kunhan muistan kohtuuden. Ja tiedättekö nyt on pari kuukautta mennyt hyvin, kertaakaan en ole repsahtanut. Eilen söin täytekakkuakin :) Nälkä ei ole ja paino laskee. Karkkia syön pari kertaa viikossa, vähän kerrallaan. Karkkia on koko ajan kaapissa, mutta ei mun tarvi niitä syödä, ne ei ole kiellettyjä joten ei ne enää pahemmin houkuttele. Tiedän että tarvittaessa voin sieltä ottaa vähän ja syödä muuta sitten vastaavasti vähemmän. Paino toki laskee aika hitaasti, mikä välillä ärsyttää, mutta koitan sanoa itselleni ettei tässä ole mikään kiire, mitä hitaammin ne läskit lähtee sitä parempi. Pitkä urakkahan tässä on edessä ja voi olla että repsahdan vielä monta kertaa, mutta nyt tuntuu hyvältä. Minä hallitsen herkkuja eivätkä ne minua :)

Minun kohdallani ei siis ollut kyse syömishäiriöstä vaan ihan vaan silkasta laiskuudesta, mukavuudenhalusta ja tietämättömyydestä. Luulin että laihduttaminen on kituuttamista ja jatkuvaa kieltäytymistä. Ei se sitä ole, se on ihan hauskaa. Mikä ilo onkaan huomata illalla että kiloklubin kaikki neljä syömisten laatupalloa ovat vihreällä ja että saat vielä ottaa palan suklaata, eikä mene kalorit yli. Omatunto ei kolkuta vaan voin syödä sen suklaan nautiskellen :)